Ämmänsaari, Tervareitti (unplugged)

15.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Pitkän yöunen (yli 7 tuntia!) jälkeen olin lauantaina jo melkein kunnossa. Torniossa kun oltiin, ja osa porukka vielä nukkui, lähdettiin käymään Ruåttissa. Minä, Haapasalo, Tohkanen ja Martin. Hienoo oli. Ostettiin kaikkee ihan turhaa Haaparannan kaupasta ja sitten menin kehumaan jätkille, että tiedän täältä yhden tosi hyvän levyliikkeen. No siinä levyliikkeen paikalla vaikuttaa nykyisin näköjään liikeyritys nimeltä Hassan´s Kebab. Niin, sieltä Haaparannan kaupasta ostettiin mm. Marabou-suklaata (sitä on perin vaikeaa nykyisin löytää Suomesta), Julmust-juomaa sekä joulukuusenkoristeita. Se Julmust-juoma oli ihan käsittämättömän pahaa, vähän niinkun liettualaista Dr. Pepperiä, jossa on tulkittu lisenssireseptiä vituralleen. Eniwei, sieltä päästyämme mentiin takaisin ”hotellille” jonka ”respan” kautta menimme herättämään loput pojat, jotka nukkuivat ”hotellihuoneissaan”.

Lähdettiin joskus 15:n maissa kohti itärajaa, Suomussalmen kuntaa ja Ämmänsaaren kylää. Matka eteni Kainuun metsissä sankan lumipyryn saattelemana kohti kaukaisuudessa odottavaa määränpäätä. Koko reissun hilpein hetki koettiin, kun auto hyytyi ylämäkeen, vaihdettiin kuskia ja pojat työntää. Jami kokeneimpana ja kevyimpänä oli puikoissa. Kun auto saatiin liikkeelle, jokainen hyppäsi vuorollaan liikkuvan auton kyytiin. Viimeisenä oli Tohkasen vuoro. Piirtäkää mielessänne kuva: Hiace täynnä päihtyneitä rockmuusikoita lumisateessa keskellä ei mitään, Kainuun metsässä, yksi roku juoksee auton vieressä, muut kannustaa ja roku hyppää ylöpäin joka viidennellä askeleella huutaen ”En mie pysty, en mie pysty!” Lopulta roku jää jälkeen autosta ja katoaa pimeyteen nauraen hallitsemattomasti. Eikö ole absurdia? Ainakin meistä oli, koska repesimme niin totaalisesti, että ei voitu tehdä kymmeneen minuuttiin muuta kuin nauraa. Jami ajoi auton sen mäen päälle, ja jäin odottamaan Tohkasta joka tulla löntysti aikanaan auton kyytiin, yhä silmiään pyyhkien.

Saavuimme Ämmänsaareen vasta joskus klo 20:n maissa illalla, koska olimme harhailleet ei-minkään keskellä aika pitkään. Ensi kerralla kartta mukaan! Kaikilla olikin jo nälkä ja riemu oli suunnaton, kun saimme hirvenlihakeittoa ja ruisleipää syödäksemme. Suurin osa meistä taisi syödä innostuksissaan liikaa, koska kaikilla oli kohta masu pipi ja väsytti.

Pikaisen soundcheckin jälkeen menimme hotellille, joka oli hyvälaatuinen Scandic kadun toisella puolella. Sauna oli jo kiinni ja nukkumaankaan ei enää oikein ehtinyt, joten aloimme juopottelemaan. Minä Martin ainakin katseltiin lasten eurovision laulukilpailuja ja kannustettiin Hollantia. Suomi nyt ei tietenkään ollut edes mukana noissa kisoissa. Keikkapaikalle takaisin lähdettiin joskus puolen yön maissa. Minulle ei kalja meinannut upota vielä tuossakaan vaiheessa liian innokkaan ruokailun takia (huom, ei se juomisesta johdu!), joten siirryin valkovenäläisiin. Baari tuli yllättäen aivan tupaten täyteen vaikka edullinen 10 €:n lippu antoi meille vähän muita odotuksia.

Jotakinhan minun tietysti pitäisi osata näistä keikoistakin kirjoittaa mutta kun ei siitä itse suorituksesta ole niin hirveästi kerrottavaa. Soitettiin biisit läpi ilman sen suurempia kommelluksia ja yleisö tuntui tykkäävän. Eikös siinä ole itse keikasta ihan tarpeeksi?

Oltiin baarissa pilkkuun asti, roudattiin kamat pois jo yöllä ja sovittiin, että lähdetään aamulla aikaisin ajamaan kohti Helsinkiä koska matka on niin pitkä. Niin tavattoman pitkä. Minä, Tohkanen, AH, Aki ja Martin mentiin sitten vielä Tohkasen huoneeseen jatkamaan hetkeksi, koska Tohkanen oli aiemmin päivällä ostanut Alkosta pari punkkupulloa. Tuhottiin ainakin yksi punkku ja muutamia olusia, sitten unille joskus 04-05 välillä. Itsehän en juurikaan nukkunut tuona yönä, koska viikon juopottelu, ylensyöminen ja väsymys purkautuivat jälleen posliiniselle ystävälleni vessassa. Hetken jo luulin että minulla on bulimia mutta sitten tajusin, että bulimikot ovat laihoja.

Paluumatka, sunnuntai 16.11:

Aamulla klo 08 virkeänä aamupalalle ja klo 09 auto starttasi kohti Helsinkiä. MN-saaressa oli kyltti ”Kuusamo 136”. Siinä tilassa kyltti vaikutti aikas lohduttomalta. Jami oli poikkeuksellisesti puikoissa heti aamusta, koska hänellä oli kovin kiire kotiin. Kokeneena kuljettajana hän piiskasi auton hurjiin suorituksiin ja me muut nukuimme krapulaamme tyytyväisinä takapenkillä. Heräsimme, kun oli aika vaihtaa kuskia Kuopiossa. Ja kello oli vaille 12. Loppujen lopuksi olimme kotona ihan inhimilliseen aikaan, joskus 18 maissa illalla. [Erikoismaininta kuskeillemme Jamille ja Tohkaselle, jotka ajoivat alitehoisella paskapakulla ja ihan liian painavan peräkärrin kanssa 750km 7,5:een tuntiin. Siinä on taukojen kanssa keskinopeus kohdallaan kun pakun suurin sallittu nopeus on 80km tunnissa. Do the math. -Aki] Ei paha, vaikka paluumatkaa pelkäsimme ehkä liiankin kanssa. Tosin, viikon juopottelun jäljet tuntuivat kehossa vielä keskiviikkoaamunakin. Kaikki taisivat olla sen alkuviikon vähän niinkuin omissa oloissaan ja puhelin pois päältä. Minua ainakin pelotti koko alkuviikon. Ihan vaan pelotti.

Kommentoi

Tulevat keikat

2019

16.11. KOTKA, Leikari
23.11. HELSINKI, The Circus
29.11. JOENSUU, Joensuu Areena
30.11. RANTASALMI, Järvisydän

05.12. KIRKKONUMMI, LähiTapiola Sport Center
06.12. TAHKOVUORI, Piazza
07.12. M/S VIKING GRACE (Tku)
14.12. HELSINKI, Casino Helsinki

 

 

 

 

 

*** Viimeisimmät muutokset!