Eura, Halli (Yölaboratorio 2)

20.3.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki:

Joensuu – Eura

Kulju-parka lähti yksikseen ajelemaan kohti Euraa heti aamiaisen jälkeen (hän siis ei nauttinut alkoholipitoisia juomia koko iltana!) ja me muut heräilimme noin yhdeltätoista. Ensimmäinen huolemme oli ”kuski helvetistä” eli Tohkanen, joka näytti erittäin huonovointiselta. Mies kävi respasta puhalluslaitteen ja hönkäisi miehekkäät 1,2 promillea ja puoli tuntia myöhemmin uusintapuhalluksella ruhtinaalliset 1,8 promillea. Hyvä homma! Muisteltiin että se höpötti koko yön ”tieteellisestä juomisesta” minkä periaatteita noudattaen on aamulla jo ajokunnossa. Joopatijoo. Sen siitä saa kun palkkaa reissuun kuskin viinapalkalla.. Eipä siinä mitään, päätettiin tappaa aikaa että jonkun pää tokenisi, ja lähdettiin syömään Joensuun keskustan Raxiin. Ongelma tässä viivästyksessä oli se, että meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan olla perillä n. 550:n kilometrin päässä Eurassa kuuden aikaan illalla soundcheckissä. Näin ei tapahtunut. Minä ajoin lopulta auton Jyväskylään asti ja Jami sieltä eteenpäin ja saavuimme maaliimme puoli kahdeksan aikaan illalla. Nopea soundcheck ja hetki lepoa majoituksessa (Euran urheilutalo) ennen illan vetoa.

Eura

Itse keikka olikin sitten jotain ihan muuta. Ensinnäkin Euran Yölaboratorion (vastaava tapahtuma siis kuin viikkoa aikaisemmin Raumalla) yleisö oli tapahtuman ”nollapromille”-luonteesta huolimatta aikalailla riehakasta ja kännissä. Toisin sanoen meininki oli mitä mainioin. Mutta sitten alkoivatkin tekniset ongelmat. Heti toisen kappaleen aikana Haapasalo alkoi näyttää kummalliselta ja hänen soittonsa muuttui jotenkin huteraksi. Kävi ilmi että AH:n korvamonitorista (no tai siis siitä vyöllä olevasta vastaanottimesta) oli loppunut patteri kesken kaiken eli Haapasalon kuuntelu katosi kokonaan. Olipas noloa. ”Meiltä loppu nyt patteri täältä että pidetääs pieni breikki” on kyllä laimein tekninen ongelma ikinä. Muutatoista se olisi jos vaikka virvelin kalvo halkeaisi tai bassosta katkeaisi kieli, mutta että ”patteri loppui”. Minä, Jami ja Markku soittelimme triona Oasiksen Wonderwallia sillä aikaa kun Kulju loikki lavalle vaihtamaan vastaanottimen pariston tuoreempaan. Ja se WW meni aikalailla päin helvettiä kun ei kukaan oikein sitä yhtäkkiä muistanutkaan ja minun kitarani kammottava epävirekin paljastui tämän esityksen aikana. Onneksi ei tarvinnut rimpuilla kuin yksi säkeistö kun AH:n kuuntelu saatiin takaisin toimintaan. Keikka saatiin jälleen oikeille raiteilleen. Tai niin me luulimme… Kaupunki täynnä ihmisiä -kappaleen aikana ihmettelin kun Markku katkaisi hetkeksi soittonsa ja laittoi minidiscimme pois päältä. Luulin meidän eksyneen klikistä, mutta olikin käynyt niin hienosti että Markunkin korvamonitorista loppui patteri ja miehen kuuntelu katosi kokonaan. Tässä vaiheessa lavalla alkoi olla jo melko hysteerinen meininki. Kuljun vaihtaessa Markun paristoa, pyysin rumpalimiestä tulemaan eteen kertomaan yleisölle jonkun vitsin. Eikähän se mitään vitsiä kertonut vaan tarinan siitä kuinka pitkä autossa istuminen ja epäsäännöllinen elämänrytmi saattaa aiheuttaa orkestereille ilmavaivoja, niin että jos lavalta haisee paska niin ei pidä huolestua. Jepjep. No Markunkin kuuntelu saatiin kuntoon ja keikka nykäistiin jälleen kerran liikkeelle. Seuraavaksi minulta katkesi kitarasta kieli, ja otin käyttöön varakitaramme. Ja sehän se vasta hienossa vireessä olikin.. Mikä ihmeen juttu sekin on että silloin kun varakitara unohtuu virittää, joltakin katkeaa kieli?! Saatanan Murphy ja sen lait!

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta keikasta jäi kuitenkin oikein positiivinen maku suuhun. Soitto kulki paremmin kuin vähään aikaan ja nuo ongelmatkin kuitattiin huumorilla. Muistammepahan ensi kerralla todellakin vaihtaa ne patterit ennen jokaista keikkaa. Jos jotain positiivista hakee niin Jamin ja minun patterit kestivät vaikka olivat yhtä vanhoja kuin loppubändinkin. Hyvä niin, sillä en ole varma olisiko meillä ollut enempää paristoja mukana…

Jami ja Tohkanen lähtivät heti keikan jälkeen kotiin Helsinkiin (Jami ajoi…!) ja loppubändi vahvistettuna henkilökunnalla siirryimme parin baarikaljan jälkeen majoitukseemme urheilutalolle. Valomestari Kanttori Väyrynen oli järjestänyt meille yllätyksen ja veti jatkoilla esiin muovikassillisen patonkia, erilaisia juustoja ja punaviiniä! Vähän homoa mutta a vot että maistui. Minä ja Kanttori mentiin viimeisenä nukkumaan, ehkä viideltä. Nukuimme koko sakki onnellisesti vituiksi menneiden formulakisojen ohi, ja palasimme sunnuntai-iltapäivänä Helsinkiin. Hauska reissu oli!

Kommentoi

Tulevat keikat

2020

05.08. SAVONLINNA, Panimoravintola Huvila
08.08. SEINÄJOKI, Vauhtiajot
21.08. HAMINA, Työskin Liveterassi
27.08. HELSINKI, Allas Sea Pool
28.08. TAMPERE, Satamaravintola Kaisla [Liput!]
09.09. ESPOO, Sellosali [Laulun takaa –klubi: Aki Tykki] [Trio-keikka] [Liput!]

 

 

 

 

*** Viimeisimmät muutokset!