Kitee, Kievari

17.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku: Jälleen relaksoiva pistokeikka toiselle puolelle Suomea. Tällä kertaa meidän Helsingissä asuvien onneksi matka suuntautui Itä-Suomeen ja pääsimme viimeisenä kyytiin ja ensimmäisenä kotiin. Kulju & co. lähtivät perjantai-aamuna Porista varmaan joskus puoli seitsemän aihoihin, ajoivat Loimaalle, josta AH hyppäsi kyytiin. Loimaalta Helsinkiin, tarkemmin ottaen Messukeskukseen, jossa oli Audiomessut meneillään. Siellä suoritimme koko porukalla muutaman tunnin mittaisen opintomatkan audiovisuaalisten laitteiden kiehtovaan maailmaan ja söimme yhdessä lounasta. Eikö olekin herttaista? Matka kohti Kiteetä alkoi noin puolen päivän aikaan ja ensimmäiset oluet aukesivat kehä ykkösellä. Matkaa oli noin 400 kilometriä ja päätimme yrittää uutta keskinopeusennätystä. Matkalla oli mukana ensimmäistä kertaa yhtyemme virallinen baarimestari Outsa, jonka vastuu- alueeseen kuuluu juomien pitäminen kylmänä sekä drinksujen riittävän vahvan sekoitussuhteen varmistaminen. (1.11.2003 alkaen Outsan vastuualueeseen kuuluu myös Happoradio-yhtyeen närästyslääkkeiden logistiikka. Eipä siitä sen enempää.)

Saavuimme Kievarille joskus kello 18:n maissa ja totesimme, että keskinopeusennätys- kokeilumme oli onnistunut. Olimme aikataulussa ensimmäistä kertaa sitten viime kerran. Keikkapaikan lava edellytti orkesteriamme ottamaan soitettaessa ns. Eläkeläiset-muodostelman, eli ukot yhteen riviin ja liikettä vain sivusuunnassa, jos sitäkään. Roudauksen suhteen paikka oli ihanteellinen ja kamat olivatkin sisällä 10 minuutissa. Sitten tottakai syötiin ja pitää antaa oikein erikoismaininta Kiteen Kievarille hyvästä kotiruoasta. Mummon muusia, lihapullia ja kastiketta, eikä mitään Chateau De Excelance du Parfym:iä (mitä se sitten lieneekään?), mistä ei tule kuin vihaiseksi. Minä ja Aki kuittasimme huoneemme ja painuimme nukkumaan. Soundcheckiin heräsimme puoli tuntia myöhemmin, kuin oli tarkoitus, ja olimme lavalla noin neljä minuuttia heräämisen jälkeen. Unenpöppörössä (erikoinen sana, eikö olekin?) nuo biisit tuntuivat aivan järjettömän nopeilta, en meinannut pysyä mukana lainkaan. Lavasaundi oli lavan pienuudesta johtuen aivan totaalisen paska. Jopa minulla, vaikka mulla on luurit mitkä peittävät yleensä kaiken ylimääräisen härön. Säädettiin ja käännettiin mutta nyt ei tullut paskasta mustikkapiirakkaa, eikä vika suinkaan ollut Kuljun. Akin laulumikki oli esimerkiksi noin 45 cm päässä minun crash -pellistä, joten sehän vuoti kuin nainen.

Soundcheckin jälkeen AH, minä, Kulju und Kantor saunottiin oikein urakalla. Oli käytössä oikein porealtaat, nimittäin. Taisi olla yhtyeen historian pisimpiä puhdistautumisriittejä, siinä meni yli puolitoista tuntia. Saunan jälkeen kävimme hakemassa pääovelta yhtyeemme yhteisen ystävän Kristiinan ja siirryimme porukalla AH / Motti -huoneeseen. Siellä juominkeja jonnekin puoleen yöhön, jonka jälkeen siirryimme ravintolan puolelle. Paikalla vellovasta ihmismassasta johtuen päätimme siirtää keikan aloittamista noin klo 01:een. Vaasan vahingosta viisastuneena, nousimme lavalle sovittuun aikaan yllättävänkin selvässä kunnossa. Koska paikalla oli vain joitakin tuttujamme, päätimme vetäistä extrapitkän setin ja soitimme mm. Kaksi tarinaa -kappaleen, jota ei oltu vedetty aikoihin. Harvalukuinen yleisö osasi kyllä pitää hauskaa mutta kokonaisuudesta välittyi jotenkin surkuhupainen olo. Vittustana.

Keikan jälkeen istuimme baarin pöydässä kärsivällisesti juoden ja odottaen valomerkkiä. Kun se vihdoin tuli, otettiin kamat kantoon ja pakattiin bussi sekä syötiin talon tarjoama ”aamiainen” . Noin klo 05 kaikki oli valmista ja matka takaisin Helsinkiin alkoi. Perinteisiin kuuluu, ettei bussissa nukuta, niin ei nytkään. Meillä oli oikein hauskaa, miten lie Kanttorilla ja Kuljulla, jotka hoitivat ajonakin? Helsingissä oltiin joskus 10 maissa aamulla ja kuin pisteenä iin päälle, olin unohtanut kotiavaimeni jonnekin. Tästä takaiskusta johtuen lähdin epähuomiossa kaljalle Kontulan ostarille, josta sitten edelleen Mellunmäen ostarille (ja minkä ihmeen takia??) kunnes vihdoin löysin tieni kotiin. Muu porukka jatkoi iloitteluaan Kallion räkälöissä. Akilta taisi tulla viimeinen viesti myöhään lauantai-iltana. Samoilla silmillä poika ajeli, ilman takkia ja lompakkoa, jotka olivat Kiteen poliisin hallussa. Älkää kysykö miksi. Kysykää miten?

Vaasa, Hullu Pullo

10.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Vaasassa soundcheck piti tehdä jo kello 18:aan mennessä, joten jouduimme lähtemään Helsingistä kahdeksan aikaan aamulla. Epäinhimillistä. Minä, Aki ja Jami ajeltiin hlöautolla ensin Poriin, jossa hypättiin bussiin. AH tuli myöhemmin perässä suoraan keikalle, koska oli studiohommissa. Porissa pysähdyttiin paikalliseen rasvalaan vetämään parit piirakat ja ostamaan keskiolut-tuotteita. Fiilikset olivat jälleen katossa, olihan Vaasaan tulossa Firevisionin retkue kanssamme iltaa viettämään. Matka sujui joutuisasti, jopa niin joutuisasti, ettei ehditty kunnolla edes päihtyä…

Faikkareiden Somppi otti varaslähdön iltaan ja tuli morjestamaan meitä jo roudaukseen (ja koska oli paikalla, niin vanhasta tottumuksesta roudasi tietenkin mukana). Pikaisen jumpan jälkeen siirryimme bussiin olusille ja muistelemaan kevään rundia. Jeppistä. Soundcheck vedettiin siis ilman Haapasaloa ja sitten kipaistiin äkkiä Alkossa. Mukaan tarttui viisi (5) pulloa jaloviinaa ja joitakin sikspäkkejä. Ruokailtiin vielä Hullussa Pullossa (hyvää!) ja sitten mentiinkin jo hotellille. Siellä tunti unta ja let the party begin! AH oli ilmestynyt paikalle ja eipä aikaakaan, kun Somppikin jo oveen kolkutti. Ensimmäiset jaloviinapullot olivat tyhjentyneet, kun tilataksi kurvasi pihalle ja seurueemme palasi rikospaikalle jossa Faikkareiden Tamu jo odottelikin.

Hullu Pullon bäkkäri hakee vertaistaan, siellä on saunat ja pelit. Pääsee käytännössä lauteilta lauteille. Örvellys jatkui samaan tahtiin bäkkärillä ja yhtäkkiä huomasimme, että orkesterillemme oli käymässä vanhanaikaisesti: Kaikki jätkät pelti kiinni ennen keikkaa… Tällöin kello oli jotain puoli yksi ja vetoon oli enää muutama minuutti. No eihän siinä mikään auttanut, piti vaan yrittää parhaansa. Mulla ja Jamilla oli paketti jotenkin kasassa mutta etenkin Haapasalo pysyi nippa nappa tolpillaan, kun keikka alkoi. Muutamia häröjä lukuunottamatta keikka meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, onneksi nuo biisit on aika rutiininomaisesti selkärangassa… Tosin tekniikan pojat äityivät ylistämään suoritustamme kaikkien aikojen huonoimmaksi. Onneksi keikka kuvattiin, joten voimme analysoida tuloksia seuraavan kerran bussissa. Yleisön puolelta meininki oli kuitenkin oikein hyvä. Porukkaa oli lavan edessä kiitettävästi ja Vaasassa porukkaan upposi muutkin kuin sinkkubiisit. Hienoa, levyä on siis kuunneltu!

Keikan jälkeen takahuone täyttyi ihmisistä, sinne kun pääsi aika helposti baarin puolelta. Ja koska olimme niin tanakasti humalassa, emme välittäneet mistään oikeastaan mitään. Onneksi Tekniikka oli vielä selvinpäin ja katseli hieman porukan perään. Bäkkärillä oli siis täys meno päällä. Noin 20 ihmistä huusi ja melskasi, hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että bäkkärille tuli puolessa tunnissa kolme kertaa 10 valkovenäläisen viinalähetys sekä yksi kuuden jerkkusnapsin lähetys. Ja kaikki hävisi sen siliän tien pääasiassa bändin ja tekniikan suihin. Yllättäen kello löi puoli neljä ja suurehkoksi kasvanut seurueemme oli taksijonossa. Ja sittemmin hotellilla. Tästä vaiheesta minulla ei oikeastaan ole enää paljoakaan kerrottavaa, sillä muistini alkoi pätkimään hotellille päästyämme. Muistan ainakin, että kävin Kuljulta hakemassa käsittääkseni viimeisen jallupullon, joka tuhottiin Akin ja Jamin huoneessa. Lienen sammunut joskus 8 maissa aamulla…

Heräsin lauantaina klo 12.15 hotellihuoneeni kylpyhuoneen lattialta, kun siivooja tuli ilmoittamaan, että pitäisi huone luovuttaa. Saatana. Kukaan ei ollut sitten tietenkään sopinut myöhäisemmästä huoneiden luovutuksesta, joten kamat kassiin ja pihalle. Minä olin aivan pelti kiinni vieläkin. Yleensä en jatkoilla juo muuta kuin siideriä mutta nyt olin juonut valkoviiniä ja jaloviinaa, joten krapula ei vielä aamuun mennessä ollut päässyt yllättämään. Mentiin Haapasalon ja Akin kanssa paikalliseen karvakäsipitseriaan ja taisin sielläkin sammahtaa pöytään. Hullun Pullon tyypit päästi meidät sisälle roudaamaan joskus kahden maissa. Minä ja Aki sievisteltiin oloamme lonkerolla ja ”hyvillä” jutuilla. Lonkeron juotuani yritin vähän pakata rumpujani mutta ei se nyt vaan onnistunut. Sammuin sinne ravintelin pöytään ja sieltä (jälleen!) siivooja tuli herättelemään joskus neljän jälkeen. Pitäsi kuuleemma lähteä… Sekavin tuntein juoksin baarin takaovelle. Ei bussia, ei kamoja, ei jätkiä missään. Hyvää syntymäpäivää Markku, terveisin Reilukerho! Bussi odotteli parin korttelin päässä ja muilla oli hauskaa! Tämän erikoisen herätyksen johdosta jaksoin olla hereillä yli puoli tuntia bussimatkan alusta. Heräsin Porissa ja tein sumeilla aivoillani tilannekartoituksen. Ulkona on pimeää, Aki istuu bussin etuosassa alkoholistiasennossa tyhjien olutpullojen ympäröimänä ja muut on taas jossain muualla. Akilta asiasta kysyttyäni, sain vastaukseksi humalaisen miehen mitään tietämättömän virnistyksen. Onneksi Jami löytyi ja se vaikutti olevan ainakin ajokunnossa ja päästiin jatkamaan matkaa henkilöautolla kohti Helsinkiä. En olisi voinut jäädä mistään hinnasta Poriin yöksi. Minulla oli nimittäin sellainen olo, jolloin on pakko saada grilliruokaa, päästävä omaan sänkyyn ja nukuttava valot päällä. Pelotuskrapula, tiedättehän? Jami jätti minut kotiovelleni joskus yhdentoista maissa illalla ja vei Akin Semifiaaliin katsomaan Stellan keikkaa ja juomaan niiden bäkkäriviinat. Siltä tuli vielä sunnuntai-iltana sekavia viestejä. Hullu.

Ens viikonloppuna on vielä keikka Kiteellä ja sitten Happoradio vetäytyy kolmeksi viikoksi keikkatauolle (ja vieroitukseen). Sitten alkaa akustinen rundi. Tauko tulee tarpeeseen, jos meno on tällaista :)

Setit ja meiningit:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Nolla
6. Sinä
7. Huda huda
8. Tuhkaa hangelle
9. Pois Kalliosta
+encore:
10. Asemalla
11. Mulla menee hyvin

Nivala, Puustelli

4.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Nivalan Puustelli oli vaihteeksi tuttu paikka kevään RMJ-rundilta. Oikein mukava paikka ja mikä tärkeintä: helppo ja lyhyt roudausmatka! Kankkusia oltiin siinä vähän jo tasoiteltu bussimatkan aikana ja nopsan roudauksen ja ruokailun jälkeen painuttiin jälleen pehkuihin. Kulju ja Kanttori laittelivat rauhassa laitteensa kuosiin ja suunnittelivat meille kuulemma lavavarustuksen tuleville keikoille ja uhosivat että se kun saadaan mukaan niin hienompaa ei oo Suomessa kenelläkään. Reilukerhon periaatteiden mukaisesti eivät suostuneet kertomaan meille mistä on kysymys. Näemme sen kuulemma Vaasan keikalla tai viimeistään Kiteellä. Vähän jänskättää.

Soundcheck lähti mainiosti käyntiin ja meillä oli oikein yleisöäkin. Hotellissa majoittunut jonkun sortin juniori- urheiluseura kävi pyytämässä läjäpäin nimikirjoituksia ja antoivat aplodeja mm. rumpusoundcheckille. Mainiota. Äänitarkastus alkoi mainiosti mutta Nollaa treenaillessamme kuului pa:sta ja monitoreista pahaenteinen räjähdystä muistuttava ääni. Jotain sähköhäikkää kuulemma. Äkkiä kamat pois päältä ettei mitään mee rikki ja Kulju ja Kanttori tutkimaan vian alkulähdettä. Onneksi ehdittiin kuuntelut saamaan kohdilleen ennen tätä välikohtausta eli ainoa harmi oli että Nolla jäi treenaamatta ja näin ollen myös soittamatta illan keikalla. Mutta Vaasassahan se vasta on luvattu soittaa eli ehkäpä siellä ehditään treenaamaan se sitten taas soittokuosiin. Ja neroutta ja kauneutta pursuava henkilökuntamme sai kuin saikin ongelmat ratkottua hyvissä ajoin ennen keikkaa.

Lepäilyä hotellihuoneissa parin tunnin ajan ja sitten kaljat taas auki. Markku yritti jälleen taistella viinapirua vastaan ja oikeasti jopa kävi kävelylenkillä Nivalan metsissä. Sanoi vaan että kaikki paikat oli täynnä juopottelevaa nuorisoa ja sitä alko pelottaa niin että aika lyhyeksi lenkki jäi. Palasi kiireen vilkkaa tutumpaan ympäristöön eli hotellihuoneeseen juomaan olusia. Tällä kertaa takahuoneen antimet olivat vähän niukemmat kuin yleensä joten omaan laskuun jouduimme kittailemaan. Onneksi löytyi joku kioskintapainen hotellin läheisyydestä että saatiin kaljaa huoneisiin. Keikka aloitettiin 0.45 ja paikalla oli väkeä aika mukavasti. Keikka oli ok, ei mikään helmiveto mutta oikein ok. Takahuoneesta loput kaljat naamariin ja baarin puolelle istuskelemaan.

Baari meni kiinni neljältä ja siitä sitten hotellihuoneiden viereiseen ”aulaan” jatkamaan. Sieltä on mielessä välikohtaus kun AH ja tuhannen känniin jälleen ennättänyt Jami selättivät Markun kostoksi jostain poikkinaisesta sanasta. Melkein murtu varvas rumpalimieheltä mutta ei onneksi ihan. Aulasta siirryttiin kohtapuoliin jälleen huoneisiin ja siellä painiotteluvuorossa olivat Jami ja AH. Kolme sekuntia alusta Jami makasi maassa hiljaa kun löi selkänsä johonkin tuolin karmiin. Ei onneksi käynyt pahemmin paitsi että kipeäksi meni ristiselkä. Vaarallista touhua tämä keikkailu.

Aamulla herättiin (liian) hyvissä ajoin eli kympiltä, syötiin aamiainen ja roudattiin kamat bussiin. Matkaan kohti Tamperetta päästiin onneksi hyvissä ajoin ja Jamin saatua maanantai töistä vapaaksi avattiin tietenkin kaljat melko pian lähdön jälkeen. Tampereella vaihdettiin henkilöautoon ja Helsinkiin saavuttiin joskus yhdeksän maissa. Minä ja Jami oltiin siinä vaiheessa jo lipsuttu sen verran viihteelle että mentiin suoraan Iltakouluun, suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Ilta ja yö vierähti siinä ja jatkoillessa niin että alkuviikko onkin mennyt nukkuessa ja liskoja hätistellessä. Puuh. On tämä hieno ammatti.

Kuopio, Viihdekartano

3.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Kuin edellisen viikon toisintona tämänkin viikonlopun toiminta alkoi matkalla Tampereen kautta Kuopioon. Erona oli se, että tällä kertaa Nääsvilleen heilahdettiin Markun autolla viimeviikkoisen rattoisan junamatkan sijaan. Ja se että tällä kertaa mukana oli tuhannen krapulasta yllätetty Jami joka oli juhlistanut torstai-iltaa ja -yötä vähän rankemmalla kädellä. Sääliksi melkein kävi. Melkein. Tampereelle saavuttiin sovitusti kello 13 ja koska bussi, Kulju ja Kanttori olivat noin 7 minuuttia myöhässä aloitimme päivän olusilla Helsingin jengin ja hiuksensa punaiseksi värjänneen AH:n seurassa rautatieaseman Ale-pubissa. Hyvältä maistui. Ja AH näytti Kärtsy Hatakalta ja sekös meitä nauratti. Matkaan kohti Kuopiota päästiin melkein ajoissa ja taas suhahti oluset auki. Ei ollu mittään tolkkua siinä, mutta hauskaa oli koko matkan. Ainoastaan Markku taisteli kuivin suin ja uhosi vielä tässä vaiheessa viettävänsä selvän viikonlopun. Oli ottanut oikein verkkarit ja lenkkaritkin mukaan että lenkillä kävisi.

Saapuminen Kuopion Viihdekartanon pihaan ei taas kauheasti vakuuttanut. Paikalla oli jotain koiranäyttelysakkia ja soittopaikkamme sijaitsi kohtuullisen kaukana Kuopion keskustasta. Muutenkaan odotuksemme eivät olleet kovin korkealla, soitimmehan edellisen kerran Kuopiossa vain reilua viikkoa aikaisemmin ja nyt samana iltana Puijonsarvessa soitti Zen Cafe, jota Puikkarin perinteiden mukaisesti pääsi katsomaan ilmaiseksi kun meni paikalle oikeaan aikaan. Kamat roudattiin merkillistä luiskaa pitkin Viihdekartanoon ja paikkahan osoittautui oikein hienoksi ja isoksi paikaksi. Soundcheckit hoidettiin pois alta, syötiin mainio lihakeittoateria(!) ja painuttiin huoneisiimme lepäilemään.

Takahuoneeseen saatiin jälleen pyydettyä korillinen ”virvokkeita” ja pullollinen jallua. Siksipä siirryimme huoneistamme bäkkäritiloihin hyvissä ajoin ennen sovittua keikan aloitusta. Markun puheet selvitäpäin olosta osoittautuivat jälleen palturiksi, siellähän mies istui siideri kourassaan ja luovuttajan hymy naamallaan. Jami oli nukkunut krapulaansa pari tuntia pois ja oli juuri ja juuri elävien kirjoissa. Pystyssä kuitenkin ja melkein järjissään ja sehän riittää. Keikka aloitettiin joskus puolen yön jälkeen ja eihän siellä porukkaa hirveästi ollut niin kuin vähän pelättiinkin – viitisenkymmentä ihmistä ei paljolta näyttänyt kun baari oli tosiaankin erittäin suuri. Keikka vedettiin kuitenkin (tietysti) täysillä ja lavan eteen saapunut yleisö eli mukana kiitettävällä intensiteetillä. Edelleen sitä hämääntyy kun joku laulaa kaikki biisit mukana alusta loppuun, siis ei vain sinkkubiisejä. Paniikki meinaa iskeä että muistanko minä itse ne sanat edes suunnilleen oikein. Yleensä ehkä muistan. Toivottavasti.

Keikan jälkeen jatkettiin sitä mihin ennen keikkaa jäätiin eli takahuoneen antimien nauttimista. Jami simahti keikan jälkeen yrityksistään huolimatta ihan täysin ja valui nukkumaan paljon ennen meitä muita. AH, joka oli tintannut levotta Tampereelta lähtien sai humalakuninkaan kruunun ja mm. paini minut ketoon hotellihuoneisiin siirtyessämme. Paikka oli niin pieni ja sympaattinen ettemme raaskineet järjestää sen kummempia hotellihuonejatkoja vaan pikkuhiljaa siirryimme kukin unten maille. Ihan päissään mutta järjissään. Niin paitsi se AH.

Aamuroudaus oli hikinen väsymyksestä ja siitä perhanan luiskasta johtuen. Yllättävän paljon rankempaa oli kantaa meidän kamat ylämäkeen aamulla kuin alamäkeen illalla. Tuli mieleen Lahden roudaussessiot RMJ-rundilta. Hikeä puski mutta selvittiin kuitenkin. Eikä päässyt Markku lenkille.

Soitettu setti:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Ikävä ihollesi
6. Sinä
7. Huda huda
8. Pois Kalliosta
9. Mulla menee hyvin
+encore:
10. Asemalla
11. Tuhkaa hangelle

Tulevat keikat

2017

27.10. Yksityistilaisuus
28.10. Yksityistilaisuus
03.11. TURKU, m/s Viking Grace
10.11. TAMPERE, Nenäpäivä
11.11. LAUKAA, Peurunka Areena
24.11. TAMPERE, Olympia ***
25.11. LEVI, Hullu Poro Areena
01.12. LAPPEENRANTA, Old Cock
02.12. HÄMEENLINNA, Aulanko Areena
08.12. VANTAA, Tulisuudelma
09.12. TURKU, Venus Nightclub
15.12. LAHTI, Finlandia–klubi
16.12. Yksityistilaisuus

 

***Viimeisimmät muutokset!