Sivujen ylösnousemus

30.12.2003, 0:00  |  Uutiset

Uudenvuoden kunniaksi Happoradio.net siirrettiin uuteen ja turvalliseen kotiin. Sivujen päivitys on ollut palveluntarjoajasta johtuen mahdotonta reilun kuukauden ajan. Nyt tilanteen pitäisi olla hallussa. Muutamia juttuja:

– Kuluneen vuoden keikat hoidettiin enemmän tai vähemmän kunnialla läpi ja hauskaa oli. Etenkin marras-joulukuun akustinen kiertue oli melko hulvaton. Kiitoksia kaikille keikoilla käyneille, tervetuloa ensikin kerralla! Keikkapäiväkirjat ovat pahasti rästissä mutta toivottavasti ne vielä jonain päivänä saadaan kirjoitettua.

– Vuosiäänestykset ovat jälleen käynnissä! Käykää ihmeessä äänestämässä meitä ainakin Rumban, YleX:n ja Mix-lehden sivuilla. Soundissakin vuosiäänestys on mutta se ei taida netin kautta onnistua. Ostakaa siis ihmeessä se lehti! (Saatte mukana hienon kokoelma-cd:n jolta löytyy meidänkin kappaleemme!)

Happoradio toivottaa kaikille perkutan hyvää uuttavuotta ja kiittää samalla ystäviään kuluneesta vuodesta. Tämä on ollut silkkaa mahtavuutta.

Ämmänsaari, Tervareitti (unplugged)

15.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Pitkän yöunen (yli 7 tuntia!) jälkeen olin lauantaina jo melkein kunnossa. Torniossa kun oltiin, ja osa porukka vielä nukkui, lähdettiin käymään Ruåttissa. Minä, Haapasalo, Tohkanen ja Martin. Hienoo oli. Ostettiin kaikkee ihan turhaa Haaparannan kaupasta ja sitten menin kehumaan jätkille, että tiedän täältä yhden tosi hyvän levyliikkeen. No siinä levyliikkeen paikalla vaikuttaa nykyisin näköjään liikeyritys nimeltä Hassan´s Kebab. Niin, sieltä Haaparannan kaupasta ostettiin mm. Marabou-suklaata (sitä on perin vaikeaa nykyisin löytää Suomesta), Julmust-juomaa sekä joulukuusenkoristeita. Se Julmust-juoma oli ihan käsittämättömän pahaa, vähän niinkun liettualaista Dr. Pepperiä, jossa on tulkittu lisenssireseptiä vituralleen. Eniwei, sieltä päästyämme mentiin takaisin ”hotellille” jonka ”respan” kautta menimme herättämään loput pojat, jotka nukkuivat ”hotellihuoneissaan”.

Lähdettiin joskus 15:n maissa kohti itärajaa, Suomussalmen kuntaa ja Ämmänsaaren kylää. Matka eteni Kainuun metsissä sankan lumipyryn saattelemana kohti kaukaisuudessa odottavaa määränpäätä. Koko reissun hilpein hetki koettiin, kun auto hyytyi ylämäkeen, vaihdettiin kuskia ja pojat työntää. Jami kokeneimpana ja kevyimpänä oli puikoissa. Kun auto saatiin liikkeelle, jokainen hyppäsi vuorollaan liikkuvan auton kyytiin. Viimeisenä oli Tohkasen vuoro. Piirtäkää mielessänne kuva: Hiace täynnä päihtyneitä rockmuusikoita lumisateessa keskellä ei mitään, Kainuun metsässä, yksi roku juoksee auton vieressä, muut kannustaa ja roku hyppää ylöpäin joka viidennellä askeleella huutaen ”En mie pysty, en mie pysty!” Lopulta roku jää jälkeen autosta ja katoaa pimeyteen nauraen hallitsemattomasti. Eikö ole absurdia? Ainakin meistä oli, koska repesimme niin totaalisesti, että ei voitu tehdä kymmeneen minuuttiin muuta kuin nauraa. Jami ajoi auton sen mäen päälle, ja jäin odottamaan Tohkasta joka tulla löntysti aikanaan auton kyytiin, yhä silmiään pyyhkien.

Saavuimme Ämmänsaareen vasta joskus klo 20:n maissa illalla, koska olimme harhailleet ei-minkään keskellä aika pitkään. Ensi kerralla kartta mukaan! Kaikilla olikin jo nälkä ja riemu oli suunnaton, kun saimme hirvenlihakeittoa ja ruisleipää syödäksemme. Suurin osa meistä taisi syödä innostuksissaan liikaa, koska kaikilla oli kohta masu pipi ja väsytti.

Pikaisen soundcheckin jälkeen menimme hotellille, joka oli hyvälaatuinen Scandic kadun toisella puolella. Sauna oli jo kiinni ja nukkumaankaan ei enää oikein ehtinyt, joten aloimme juopottelemaan. Minä Martin ainakin katseltiin lasten eurovision laulukilpailuja ja kannustettiin Hollantia. Suomi nyt ei tietenkään ollut edes mukana noissa kisoissa. Keikkapaikalle takaisin lähdettiin joskus puolen yön maissa. Minulle ei kalja meinannut upota vielä tuossakaan vaiheessa liian innokkaan ruokailun takia (huom, ei se juomisesta johdu!), joten siirryin valkovenäläisiin. Baari tuli yllättäen aivan tupaten täyteen vaikka edullinen 10 €:n lippu antoi meille vähän muita odotuksia.

Jotakinhan minun tietysti pitäisi osata näistä keikoistakin kirjoittaa mutta kun ei siitä itse suorituksesta ole niin hirveästi kerrottavaa. Soitettiin biisit läpi ilman sen suurempia kommelluksia ja yleisö tuntui tykkäävän. Eikös siinä ole itse keikasta ihan tarpeeksi?

Oltiin baarissa pilkkuun asti, roudattiin kamat pois jo yöllä ja sovittiin, että lähdetään aamulla aikaisin ajamaan kohti Helsinkiä koska matka on niin pitkä. Niin tavattoman pitkä. Minä, Tohkanen, AH, Aki ja Martin mentiin sitten vielä Tohkasen huoneeseen jatkamaan hetkeksi, koska Tohkanen oli aiemmin päivällä ostanut Alkosta pari punkkupulloa. Tuhottiin ainakin yksi punkku ja muutamia olusia, sitten unille joskus 04-05 välillä. Itsehän en juurikaan nukkunut tuona yönä, koska viikon juopottelu, ylensyöminen ja väsymys purkautuivat jälleen posliiniselle ystävälleni vessassa. Hetken jo luulin että minulla on bulimia mutta sitten tajusin, että bulimikot ovat laihoja.

Paluumatka, sunnuntai 16.11:

Aamulla klo 08 virkeänä aamupalalle ja klo 09 auto starttasi kohti Helsinkiä. MN-saaressa oli kyltti ”Kuusamo 136”. Siinä tilassa kyltti vaikutti aikas lohduttomalta. Jami oli poikkeuksellisesti puikoissa heti aamusta, koska hänellä oli kovin kiire kotiin. Kokeneena kuljettajana hän piiskasi auton hurjiin suorituksiin ja me muut nukuimme krapulaamme tyytyväisinä takapenkillä. Heräsimme, kun oli aika vaihtaa kuskia Kuopiossa. Ja kello oli vaille 12. Loppujen lopuksi olimme kotona ihan inhimilliseen aikaan, joskus 18 maissa illalla. [Erikoismaininta kuskeillemme Jamille ja Tohkaselle, jotka ajoivat alitehoisella paskapakulla ja ihan liian painavan peräkärrin kanssa 750km 7,5:een tuntiin. Siinä on taukojen kanssa keskinopeus kohdallaan kun pakun suurin sallittu nopeus on 80km tunnissa. Do the math. -Aki] Ei paha, vaikka paluumatkaa pelkäsimme ehkä liiankin kanssa. Tosin, viikon juopottelun jäljet tuntuivat kehossa vielä keskiviikkoaamunakin. Kaikki taisivat olla sen alkuviikon vähän niinkuin omissa oloissaan ja puhelin pois päältä. Minua ainakin pelotti koko alkuviikon. Ihan vaan pelotti.

Tornio, Umpitunneli (unplugged)

14.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Raahesta oli Tornioon matkaa vaivaiset 200 kilometriä, joten meillä ei ollut kova kiire lähteä aamulla… tai siis päivällä. Se näkyi myös edellisen illan bileiden aikataulusta. Itse heräsin klo 14:n aikaan Grand Prix -luokan krapulaan. Sappinestesunnuntai oli vaihtunut perjantaiksi. Juttelin vessanpöntön kanssa tasaisin väliajoin ja olin niin heikossa kunnossa, että Jami kävi minulle pizzaa ja limpparia aamupalaksi, koska itse en edes voinut nousta sängystä. Tässä kohtaa voisi käyttää vanhaa mutta ah niin kulunutta sanontaa: aamulla kun heräsin niin pelkäsin kuolevani ja tunnin kuluttua pelkäsin etten kuolekaan… Mentiin sitten joskus 15:n maissa paikalliseen ottamaan yhdet korjaavat ja lonkero jäillä teki sen taas. Olin parantunut, ainakin hetkeksi!

Tohkanen pääsi alle 0,5:n joskus neljän-viiden välillä, joten matkamme Torniota kohti alkoi vihdoin. Yllätys oli iloinen perille päästyämme, paikalla oli pa, valot ja miksaaja talon puolesta. Umpitunneli on muutenkin Suomen keikkapaikkojen top 10:ssä kevyesti. Bäkkärillä on mm. vuolukivitakka, saunaosasto, baarikaappi, yksi omistaja ja täys huoltokirja yms yms. Pajautettiin siinä chekki menemään ja hyvältä kuulosti. Ruokailun jälkeen (hyvää sekin!) oli aika käydä kuittamassa hotellihuoneet, jotka olivat Matkakoti Hetassa.

Aina näillä reissuilla on pommi viritettynä jonnekin, tällä kertaa se odotti Matkakoti Hetassa. Se meni aivan uskomattoman ylivoimaisesti huonoimpien majoitusten top ykköseksi! En usko että sitä voidaan koskaan syrjäyttää paalupaikalta. Voisin tästä aiheesta kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, joten otan tähän vaan nyt muutamia erikoisia poimintoja majapaikastamme: AH:n ja Jamin huoneessa oli teevadillinen vanhoja vihertäviä sillivoileipiä jääkaapissa, mun ja Martinin huoneessa oli korillinen tyhjiä kaljapulloja, mun sängyn lakanat oli vaihtamatta ja ne haisi venäläisen rekkakuskin hielle / muille kehon eritteille. Jeppistä kamaa! ”Hotellin” ”receptionisti” (joku veke, kake tai pate) kertoi että ko. paikassa joskus majoittunut mm. Erja Koriseva. Siis sen kuuluisamman Korisevan sisko. No vau! Meillä oli itseasiassa todella hauskaa siellä, kaikki tavallisuudesta poikkeava herättää meissä näköjään hysteeristä hilpeyttä, eihän sille koko hommalle voinut kuin nauraa.

Illan keikka oli mainio, yleisöä oli paikalla ihan mukavasti. Veto oli jo rutinoituneen varma, olihan kysessä jo toinen akustinen keikkamme :). Soitimme biisit kahdessa setissä, ihan vaan kokeilumielessä. Homma toimi todella hyvin ja siksi emme tee sitä enää koskaan.

Itsehän olin edelleen aika romuna edellisen illan bileistä, joten lähdin nukkumaan jo joskus 02:n jälkeen yöllä. Muut pojat tais istua Umpitunnelissa pilkkuun asti. Ai niin, käytiin syömässä iltapalaa Tornion Keskus-Grillillä. Oli muuten aivan järkyttävän kokoiset annokset siellä. Martinin poronkäristys painoi varmaan kilon. Suosittelen!

Raahe, Gina (unplugged)

13.11.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Akustisen ”konserttisarjan” ensimmäinen keikka oli Raahessa. Näillä akustisilla keikoilla eivät ole mukana meidän vakiovieraamme Kulju & Kanttori, joten olemme käytännössä omillamme. Siispä logistiikkahelvetti oli jälleen kerran valloillaan kun lähtötilanne torstaiaamuna oli tämä: Osa kamoista, Markku ja AH Loimaalla, Jami ja Aki, loput kamoista sekä kuljettaja Helsingissä (ja kuljettajan ajokortti Siperiassa, oikeesti!), vuokra-auto Vantaalla, peräkärry Järvenpäässä, äänentoisto Porissa ja koko porukka krapulassa. Jos homma lähtee tästä, niin mihin se voi päättyä?

Erilaisten kommellusten jälkeen porukkamme oli kasassa Loimaalla ja matka Raaheen saattoi alkaa. Bändin lisäksi mukana oli kuljettajaksi värvätty Mr. Tohkanen, joka vaikutti mm. Makaroff & Modig -ohjelman urkurina Trio Tohkanen -yhtyeenä. Yhtyeemme tilapäinen kemisti Martin oli tullut paikalle Amsterdamista Hollannista asti. Allamme oli Killeri, eli vm. 94 Toyota Hiace 9 hengen bussi sekä isoiso kuomuperäkärry. Itse olin tinttaillut ansiokkaasti jo alkuviikon Martinin kanssa ja mm. tiistaina olimme koko porukalla katsomassa Robbie Williamsin keikkaa, joten pohja oli hyvä aloittaa uusi päivä. Meni tunti, meni toinen, kohta olimme Porissa moikkaamassa pikaisesti Kuljua ja samalla haimme vielä loput kamat kyytiin. Tässä vaiheessa verovapaat Saku-tölkit (minä, Martin ja AH oltiin nääs Tallinnassa maanantaista tiistaihin…) jo raksahtelivat tasaiseen tahtiin auton takaosassa ja loivat seesteisen tunnelman matkustaa läpi hyisen pohjanmaan. Onpa runollista, suomeksi sanottuna me siis ryypättiin ja Tohkanen ajoi.

Raaheen saavuttiin Illalla ja vieläpä suhteellisen myöhässä. Baari aukesi klo 21, johon mennessä meidän soundcheckin piti olla ohi. Tultiin pihaan joskus 15 yli yhdeksän… Raivoroudaus ja sitten oli jotain säätöä kamojen kanssa kun oli tietenkin uudet vermeet, eikä Kulju ollut auttamassa. No, onneksi ketään ei vielä baariin tullut, joten saatiin vetää rauhassa. Meille oli tihkunut väärää tietoa illan ohjelmasta, luulimme että olimme tulossa soittamaan opiskelijabileisiin, jotka on suunnilleen loppuunmyyty. Eipä ollutkaan mitään opiskelijabileistä, vaan pelkästään Happoradio ja aavikkopallo pimenevässä raahelaisessa torstai-illassa. Tämän vuoksi laskimme hieman bändin sisäistä kävijämääräveikkausta/-tavoitetta. Meidän majoitus oli periaatteessa baarin bäkkärillä. Kuulostaa hurjalta mutta tässä tapauksessa se sopi vallan mainiosti. Olihan kyseessä pätkän ensimmäinen keikka ja kaikki pojjaat virittyneenä juhlatunnelmaan. Meillä oli kolme huonetta jotka olivat toinen toistaan pienempiä. Päätimme aloitella iltaa siinä suurimmasssa, joka oli useamman tulitikkuaskin kokoinen.

Veto oli joskus puolen yön maissa ja se meni ilman mainittavampia kommelluksia, kamat toimi ja jopa soittajat toimi, kyseessä täytyy olla ensimmäisen akustisen keikan tuoma ylimääräinen skarppaus. Allahan oli siis tasan yhdet treenit keskiviikkoillalta. Ihmisiäkin oli paikalle eksynyt pari kourallista, joten ei se ilta hukkaan mennyt. Olisiko ollut jotain 30 katsojaa?

Keikan jälkeen vietimme hetken bäkkärillä/huoneissamme, josta siirryimme baarin puolelle nautiskelemaan alkoholismista. Parin nimmarinkirjoitusoperaation jälkeen saimme natiiveilta vinkin naapuribaarista, joka piti tietenkin tsekedautata. Sielläpäs olikin sitten meininki niinkuin moukarihäkissä ja taisimme olla siellä pilkkuun asti. Ei muuta kuin ”hotellille” jatkoille, meillä tuntui olevan illan teemana ”Happoradio goes international”, sillä mukanamme oli kerrankin aika sekalainen setti: HR, Martin Hollanista, Eric Ameriikasta, joku ougadapougou Kamerunista ja sitten vielä joitain perus-raahelaisia. Oikein hyvät bileet siis, kuulimme mm. aivan uskomattoman musiikki- esityksen, joka sisälsi kamerunilaista räppiä höystettynä Jami Motin bassokuvioilla. Jumalaare! Minulla lähti jalat alta joskus 7-8 maissa aamulla, Aki ja Tohkanen taisivat vielä jatkaa jonkun tunnin.

Aki ja Markku Mehuhetkeen

2.11.2003, 0:00  |  Uutiset

Ainakin Aki ja Markku vierailevat SubTV:n Mehuhetkessä jaarittelemassa joutavia Tiian kanssa lauantaina 8.11. Mahdollisesti mukaan saadaan myös synttärisankari Jami. Pyytäkää sitä oikein kauniisti niin se suostuu.

Kitee, Kievari

17.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku: Jälleen relaksoiva pistokeikka toiselle puolelle Suomea. Tällä kertaa meidän Helsingissä asuvien onneksi matka suuntautui Itä-Suomeen ja pääsimme viimeisenä kyytiin ja ensimmäisenä kotiin. Kulju & co. lähtivät perjantai-aamuna Porista varmaan joskus puoli seitsemän aihoihin, ajoivat Loimaalle, josta AH hyppäsi kyytiin. Loimaalta Helsinkiin, tarkemmin ottaen Messukeskukseen, jossa oli Audiomessut meneillään. Siellä suoritimme koko porukalla muutaman tunnin mittaisen opintomatkan audiovisuaalisten laitteiden kiehtovaan maailmaan ja söimme yhdessä lounasta. Eikö olekin herttaista? Matka kohti Kiteetä alkoi noin puolen päivän aikaan ja ensimmäiset oluet aukesivat kehä ykkösellä. Matkaa oli noin 400 kilometriä ja päätimme yrittää uutta keskinopeusennätystä. Matkalla oli mukana ensimmäistä kertaa yhtyemme virallinen baarimestari Outsa, jonka vastuu- alueeseen kuuluu juomien pitäminen kylmänä sekä drinksujen riittävän vahvan sekoitussuhteen varmistaminen. (1.11.2003 alkaen Outsan vastuualueeseen kuuluu myös Happoradio-yhtyeen närästyslääkkeiden logistiikka. Eipä siitä sen enempää.)

Saavuimme Kievarille joskus kello 18:n maissa ja totesimme, että keskinopeusennätys- kokeilumme oli onnistunut. Olimme aikataulussa ensimmäistä kertaa sitten viime kerran. Keikkapaikan lava edellytti orkesteriamme ottamaan soitettaessa ns. Eläkeläiset-muodostelman, eli ukot yhteen riviin ja liikettä vain sivusuunnassa, jos sitäkään. Roudauksen suhteen paikka oli ihanteellinen ja kamat olivatkin sisällä 10 minuutissa. Sitten tottakai syötiin ja pitää antaa oikein erikoismaininta Kiteen Kievarille hyvästä kotiruoasta. Mummon muusia, lihapullia ja kastiketta, eikä mitään Chateau De Excelance du Parfym:iä (mitä se sitten lieneekään?), mistä ei tule kuin vihaiseksi. Minä ja Aki kuittasimme huoneemme ja painuimme nukkumaan. Soundcheckiin heräsimme puoli tuntia myöhemmin, kuin oli tarkoitus, ja olimme lavalla noin neljä minuuttia heräämisen jälkeen. Unenpöppörössä (erikoinen sana, eikö olekin?) nuo biisit tuntuivat aivan järjettömän nopeilta, en meinannut pysyä mukana lainkaan. Lavasaundi oli lavan pienuudesta johtuen aivan totaalisen paska. Jopa minulla, vaikka mulla on luurit mitkä peittävät yleensä kaiken ylimääräisen härön. Säädettiin ja käännettiin mutta nyt ei tullut paskasta mustikkapiirakkaa, eikä vika suinkaan ollut Kuljun. Akin laulumikki oli esimerkiksi noin 45 cm päässä minun crash -pellistä, joten sehän vuoti kuin nainen.

Soundcheckin jälkeen AH, minä, Kulju und Kantor saunottiin oikein urakalla. Oli käytössä oikein porealtaat, nimittäin. Taisi olla yhtyeen historian pisimpiä puhdistautumisriittejä, siinä meni yli puolitoista tuntia. Saunan jälkeen kävimme hakemassa pääovelta yhtyeemme yhteisen ystävän Kristiinan ja siirryimme porukalla AH / Motti -huoneeseen. Siellä juominkeja jonnekin puoleen yöhön, jonka jälkeen siirryimme ravintolan puolelle. Paikalla vellovasta ihmismassasta johtuen päätimme siirtää keikan aloittamista noin klo 01:een. Vaasan vahingosta viisastuneena, nousimme lavalle sovittuun aikaan yllättävänkin selvässä kunnossa. Koska paikalla oli vain joitakin tuttujamme, päätimme vetäistä extrapitkän setin ja soitimme mm. Kaksi tarinaa -kappaleen, jota ei oltu vedetty aikoihin. Harvalukuinen yleisö osasi kyllä pitää hauskaa mutta kokonaisuudesta välittyi jotenkin surkuhupainen olo. Vittustana.

Keikan jälkeen istuimme baarin pöydässä kärsivällisesti juoden ja odottaen valomerkkiä. Kun se vihdoin tuli, otettiin kamat kantoon ja pakattiin bussi sekä syötiin talon tarjoama ”aamiainen” . Noin klo 05 kaikki oli valmista ja matka takaisin Helsinkiin alkoi. Perinteisiin kuuluu, ettei bussissa nukuta, niin ei nytkään. Meillä oli oikein hauskaa, miten lie Kanttorilla ja Kuljulla, jotka hoitivat ajonakin? Helsingissä oltiin joskus 10 maissa aamulla ja kuin pisteenä iin päälle, olin unohtanut kotiavaimeni jonnekin. Tästä takaiskusta johtuen lähdin epähuomiossa kaljalle Kontulan ostarille, josta sitten edelleen Mellunmäen ostarille (ja minkä ihmeen takia??) kunnes vihdoin löysin tieni kotiin. Muu porukka jatkoi iloitteluaan Kallion räkälöissä. Akilta taisi tulla viimeinen viesti myöhään lauantai-iltana. Samoilla silmillä poika ajeli, ilman takkia ja lompakkoa, jotka olivat Kiteen poliisin hallussa. Älkää kysykö miksi. Kysykää miten?

Vaasa, Hullu Pullo

10.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Vaasassa soundcheck piti tehdä jo kello 18:aan mennessä, joten jouduimme lähtemään Helsingistä kahdeksan aikaan aamulla. Epäinhimillistä. Minä, Aki ja Jami ajeltiin hlöautolla ensin Poriin, jossa hypättiin bussiin. AH tuli myöhemmin perässä suoraan keikalle, koska oli studiohommissa. Porissa pysähdyttiin paikalliseen rasvalaan vetämään parit piirakat ja ostamaan keskiolut-tuotteita. Fiilikset olivat jälleen katossa, olihan Vaasaan tulossa Firevisionin retkue kanssamme iltaa viettämään. Matka sujui joutuisasti, jopa niin joutuisasti, ettei ehditty kunnolla edes päihtyä…

Faikkareiden Somppi otti varaslähdön iltaan ja tuli morjestamaan meitä jo roudaukseen (ja koska oli paikalla, niin vanhasta tottumuksesta roudasi tietenkin mukana). Pikaisen jumpan jälkeen siirryimme bussiin olusille ja muistelemaan kevään rundia. Jeppistä. Soundcheck vedettiin siis ilman Haapasaloa ja sitten kipaistiin äkkiä Alkossa. Mukaan tarttui viisi (5) pulloa jaloviinaa ja joitakin sikspäkkejä. Ruokailtiin vielä Hullussa Pullossa (hyvää!) ja sitten mentiinkin jo hotellille. Siellä tunti unta ja let the party begin! AH oli ilmestynyt paikalle ja eipä aikaakaan, kun Somppikin jo oveen kolkutti. Ensimmäiset jaloviinapullot olivat tyhjentyneet, kun tilataksi kurvasi pihalle ja seurueemme palasi rikospaikalle jossa Faikkareiden Tamu jo odottelikin.

Hullu Pullon bäkkäri hakee vertaistaan, siellä on saunat ja pelit. Pääsee käytännössä lauteilta lauteille. Örvellys jatkui samaan tahtiin bäkkärillä ja yhtäkkiä huomasimme, että orkesterillemme oli käymässä vanhanaikaisesti: Kaikki jätkät pelti kiinni ennen keikkaa… Tällöin kello oli jotain puoli yksi ja vetoon oli enää muutama minuutti. No eihän siinä mikään auttanut, piti vaan yrittää parhaansa. Mulla ja Jamilla oli paketti jotenkin kasassa mutta etenkin Haapasalo pysyi nippa nappa tolpillaan, kun keikka alkoi. Muutamia häröjä lukuunottamatta keikka meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, onneksi nuo biisit on aika rutiininomaisesti selkärangassa… Tosin tekniikan pojat äityivät ylistämään suoritustamme kaikkien aikojen huonoimmaksi. Onneksi keikka kuvattiin, joten voimme analysoida tuloksia seuraavan kerran bussissa. Yleisön puolelta meininki oli kuitenkin oikein hyvä. Porukkaa oli lavan edessä kiitettävästi ja Vaasassa porukkaan upposi muutkin kuin sinkkubiisit. Hienoa, levyä on siis kuunneltu!

Keikan jälkeen takahuone täyttyi ihmisistä, sinne kun pääsi aika helposti baarin puolelta. Ja koska olimme niin tanakasti humalassa, emme välittäneet mistään oikeastaan mitään. Onneksi Tekniikka oli vielä selvinpäin ja katseli hieman porukan perään. Bäkkärillä oli siis täys meno päällä. Noin 20 ihmistä huusi ja melskasi, hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että bäkkärille tuli puolessa tunnissa kolme kertaa 10 valkovenäläisen viinalähetys sekä yksi kuuden jerkkusnapsin lähetys. Ja kaikki hävisi sen siliän tien pääasiassa bändin ja tekniikan suihin. Yllättäen kello löi puoli neljä ja suurehkoksi kasvanut seurueemme oli taksijonossa. Ja sittemmin hotellilla. Tästä vaiheesta minulla ei oikeastaan ole enää paljoakaan kerrottavaa, sillä muistini alkoi pätkimään hotellille päästyämme. Muistan ainakin, että kävin Kuljulta hakemassa käsittääkseni viimeisen jallupullon, joka tuhottiin Akin ja Jamin huoneessa. Lienen sammunut joskus 8 maissa aamulla…

Heräsin lauantaina klo 12.15 hotellihuoneeni kylpyhuoneen lattialta, kun siivooja tuli ilmoittamaan, että pitäisi huone luovuttaa. Saatana. Kukaan ei ollut sitten tietenkään sopinut myöhäisemmästä huoneiden luovutuksesta, joten kamat kassiin ja pihalle. Minä olin aivan pelti kiinni vieläkin. Yleensä en jatkoilla juo muuta kuin siideriä mutta nyt olin juonut valkoviiniä ja jaloviinaa, joten krapula ei vielä aamuun mennessä ollut päässyt yllättämään. Mentiin Haapasalon ja Akin kanssa paikalliseen karvakäsipitseriaan ja taisin sielläkin sammahtaa pöytään. Hullun Pullon tyypit päästi meidät sisälle roudaamaan joskus kahden maissa. Minä ja Aki sievisteltiin oloamme lonkerolla ja ”hyvillä” jutuilla. Lonkeron juotuani yritin vähän pakata rumpujani mutta ei se nyt vaan onnistunut. Sammuin sinne ravintelin pöytään ja sieltä (jälleen!) siivooja tuli herättelemään joskus neljän jälkeen. Pitäsi kuuleemma lähteä… Sekavin tuntein juoksin baarin takaovelle. Ei bussia, ei kamoja, ei jätkiä missään. Hyvää syntymäpäivää Markku, terveisin Reilukerho! Bussi odotteli parin korttelin päässä ja muilla oli hauskaa! Tämän erikoisen herätyksen johdosta jaksoin olla hereillä yli puoli tuntia bussimatkan alusta. Heräsin Porissa ja tein sumeilla aivoillani tilannekartoituksen. Ulkona on pimeää, Aki istuu bussin etuosassa alkoholistiasennossa tyhjien olutpullojen ympäröimänä ja muut on taas jossain muualla. Akilta asiasta kysyttyäni, sain vastaukseksi humalaisen miehen mitään tietämättömän virnistyksen. Onneksi Jami löytyi ja se vaikutti olevan ainakin ajokunnossa ja päästiin jatkamaan matkaa henkilöautolla kohti Helsinkiä. En olisi voinut jäädä mistään hinnasta Poriin yöksi. Minulla oli nimittäin sellainen olo, jolloin on pakko saada grilliruokaa, päästävä omaan sänkyyn ja nukuttava valot päällä. Pelotuskrapula, tiedättehän? Jami jätti minut kotiovelleni joskus yhdentoista maissa illalla ja vei Akin Semifiaaliin katsomaan Stellan keikkaa ja juomaan niiden bäkkäriviinat. Siltä tuli vielä sunnuntai-iltana sekavia viestejä. Hullu.

Ens viikonloppuna on vielä keikka Kiteellä ja sitten Happoradio vetäytyy kolmeksi viikoksi keikkatauolle (ja vieroitukseen). Sitten alkaa akustinen rundi. Tauko tulee tarpeeseen, jos meno on tällaista :)

Setit ja meiningit:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Nolla
6. Sinä
7. Huda huda
8. Tuhkaa hangelle
9. Pois Kalliosta
+encore:
10. Asemalla
11. Mulla menee hyvin

Nivala, Puustelli

4.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Nivalan Puustelli oli vaihteeksi tuttu paikka kevään RMJ-rundilta. Oikein mukava paikka ja mikä tärkeintä: helppo ja lyhyt roudausmatka! Kankkusia oltiin siinä vähän jo tasoiteltu bussimatkan aikana ja nopsan roudauksen ja ruokailun jälkeen painuttiin jälleen pehkuihin. Kulju ja Kanttori laittelivat rauhassa laitteensa kuosiin ja suunnittelivat meille kuulemma lavavarustuksen tuleville keikoille ja uhosivat että se kun saadaan mukaan niin hienompaa ei oo Suomessa kenelläkään. Reilukerhon periaatteiden mukaisesti eivät suostuneet kertomaan meille mistä on kysymys. Näemme sen kuulemma Vaasan keikalla tai viimeistään Kiteellä. Vähän jänskättää.

Soundcheck lähti mainiosti käyntiin ja meillä oli oikein yleisöäkin. Hotellissa majoittunut jonkun sortin juniori- urheiluseura kävi pyytämässä läjäpäin nimikirjoituksia ja antoivat aplodeja mm. rumpusoundcheckille. Mainiota. Äänitarkastus alkoi mainiosti mutta Nollaa treenaillessamme kuului pa:sta ja monitoreista pahaenteinen räjähdystä muistuttava ääni. Jotain sähköhäikkää kuulemma. Äkkiä kamat pois päältä ettei mitään mee rikki ja Kulju ja Kanttori tutkimaan vian alkulähdettä. Onneksi ehdittiin kuuntelut saamaan kohdilleen ennen tätä välikohtausta eli ainoa harmi oli että Nolla jäi treenaamatta ja näin ollen myös soittamatta illan keikalla. Mutta Vaasassahan se vasta on luvattu soittaa eli ehkäpä siellä ehditään treenaamaan se sitten taas soittokuosiin. Ja neroutta ja kauneutta pursuava henkilökuntamme sai kuin saikin ongelmat ratkottua hyvissä ajoin ennen keikkaa.

Lepäilyä hotellihuoneissa parin tunnin ajan ja sitten kaljat taas auki. Markku yritti jälleen taistella viinapirua vastaan ja oikeasti jopa kävi kävelylenkillä Nivalan metsissä. Sanoi vaan että kaikki paikat oli täynnä juopottelevaa nuorisoa ja sitä alko pelottaa niin että aika lyhyeksi lenkki jäi. Palasi kiireen vilkkaa tutumpaan ympäristöön eli hotellihuoneeseen juomaan olusia. Tällä kertaa takahuoneen antimet olivat vähän niukemmat kuin yleensä joten omaan laskuun jouduimme kittailemaan. Onneksi löytyi joku kioskintapainen hotellin läheisyydestä että saatiin kaljaa huoneisiin. Keikka aloitettiin 0.45 ja paikalla oli väkeä aika mukavasti. Keikka oli ok, ei mikään helmiveto mutta oikein ok. Takahuoneesta loput kaljat naamariin ja baarin puolelle istuskelemaan.

Baari meni kiinni neljältä ja siitä sitten hotellihuoneiden viereiseen ”aulaan” jatkamaan. Sieltä on mielessä välikohtaus kun AH ja tuhannen känniin jälleen ennättänyt Jami selättivät Markun kostoksi jostain poikkinaisesta sanasta. Melkein murtu varvas rumpalimieheltä mutta ei onneksi ihan. Aulasta siirryttiin kohtapuoliin jälleen huoneisiin ja siellä painiotteluvuorossa olivat Jami ja AH. Kolme sekuntia alusta Jami makasi maassa hiljaa kun löi selkänsä johonkin tuolin karmiin. Ei onneksi käynyt pahemmin paitsi että kipeäksi meni ristiselkä. Vaarallista touhua tämä keikkailu.

Aamulla herättiin (liian) hyvissä ajoin eli kympiltä, syötiin aamiainen ja roudattiin kamat bussiin. Matkaan kohti Tamperetta päästiin onneksi hyvissä ajoin ja Jamin saatua maanantai töistä vapaaksi avattiin tietenkin kaljat melko pian lähdön jälkeen. Tampereella vaihdettiin henkilöautoon ja Helsinkiin saavuttiin joskus yhdeksän maissa. Minä ja Jami oltiin siinä vaiheessa jo lipsuttu sen verran viihteelle että mentiin suoraan Iltakouluun, suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Ilta ja yö vierähti siinä ja jatkoillessa niin että alkuviikko onkin mennyt nukkuessa ja liskoja hätistellessä. Puuh. On tämä hieno ammatti.

Kuopio, Viihdekartano

3.10.2003, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Kuin edellisen viikon toisintona tämänkin viikonlopun toiminta alkoi matkalla Tampereen kautta Kuopioon. Erona oli se, että tällä kertaa Nääsvilleen heilahdettiin Markun autolla viimeviikkoisen rattoisan junamatkan sijaan. Ja se että tällä kertaa mukana oli tuhannen krapulasta yllätetty Jami joka oli juhlistanut torstai-iltaa ja -yötä vähän rankemmalla kädellä. Sääliksi melkein kävi. Melkein. Tampereelle saavuttiin sovitusti kello 13 ja koska bussi, Kulju ja Kanttori olivat noin 7 minuuttia myöhässä aloitimme päivän olusilla Helsingin jengin ja hiuksensa punaiseksi värjänneen AH:n seurassa rautatieaseman Ale-pubissa. Hyvältä maistui. Ja AH näytti Kärtsy Hatakalta ja sekös meitä nauratti. Matkaan kohti Kuopiota päästiin melkein ajoissa ja taas suhahti oluset auki. Ei ollu mittään tolkkua siinä, mutta hauskaa oli koko matkan. Ainoastaan Markku taisteli kuivin suin ja uhosi vielä tässä vaiheessa viettävänsä selvän viikonlopun. Oli ottanut oikein verkkarit ja lenkkaritkin mukaan että lenkillä kävisi.

Saapuminen Kuopion Viihdekartanon pihaan ei taas kauheasti vakuuttanut. Paikalla oli jotain koiranäyttelysakkia ja soittopaikkamme sijaitsi kohtuullisen kaukana Kuopion keskustasta. Muutenkaan odotuksemme eivät olleet kovin korkealla, soitimmehan edellisen kerran Kuopiossa vain reilua viikkoa aikaisemmin ja nyt samana iltana Puijonsarvessa soitti Zen Cafe, jota Puikkarin perinteiden mukaisesti pääsi katsomaan ilmaiseksi kun meni paikalle oikeaan aikaan. Kamat roudattiin merkillistä luiskaa pitkin Viihdekartanoon ja paikkahan osoittautui oikein hienoksi ja isoksi paikaksi. Soundcheckit hoidettiin pois alta, syötiin mainio lihakeittoateria(!) ja painuttiin huoneisiimme lepäilemään.

Takahuoneeseen saatiin jälleen pyydettyä korillinen ”virvokkeita” ja pullollinen jallua. Siksipä siirryimme huoneistamme bäkkäritiloihin hyvissä ajoin ennen sovittua keikan aloitusta. Markun puheet selvitäpäin olosta osoittautuivat jälleen palturiksi, siellähän mies istui siideri kourassaan ja luovuttajan hymy naamallaan. Jami oli nukkunut krapulaansa pari tuntia pois ja oli juuri ja juuri elävien kirjoissa. Pystyssä kuitenkin ja melkein järjissään ja sehän riittää. Keikka aloitettiin joskus puolen yön jälkeen ja eihän siellä porukkaa hirveästi ollut niin kuin vähän pelättiinkin – viitisenkymmentä ihmistä ei paljolta näyttänyt kun baari oli tosiaankin erittäin suuri. Keikka vedettiin kuitenkin (tietysti) täysillä ja lavan eteen saapunut yleisö eli mukana kiitettävällä intensiteetillä. Edelleen sitä hämääntyy kun joku laulaa kaikki biisit mukana alusta loppuun, siis ei vain sinkkubiisejä. Paniikki meinaa iskeä että muistanko minä itse ne sanat edes suunnilleen oikein. Yleensä ehkä muistan. Toivottavasti.

Keikan jälkeen jatkettiin sitä mihin ennen keikkaa jäätiin eli takahuoneen antimien nauttimista. Jami simahti keikan jälkeen yrityksistään huolimatta ihan täysin ja valui nukkumaan paljon ennen meitä muita. AH, joka oli tintannut levotta Tampereelta lähtien sai humalakuninkaan kruunun ja mm. paini minut ketoon hotellihuoneisiin siirtyessämme. Paikka oli niin pieni ja sympaattinen ettemme raaskineet järjestää sen kummempia hotellihuonejatkoja vaan pikkuhiljaa siirryimme kukin unten maille. Ihan päissään mutta järjissään. Niin paitsi se AH.

Aamuroudaus oli hikinen väsymyksestä ja siitä perhanan luiskasta johtuen. Yllättävän paljon rankempaa oli kantaa meidän kamat ylämäkeen aamulla kuin alamäkeen illalla. Tuli mieleen Lahden roudaussessiot RMJ-rundilta. Hikeä puski mutta selvittiin kuitenkin. Eikä päässyt Markku lenkille.

Soitettu setti:

1. Happoa
2. Väärä mies
3. Pahoille teille
4. Pohjalta
5. Ikävä ihollesi
6. Sinä
7. Huda huda
8. Pois Kalliosta
9. Mulla menee hyvin
+encore:
10. Asemalla
11. Tuhkaa hangelle

Aki peliarvostelijana

27.9.2003, 0:00  |  Uutiset

Uusimmassa Suosikin numerossa Aki Tykki juttelee kummia Playstation 2 -pelistä Amplitude. Lue tokkiinsa.

Tulevat keikat

2019

16.11. KOTKA, Leikari
23.11. HELSINKI, The Circus
29.11. JOENSUU, Joensuu Areena
30.11. RANTASALMI, Järvisydän

05.12. KIRKKONUMMI, LähiTapiola Sport Center
06.12. TAHKOVUORI, Piazza
07.12. M/S VIKING GRACE (Tku)
14.12. HELSINKI, Casino Helsinki

 

 

 

 

 

*** Viimeisimmät muutokset!