Kakkossinkku radioihin

26.6.2004, 0:00  |  Uutiset

Happoradion kakkoslevyn kakkossinkku (!) Tanssi soi tällä hetkellä ainakin Radio Suomipopin ja YleX:n taajuuksilla. Käyhän jälleen äänestämässä / toivomassa. Kauppoihin single lasketaan vasta elokuun alkupuolella.

Rauma, Raumanmeren Juhannus

25.6.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Tätä keikkaa oli taas ootettu kuin kuuta nousevaa. Eikä syyttä. RMJ on kaikinpuolin mitattuna kärkifestareita ainakin artistin näkökulmasta, ja päälavan soittoaika klo 19.30 juhannusaattoiltana on ehkä paras mahdollinen ajankohta meidän orkesterillemme. Päälavallahan sitä oltiin viimekin vuonna, mutta sillon oli niin aikanen soittoaika ettei väkeä ollu valunu koko alueelle vielä hirveästi. Nyt olisi tilanne oletettavasti hieman toinen. Ja lisäksi tässä vaiheessa uskoimme, että keikkamme kuvataan Ylen tv-lähetystä varten.

Matkaan lähdettiin ensin Jamin ja Markun kanssa Helsingistä henkilöautolla Loimaalle, josta meidät (ja Haapasalon) kävi hakemassa vanha ystävämme, RMJ-bussi. Kamat Haapasalon studiolta kyytiin ja tien päälle. Olipas kivaa mennä bussilla taas pitkästä aikaa. Aika hiljaisia poikia vaan oltiin tässä vaiheessa, vissiin vähän sitten kuitenkin jännitti tuo esiintyminen. Saavuttiin lyhykäisen ajomatkan jälkeen Raumalle, käytiin hakemassa passit jostain ihme asuntovaunusta, vietiin ylimääräset rojut majoitukseen ja suunnistettiin kohti festarialuetta. Perille päästiin ja huolestuttiin kun ei ollu meillä minniinnäköstä ajolupaa alueelle. Vaan sittenpä tajuttiin että myö istutaan saatana isossa bussissa joka on teipattu RMJ-tekstein ja logoin, että eiköhän se käy luvasta. Ja kävihän se. Ihmismassan läpi kurvailtiin bäkkärille ja vilkuteltiin juopuneille festarivieraille kuninkaallisin elkein. Jännitti.

Saatiin henkilökohtainen pukuhuoneemme käyttöön samantien kun paikalle saavuttiin ja tarjoiluhan oli jälleen mykistävän hymyilyttävä. Huoneessa oli kylmäkaappi jossa oli korillinen kaljaa ja kaksi pulloa viinaa sekä x määrä miedompia virvokkeita. Niin ja tusseja ja paperia (biisilistoja varten, kato) ja pyyhkeitä ja peili ja kaikki mitä vaan pukuhuoneessa pitää olla. Ja siis lisäksihän siellä on ne yleiset bäkkäritilat missä on olut- ja siiderihanat, baaritiski jossa pari baarimikkoa vääntää drinkkejä ja ihan tolkuton määrä mainiota ruokaa! Syötiin siinä vähän (hiljaisuuden vallitessa) ja maisteltiin muutamat rentouttavat juomat.

Jännitystä ei lievittänyt se, että ennen meitä päälavalla esiintyi juuri kokoelmalevyllään kultaa myynyt mainio Egotrippi. Melkosen hittiputken heittivät. Ja niitten keikan aikana myö laitettiin hiki päässä kamoja valmiuteen lavan takana. Eggiksen lopetettua siirrettiin rojut lavalle ja tehtiin hyvin pienimuotonen äänitarkastus. Lähinnä siis vaan linjacheck että kaikkialta kuuluu. Ja porukkaa oli siis ihan perkeleesti. Ja hikoilutti kun aurinko porotti kuumasti suoraan lavalle. Linjatarkastuksen jälkeen vielä pakollinen vessakäynti, korvamonitorien teippaus ja juontaja Simo Frangénin spiikkauksen odottelua. Simon esitellessä orkesteria yleisö hurrasi jo siihen tahtiin että alko tilanteen absurdius hymyilyttää. Se on hurja tunne kun kuulee tuommosen tolkuttoman ihmismeren huutavan. Meidän ne korvamonitorit leikkaa muistaakseni 20 desibeliä äänestä pois, mutta silti se massan huuto kuulu voimakkaasti läpi. Kaaheeta. Sitten Dallasit soimaan ja myö lavalle. Tanssi-biisillä lähettiin liikkeelle jälleen ja hyvin lähti käyntiin. Paitsi että ekan biisin aikana huomattiin, että minun lauluni on meidän kuuntelussa liian hiljasella. Me hoidetaan itse nykyään kuuntelumiksaus lavalta ja niinpä AH kävi olevinaan lisäämässä minun lauluani ja vähentämässä omaansa. Vaan vanha vitsiniekka Ville Kuljupa olikin laittanu Reilukerhon nimissä piuhat eripäin kuin yleensä niin että toista biisiä (Pahoille teille) vedettäessä minun ääneni kuului meille entistä hiljempaa ja Haapasalon stemma entistä kovempaa. Tuli vähän tukala fiilis. Kolmanteen biisiin homma saatiin korjattua ja siitä eteenpäin soitto olikin yhtä juhlaa. Väkeä oli, kuten todettua, ihan tolkuttomasti ja jälleen Kaupunki täynnä ihmisiä ja Pois Kalliosta olivat semmosta yhteislaulua että ei paremmasta väliä. Soitettiin lyhyt puolen tunnin setti eli käytännössä sinkkubiisit ja Mulla menee hyvin.

Keikan jälkeen roudattiin pikaisesti kamat takas bussiin ja mentiin kuivattelemaan hikeä pukuhuoneeseen. Nyt sitä paskan jauhamista sitten riittikin yli omiksi tarpeiksi kun jännitys saatiin laukaistua. Se vähän jäi kaivelemaan että Ylen hemmot pitivät sittenkin ruokatunnin meidän keikkamme aikana, eli tälläkään kertaa emme keikkaamme saaneet taltioitua. Onneksi minä, tollo kun olen, en havainnut asiaa vielä keikan aikana vaan vasta jälkikäteen kun minua viksummat bändiläiset sen minulle kertoivat. Eipähän latistunut tunnelma vielä keikan aikana. Eikä se kyllä pahemmin latistunut sen jälkeenkään. Ei oikein voi jäädä paha maku tuommosesta meiningistä.

Keikan jälkeiset juhlat menivät tänä vuonna melko rauhallisissa merkeissä. Toki siellä majoituksessa maisteltiin tuotteita aamuun asti, mutta ei mitään isompia sählinkejä tällä kertaa tapahtunut. Jamillakin pysy vaatteet muistaakseni koko ajan päällä! Paluumatka Helsinkiin toteutettiin samaan tapaan kuin Raumalle menokin, eli ensin bussilla Loimaalle ja sieltä hlöautolla Kirkolle. Loimaalla pysähdyttiin syömään eräässä nimeltämainitsemattomassa pizzeriassa jonka myyjä oli varmaan ihan jurrissa kun oli niin sekava. Se esim. istahti rennosti minun paikalleni (kun olin ite vessahommissa) ottaessaan tilauksia ja jutteli ihan sekavia koko ajan. Ja se pizza oli luvalla sanoen huonointa pizzaa mitä Suomessa oon syöny, mutta menköön juhannuksen piikkiin. Se on kai ihan ok ruokapaikka normaalisti.

Raumalla raavittiin seuraavat kappaleet, järjestyksestä ei muistikuvia: Tanssi, Pahoille teille, Kaupunki täynnä ihmisiä, Sinä, Ikävä ihollesi, Pois Kalliosta ja Mulla menee hyvin.

Helsinki, On the Rocks

15.6.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Tiistai-illan keikka huolestuttaa joka kerta. Että tuleeko niitä ihmisiä ollenkaan vai keskenäänkö kuljaillaan. Niin nytkin. Roudaus ja soundcheck meni tutuissa merkeissä eli hankalasti. Kelju paikka roudata kun joutuu siitä täyden terassin ja yläkerran läpi hikoilemaan mölytoosat sylissä ja kelju paikka tehdä hyvää soundia kun se on semmonen sokkelo se paikka. Onneksi PA:t on talon puolesta eli roudattavaa on suhteellisen vähän, ja miksaajahan se sen soundin kanssa taistelee eikä myö. Eli turhia valitan, anteeksi.

Rock’sin keikat alkavat (lähes poikkeuksetta) kello 23, joten saavuimme paikalle joskus kymmenen jälkeen. Aika tyhjältä näytti pubi vielä tässä vaiheessa ja mentiin takahuoneeseen kiroilemaan ja juomaan kaljaa. Onneksi jälleen pelko osoittautui turhaksi, sillä jengiä saapui paikalle erittäin hyvin siinä justiin ennen yhtätoista. Ja meininki oli jälleen kerran loistava. Jälleen jäi erityisesti mieleen Kaupunki täynnä ihmisiä, siitä tuntuu jengi tykkäävän. Eikä siinä mittään, niin tykätään itekin. Kun se on hyvä biisi! Dallas alkunauhana ja yleisölle toistaiseksi tuntematon Tanssi aloitusbiisinä. Toimiva konsepti.

Keikan jälkeen ei paljo auttanu meikäläisten käydä starailemassa baarin puolella kun paikalle tepasteli itse Nikki Sixx uuden orkesterinsa kanssa. Siinä oltiin puimurikuskit hiljasta poikaa. Vaan eipä tuo tahtia hidastanut, bileet jatku pitkälle seuraavaan päivään ja hauskaa oli. Kännykkäkin pysy tallessa.

Iisalmi, Koljonvirta

11.6.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Kahden kuukauden unplugged-sekoilujen jälkeen oli taas sähköisen keikan vuoro. Vähän jännitti kun rutiini puuttui. Matkaan lähdettiin niin että minä, Markku ja Jami ajettiin Helsingistä Mikkeliin, jossa hypättiin miksaajamies Kuljun, valomies Kanttorin ja viinamies Haapasalon kyytiin. Liikkeelle jouduttiin taas sillä Tuonelan Matolaatikolla (kts. esim. RMJ-Kouvola -keikat 2003…) eli ahtaissa tiloissa nakotettiin. Vähän oltiin etukäteen puhuttu että ”nyt ei sitten juua vielä matkalla” mutta paskanlati. AH oli jo pikkusihneessä kun Mikkelissä kohtasimme ja ei siinä hirmu kauaa menny kun muutkin auottiin kaljoja paitsi Markku siidereitä. Iisalmeen saavuttiin siis tutussa päiväpökkyrässä, jossa kaikilla on hauskaa.

Koljonvirrassa (vai Villikissako sen paikan nimi on, en tiiä) oltiin jo RMJ-rundilla ja sieltä oli hyvät muistot. Edellisellä keikalla väkeä ei ollu hirveesti mutta sitä innokkaampia olivat. Roudaus hoidettiin alta pois, viriteltiin ”hopeakolmiot” ja muut hörpöttimet lavalle, ja painuttiin huoneisiin. Jotain siinä yritettiin kai lepäilläkin mutta eihän siitä taas mitään tullu. Tämä osio on ärsyttävintä keikkareissuilla. On sen verran levoton olo ettei saa nukuttua, ei oikein viiti syödäkään mitään kun sitten menee keikka röyhtäilyksi ja viinankaan kanssa ei uskalla liikaa aikaa viettää ettei käy ”vaasat” lavalle noustessa. Siinä sitä sitten turhaillaan ja kytätään kellosta että millon uskaltaa ottaa drinksua ettei ehi enää yliannostusta ottaa ennen esiintymistä.

Baarissa oli tällä kertaa oikein mukavasti väkeä ja tunnelma oli semmonen suotuisan oloinen. Takahuoneessa huitastiin jotkut jallukolat naamariin, teipattiin korvamonitorien piuhat selkiin ja alkunauhan soidessa marssittiin lavalle. Koljonvirrassa on kaponen lava, josta johtuen sinne on aika hankalaa mennä kun joutuu loikkimaan Kanttorin valolaitteiden yli. Se alkaa aina naurattaa kun bändin poijjaat saapuu polleina Dallasin soidessa ja aurinkolasit silmillä ja sitten lavalle nousu näyttää siltä että ”anteeks mie menisin tästä”. No se siitä.

Keikka oli oikein hyvä. Samperin kivaa oli taas soittaa sähköisesti ja kunnon volyymillä. Uudet biisit (Kaupunki täynnä ihmisiä, Tanssi ja Linnusta sammakoksi) toimivat livenäkin hyvin. Kaupunki täynnä ihmisiä tuntui taasen olevan Pois Kalliosta -biisin ohella suurin hitti ja mikäs sen mukavampaa.

Keikan jälkeen juhlittiin aika pitkälle aamuun niin että loppujen lopuksi vain minä ja Jami oltiin pystyssä. Sitten tuli kuningasidea, että ”hei lähettäänki takas Kirkolle nyt”. Tuumasta toimeen ja kohta oltiin Iisalmen jossain ostoskeskuksessa ostamassa mäyräkoiraa ja soittelemassa Matkahuollosta ja VR:ltä bussi- ja juna-aikatauluja. Joskus ysin maissa aamulla muistaakseni lähti bussi kohti Kuopiota, josta noustiin Helsingin junan kyytiin. Muille bändin jäsenille jätettiin jotain lappuja että ”lähettiin kesäretkelle”. Ai niin ja Haapasalon ja Jamin huoneen baarikaappi oli tyhjennetty ja jälkeenpäin kuultiin että oltiin kirjotettu pöydälle lappu: ”Haamu maksa lasku” ja jätetty 2 euron kolikon viereen. Reilukerhon huumoria kun kaapin lasku oli varmaan 40 euroa.

Jamin ja minun matka jatkui iloisissa tunnelmissa junan ravintolavaunussa ja myöhemmin pitkin Kalliota ja päättyi vähemmän iloisiin tunnelmiin seurauksena mm. kadonnut matkapuhelin. Mutta eipä siitä sen enempää ettei sukulaiset huolestu. Hengissä ollaan! (Jälkihuomautus 16.5.2006: Sain sen puhelimen lopulta takas löytötavaratoimistosta. Se oli löytyny baarista, jossa en ees muistanu käyneeni. Väärästä pubista kävin kyselemässä…)

Pienet ja keskisuuret elämät -levyn äänitykset Inkfish-studiolla

4.6.2004, 0:00  |  Studiopäiväkirja

SESSIO 1

Ma 5.1.2004
Markku DeFrost:
Uuden levyn nauhoitukset alkavat, jee! Olin studiolla klo 9.00 aamulla innoissani mutta väsyneenä. Tulin sunnuntai- iltana (tai paremminkin maanantaiaamuna) Roomasta klo 00.30, kun se perkeeleen kone oli reippaanlaisesti myöhässä. Uni tuli simmuun vasta joskus kolmen maissa yöllä ja herätys oli kuitenkin jo puoli kahdeksan. Mukanani studiolle toin 51koodia -yhtyeen rummut, koska ko. setin sointi kuuluu olevan hyvä. Soitin sillä mm. Norssin keikan Joensuussa, ja hyvinhän se pelitti. Studiolla vastassa oli Gabi ja siinä aamukahvia juodessamme suunnittelimme hieman päivän aikataulua. Haapasalo kurvasi pihaan klo 9.30, mukanaan minun oma Pearlin rumpusetti, ständit ja pellit. Olivat jääneet nääs Loimaalle treenisessioiden jäljiltä.

(Yritämme muuten sitten pitää nämä studiotekniset osiot mahdollisimman pieninä, jotta tästä päiväkirjasta tulisi mielenkiintoinen ja luettava myös niille, joille EQ, kompura ja snaremikki eivät ole käyttösanastoa.)

Toinen tuottajamme, Teropekka Virtanen, ilmaantui paikalle joskus klo 10:n jälkeen ja aloimme valita / virittää settiä jolla soittaisimme ekat biisit. Käytössä oli loppujen lopuksi kolme settiä: mun oma Pearl, koodien Mapex sekä studion Tama-setti. Erinäisen kokeiluiden jälkeen päädyimme vaihtoehtoon ”sekasikiö”, jossa oli studion bassari (Tama Artstar), Mapexin Orion -tomit sekä mun Pearl World Series -virveli. Jami käväisi ostoksilla musaliikkeessä ja toi tulleessaan mulle uudet kalvot ja sellaisen hifirumpuvirittimen, jolla sai rummut melko helposti soimaan puhtaasti. (Eikä käyny muuten Jami vaan Aki ja AH kävi! Faktat kohilleen! Toim. huom.)

Rummut oli mikitetty, linjachekki tehty ja ruokatauko pidetty noin klo 14 aikoihin ja koko bändi saatoi alkaa soitannan kuuntelun rakentamista varten. Jostain syystä kuuntelu (=studiossa soitetaan kuulokkeet päässä ja sinne kuulokkeisiin miksataan kullekin soittajalle halutut instrumentit halutulla volyymilla) ei meinannut asettua kohdilleen, vaan jouduimme hieromaan sitä jonkin aikaa. Itsehän soitan myös keikat kuulokkeet päässä ja lieneekö tämä syynä kuuntelun löytymättömyyteen? (Olipas erikoinen sana tuo ”löytymättömyyteen”). Vatuloimisen jälkeen löysimme tyydyttävän ratkaisun, jota kylläkin sittemmin vielä säädettiin.

Noin klo 16 tietämillä istahdimme alas, sillä kaikki oli valmista itse nauhoitusten aloittamista varten. Valitsimme ensimmäiseksi nauhoitettavaksi biisiksi kappaleen Linnusta sammakoksi. (Tässä päiväkirjassa biisien nimet ovat sitten vaan työnimiä, jotka muuttuvat suurella todennäköisyydellä, tai ovat muuttumatta. So not!) Halusin aloittaa nauhoitukset tällä biisillä, koska ensimmäinen on aina vaikein. Ekaa biisiä nauhoitettaessa ei ole vielä täysin tottunut kuunteluun, vähän vielä jänskättää ja on ehkä liian innoissaankin, kun ei ole saanut paukuttettua ”höyryjä” ulos. Tämä kaikki siis vaikuttaa tatsiin (engl. ’touch’) ja tarkkuuteen. Linnusta sammakoksi on kohtalaisen helppo biisi soittaa rummuilla, eikä itselleni kovinkaan merkittävä biisi, joten sen voi ”uhrata” aloitukseen. Pähkäilimme hetken biisin rakennetta sekä testasimme eri sovituksia. Koska kyseessä on perushelppo rockbiisi, ei tuottajilla ollut siihen juurikaan sanottavaa, joku kitarasoolontapainen paikka sinne taidettiin lisätä. Kello taisi olla jo melkein 18 mutta ajattelimme kuitenkin vielä nauhoittaa biisin, koska kaikki muusikot olivat vielä hyvässä soittovireessä (siis noin niinkun henkisesti). Soitettiin biisi nauhalle pariin otteeseen ja tehtiin vielä pikkiriikkisiä (=epäsana?) muutoksia ja tarvittavat otot olivat purkissa noin 19 jälkeen. Päivä oli täysi ja yksi biisi alustavasti nauhalla. Poistumme studiolta, muut pojat lähti ”yhdelle kaljalle” ja minä menin kotiin. En uskaltanut ottaa riskiä repeämisestä, (joka sitten tapahtuikin AH:lle ja Akille) koska seuraavana
päivänä piti olla virkeänä ja soittokunnossa.

Ti 6.1.
Markku DeFrost:
Aloitettiin Teropekan kanssa klo 10 kuuntelemalla eilisen Linnusta sammakoksi otot. Ihan jees ja todettiin, että biisi on purkissa. One down and five to go! Itse olin ottoihin 95 % tyytyväinen, kuulin soitosta läpi muutamia epävarmuuksia, joita kukaan muu ihminen ei voi kuulla, kyseessä henkimaailman juttuja. Teropekka teki otoista pikaeditin (=kooste parhaista pätkistä, ts. rumpalin best of) ja lopputulos vaikutti siedettävältä. Ei se oo niin justiinsa -huudot raikuivat studion käytävillä :).

Vähän ennen puolta päivää oli koko orkesteri paikalla ja aloitettiin toisen biisin sovituksen ja rakenteen hierominen. Valitsimme toiseksi biisiksi kappaleen Hitaasti. Se on mielestäni helevetin hieno biisi ja olemme sitä jo jonkin verran keikoillakin soittaneet. Kuunneltiin yhdessä läpi Haapasalon studiolla tehtyä demoa ja fiksattiin perusasioita. Säkeistön komppi vaihdettiin konemaisesta 16-beatista groovaavampaan 8-beatiin, lisättiin kuunteluun kummallisesti aksentoidut marakassit jotta saatiin lisää soittofiilistä säkeistöön. Kertosäe pysyi rytmillisesti ennallaan, samoin rakenne. Tempoa pudotimme hieman. Tämä biisi saatiin nauhalle parilla otolla ja lopputulos oli juuri sellainen, kuin pitikin ja olin kuvitellut (eli miun asteikolla 100 %). Tässä biisissä näkyi keikkakokemus, rakenne oli hyvin hallussa joten pystyin keskittymään paremmin fiiliksen hakemiseen.

Ruokatauon jälkeen joskus 14 maissa otettiin käsittelyyn kolmas biisi, työnimeltään Laidalla. Tämä on tavallaan helpoin biisi soittaa rummuilla mutta odotan tältä biisiltä paljon musiikillisesti, (tämä on eräs suosikeistani!) joten halusin käydä tämän kimppuun nyt, kun oli jo pari biisiä purkissa, fiilis kohdallaan ja ylimääräiset intoilut päästä kaikonneet. Kuunneltiin demo pari kertaa läpi ja koska biisin sovitus oli muuttunut vielä demon jälkeen, soitimme sen kertaalleen tuottajille livenä. Tarvetta muutoksille ei oikeastaan ollut (=Gabi ja Teropekka eivät olleet ennen kuulleet tätä biisiä ja pitivät siitä todella!), tarkastimme lähinnä bassorummun ”loogisuuden” ja parin harjoituksen jälkeen biisi nauhoitettiin. Biisistä otettiin nauhalle varmaankin kaksi tai kolme ottoa, joista Teropekka koosti yhden best of:in. Perkuta! Siitähän tulikin mainio, ehkä jopa hieman parempi, kuin odotin. Otossa on sopivassa suhteessa herkkyyttä ja raivoa, etenkin lopussa, joten pidän suoritusta osaltani 105 prosenttisena.

Koska nuo päivän pari ekaa (Hitaasti ja Laidalla) onnistuivat hyvin + melko nopeasti, päätimme vetää vielä yhden. Fiilis oli korkealla vaikka päivä oli jo vaihtumassa illaksi. Otettiin käsittelyyn tuottajien, levy-yhtiön ja keikkamyyjän suuri toivo, Tanssipaska. (Veikkaan että tämän nimi tulee muuttumaan..) Tää on sellanen todella perusränkytys, josta kaikki ulkopuoliset ystävämme ovat jostain syystä todella innoissaan. Väittäävät ykkössinkuksi jo pelkän demon perusteella. Tiijä häntä, oisko tuo niinkään? Kuunneltiin demoa ja tuottajamme esittivät muutamia ihan mielenkiintoisia muutosehdotuksia rakenteeseen ja testatessamme huomasimme että perskeles, toimii! Jostain syystä tämä biisi ei ottanut tulta alleen viimeisissä treeneissämme Loimaalla, vaan ajauduimme biisin kanssa koko ajan huonompaan suuntaan. Nyt se vaan sitten toimi alkuperäisellä ajatuksella ja muutamilla muutoksilla todella hyvin. Spooky? Tässä yhteydessä tuottajat halusivat kappaleen c-osaan jonkun rumpusoolon tyngän ja demonstroivatkin sen minulle niin että kädet heiluu ja suusta kuuluu räkä-däkä dau-tsi pum pam tsi-kääkkä tsi-kääkkä dau… Okei! Biisi sinällään on helppo, sitä vedettiin pari kertaa ja homma toimii, paitsi se c-osa. Kommunikoinnissamme sekä rumpalin henkisessä vireydessä alkoi olla jo ongelmia, etenkin kun itsehän en näe suoraan tarkkaamoon, vaan kuulin luureista tuottajien ohjeita, mitä c-osaan pitäisi soittaa. Nyt ei siis enää ollut apuna heiluvat kädet vaan pelkkä ”däytsigä-tsika-pum-paappa-dau-dau” -ohjeistus. Hermohan siinä meni, kun edes tuottajat eivät olleet yhtä mieltä lopputuloksesta, vaan toisen mielestä pitäisi soittaa enemmän ja toisen mielestä vähemmän. C-osa vedettiin varmaan kymmenen kertaa ja minua vitutti niin ettei veri kieränyt. Kuunneltiin niitä ottoja sitten vielä illalla ja todettiin että se ihan ensimmäinen otto oli paras, myös c-osan kohdalla. Tosin yhdessä totesimme, että kuunnellaan huomenna uusiks, tuoreilla korvilla.

Ke 7.1.
Markku DeFrost:
Klo 10 studiolle ja Teropekan kanssa kuunneltiin läpi Tanssipaskan parhaat otot ja todettiin, että vedetään uusiksi. Vedin biisin kaksi kertaa eilisten pohjien päälle, yksinään ja tuoreena. Sehän lähti kuin pilleristi videovuokraamosta. C-osaan vedettiin sellainen vähemmän soitantoa sisältävä filli ja nähtäväksi jää, tuleeko levylle nyt sitten vähän vai paljon rumpua tuossa Tanssipaskan väliosassa. Veikkaan, että vähän. Se kuulosti ehkä inasen paremmalta.

Puolilta päivin käytiin uuden kappaleen kimppuun. Vuorossa oli Kaupunki täynnä ihmisiä. Tästä biisistä minä pidän ehkä eniten Hitaasti ja Laidalla -biisien ohella, en niinkään soitannollisesti (totta puhuen tämä on v*ttumainen ja tylsä soittaa) vaan ihan biisinä. Biisin sovitus taisi mennä sellaisenaan läpi tuottajille, joten soitettiin biisi alta pois. Muutama otto siihen tarvittiin, joitain häröilyjä siellä oli bassorumpukuvioden kanssa. Lopputulos oli odotetun kaltainen, tästä tuli siis 100% suoritus. (C-osan kesto tuplattiin ja loppuriffiä lyhennettiin että sen verran tuli sovitusmuutoksia. Ketä voi kiinnostaa?? Toim. huom.)

Kun vauhtiin kerran päästiin, niin ruokatauon jälkeen jatkettiin session viimeisellä biisillä, joka kulkee tällä hetkellä mahtipontisella nimellä Saat hengittämään. Se oli näistä ekan pätkän biiseistä eniten levällään ja myös biisinä ”taiteellisin”. Sovittamiseen ja kokeiluihin meni muutama tunti ja biisin idea alkoi hahmottua. Tähän kappaleeseen (slovari joka paisuu loppua kohti) haettiin erityistä herkyyttä rumpujen soitossa ja tämä tuotti aluksi taimillisia (engl. ’time’) ongelmia mutta muutaman harjoituksen jälkeen hommasta selvittiin kunnialla. Loppupeleissä kappaleesta tuli aivan mainio, suoritus yllätti itsenikin, joten 105 % on taas paikallaan :). Tämä biisi on jotenkin Kaksi tarinaa, Tuhkaa hangelle ja Asemalla -kappaleiden sukulainen ja saattaa jopa yllättää, mikäli kaikki palaset loksahtavat paikalleen.

Päivän päätteeksi kuunneltiin ensimmäinen osa uudelta odotetulta Eero Vatungin levyltä: Jouluoratorio – Vie mua Herra. Hauskaa oli. Lisää Vatungin tuotantoa löytyy osoitteesta: www.lusikkanurkka.net.

To 8.1.
Markku DeFrost:
Tänään Teropekka tekee lopulliset rumpueditit, jotta Jami pääsee huomenna basson varteen. Virveli- ja bassarifeidejä, taimausta yms. epäkiinnostavaa studiotekniikkashittii.

Pe 9.1.
Aki Tykki:
Bassopäivä. Jami, minä ja AH saavuimme pajalle kymmeneltä ja bassokuvioiden hiominen aloitettiin samantien. TP oli saanut editoitua neljän biisin rumpuraidat (Linnusta sammakoksi, Hitaasti, Tanssipaska ja Kaupunki täynnä ihmisiä) joten työsarkaa tälle päivälle oli enemmän kuin riittävästi. Jami aloitti Hitaasti-biisillä kun sitä on jo soitettu keikoillakin ja on ehkä parhaiten muistissa. Siihen tuli helkutan nerokas kulkeva kuvio, joka todennäköisesti toteutetaan konemaisella soundilla. Hyvältä kuulostaa. Seuraavaksi käsittelyyn otettiin Tanssipaska. Muutamien rytmisten juttujen tarkennusten jälkeen sovitus oli selvillä ja Jami vetäisi homman purkkiin melko vaivattomasti. C-osaan rakennettiin Hurriganes-henkinen bassokuvio josta tuli aika härski. Tämä biisi nyt on kyllä aika härski muutenkin, joten miksi bassojen pitäisi olla jotain muuta?!

Ruokatauon jälkeen kohteeksi valittiin Kaupunki täynnä ihmisiä, jossa vastaan tuli pieniä rytmiikka-ongelmia. Huomasimme että Markun kertosäkeen komppi soti hieman ajateltua kitara-basso -kuviota vastaan mutta homma ratkaistiin toteamalla vääräksi vanha uskomus siitä, että bassorummun ja basson on mentävä aina samalla tavalla. Uskon että hyvältä kuulostaa kun saadaan kitarat vielä basson tueksi. Ja jos ei kuulosta, niin vedetään rummut siltä kohtaa uusiksi. Tämäkin biisi saatiin purkkiin ja päätettiin vielä perehtyä Linnusta sammakoksi -kappaleen bassoraitaan. Jami alkoi olla jo sen verran väsynyt, että mitään lopullista tähän biisiin emme saaneet aikaiseksi, mutta ideat biisiin kehiteltiin. Ensi perjantaina loput bassot. Jami reppana palaa päivätöihin maanantaina.

Tänään selvisi sekin, kuka oli tehnyt Motille perinteisen puhelinkällin. Pari päivää sitten Jamin kännykkä herätti aamuyhdeksältä kalenterimuistutuksella ”Muista aamutumputus!”. Samana iltana kymmeneltä puhelin muistutti jälleen: ”Muista iltatötsyt!”. Jami epäili tietysti bänditovereitaan ja ihan syyttä: Teropekalta saimme kiristettyä tiedon, että todellinen syyllinen löytyy lopullisia miksauksiaan valmistelevan Neljän Ruusun leiristä. Ettäs kehtaavat kiusata kotikaupunkinsa miehiä! Tämä ei jää kostamatta.

Loistava viikko takana. Nyt viikonlopun viettoon. Maanantaina jatketaan kitaroilla ja tulevalla viikolla päästään jo tekemään ensimmäisiä laulujakin. Tuskin mitään lopullista sentään, mutta ns. paremmat demolaulut vedetään.

Ma 12.1.
Aki Tykki:
Editointi- ja kitarapäivä. Teropekka saapui pajalle aamukympiltä virkeänä editoimaan Saat hengittämään -biisin rumpuraitaa. Minä ja Haapasalo valuimme paikalla noin puoli kahdelta, virkeinä mekin. Peruskitaroiden teko päätettiin aloittaa Kaupunki täynnä ihmisiä -kappaleesta, joten haussa oli tymäkkä ja hyvä rock-särösoundi. Sellainen löytyi hyvin nopeasti mutta ongelmia alkoi ilmetä vireiden kanssa. Meillä kun on tämä vammainen viritys, (puolisävelaskel alempana kuin ns. normaaleilla ihmisillä) tulee ongelmia näissä biiseissä, joissa ala-e viritetään vielä sävelaskelta alemmas. Eli niinsanottuun d-vireeseen. Ei tahdo kalliitkaan kitarat pysyä oikein vireessä kun kielien jännite on jotain ihan muuta kuin on alunperin tarkoitettu. Sitkeän ja pitkän hakemisen jälkeen jonkinlainen vire kuitenkin löydettiin. Itse soitto sujui Haapasalolta studiotyöntekijän varmuudella, eli uusintaottoja ei paljoa tarvittu. Biisin peruskitarat tuplauksineen valmistuivat sangen nopsaan. Maustekitaroitakin vähän yritettiin jo kokeilla, mutta mitään järkevää ei enää syntynyt. Hommat lopetettiin puoli seitsemän aikaan illalla.

Ti 13.1.
Aki Tykki:
AH ja minä saavuimme studiolle aamukympiltä. Ensimmäisenä ohjelmassa oli etukäteen helpoksi biisiksi ajatellun Hitaasti-biisin kitarat. Mutta mutta. Ei se menekään ihan niin, että jos biisi on vanha ja tuttu, se on helppo äänittää levylle. En nyt ala tässä sen yksityiskohtaisemmin ruotimaan ongelmiamme, mutta semmoinen tunne jäi, että ”Hitaasti”-merkkinen auto ajoi meidän ohjauksestamme päin puuta. Teropekka lohdutti että eipä hätää, sieltä on helppo peruuttaa pois. Ja niinhän se onkin. Onneksi ei ole kiire. Turhauduimme tähän biisiin lopulta ja siirryimme aina hymyilyttävän Tanssipaskan pariin. Sen kitaroissa ei sen kummempia jossiteltu. Hyvällä hevisoundilla roimi Haapasalo raitansa menemään ja helevetin hyvältä kuulosti. Tähän kun vielä lisätään jotain pornodisko-henkistä wahwah-kitaraa niin hyvä heiluu. Tämän päivän hommat purkissa seitsemän aikoihin.

Tänään kävi ensimmäistä kertaa SubTV:n Mehuhetkestä tuttu Tiiakin studiolla kuvaamassa AH:n kitarointia ja studioväittelyä. Hän siis tekee levytysajastamme jonkinlaista dokumenttia, joka toivon mukaan joskus jossain nähdään. (Huomio 15.4.2006: Ei nähty!)

Ke 14.1.
Aki Tykki:
Jälleen AH ja minä paikalle kello kymmenen ja ohjelmassa lisää peruskitaroiden soittamista. Aluksi kuunneltiin se eilinen murheenkryyni (Hitaasti) ja todettiin että soitetaan jotain muuta tänään: vuoroon Linnusta sammakoksi. Tämänkin biisin peruskitarakuviot olivat säkeistöjen laulukohtia lukuunottamatta täysin selvillä, joten niistä Haapasalo selvisi hyvin nopeasti. Eikä siinä säkeistöskeebossakaan mitään ongelmia tullut – ensimmäinen ehdotettu idea todettiin hyväksi ja siinä pysyttiin. Tämä kipale alkoi tänään tuntua aika hyvältä biisiltä, jälleen kerran. Jeah! Peruskitaroiden lisäksi tätä jo vähän maustettiin mm. tremolokitaralla ja syntikka- ujelluksella.

Rokin räimeen jälkeen palattiin jälleen hetkeksi Hitaasti-kappaleen pariin ja koetettiin josko solmut aukeaisivat syntikkamaton avulla. Ei ne nyt ihan auenneet, mutta ehkä vähän lähemmäs totuutta päästiin. Seuraavaksi päätettiin vetää muutamiin biiseihin ns. paremmat demolaulut, jotta hahmottaisimme paremmin kappaleiden rakenteet ja sen, mihin kohtiin mitäkin täytyy soittaa. Lauloin raidat kappaleisiin Linnusta sammakoksi, Kaupunki täynnä ihmisiä ja Hitaasti. Mitään lopullista ei narulle (lue: kovalevylle) tallentunut, mutta kuulemmepa viimein miltä nämä kipaleet kuulostavat laulujen kanssa. Melko hyviltä kuulostavat. Kai. (Taas tämä alkaa tämä epävarmuuden suossa uiminen.. Haapasalo oli valvonut viime yönä neljään miettien Hitaasti-biisin ongelmia. Tästä tulee vielä pitkä kevät.)

Päivä päätettiin noin kuudelta illalla. Haapasalo suunnisti Loimaalle viettämään vapaapäivää – huomisen päivän minä ja Tertsipede vietämme syntikoiden, luuppien ja demolaulujen parissa.

Ai niin ja onnittelut Neljälle Ruusulle, joka tänään sai levynsä masteroinnin valmiiksi. Heidän urakkansa naapurihuoneessa on siis ohi. Onpahan vähemmän meitä joensuulaisia pyörimässä pajalla jaloissa.

To 15.1.
Aki Tykki:
Tänään oli rento päivä. Teropekka ja minä väsäilimme luuppeja, syntikoita ja loppujen biisien demolauluja. Tanssipaska alkaa kuulostaa ihan saatanan hyvältä jo. Kunhan vielä saan päätettyä toisen säkeistön tekstin niin hyvä tulee. Saat hengittämään ja Laidalla -kappaleissa on vielä paljon töitä mutta eiköhän ne siitä suttaannu. Illalla Jami saapui pajalle kuuntelemaan viikon tekemisiämme ja aloimme jälleen keskustella Hitaasti-biisin ongelmista. Kokeilimme introon semmosta syntikkamelodiaa joka ainakin meistä paikalla olleista kuulosti ihan älyttömän hyvältä. Saa nähdä miltä se kuulostaa huomenna.

Pe 16.1.
Aki Tykki:
Bassopäivä. Jami soitti raidat loppuihin biiseihin eli Saat hengittämään, Laidalla ja Linnusta sammakoksi -kappaleisiin. Taattua JM-jälkeä. Päivän päätteeksi kuuntelimme jälleen kerran Hitaasti-biisiä ja alkoi tuntua siltä, että emme me ehkä pöpelikköön ajaneetkaan. Se synamelodia (joka varmaan vielä jollain muulla soittimella korvataan/tuetaan) toimi edelleen mainiosti ja tiistaina soitetut ”härökitarat” feidattiin tylysti kulissiin. Bassolinja on sen verran jämerä ja kulkeva, että säkeistöt pärjätään sen voimalla. Vastoin yleistä periaatettamme olimme sitä mieltä että kyllä se siitä! Kerrankin.

Hyvä viikko takana. Jami ja minä suoraan studiolta baariin ja sikailuksihan se taas meni. Om’pussa on edullista kaljaa!

Ma 19.1.
Aki Tykki:
Haapasalo paikalla puoli yksitoista, minä noin tuntia myöhemmin. Iski ”kukuke” edellisenä yönä ja sain unen vasta joskus puoli kahdeksan aamulla. Jeppistä kamaa.

Päivän alkupuoli meni Laidalla-kappaleen kitaroita tehdessä. Niistä ei sen kummempaa kerrottavaa ole, kuulostaa juuri niin hyvältä kuin pitääkin. Sen verran jouduttiin kikkailemaan, että Ö-osan pituus tuplattiin entiselleen kun se nyt tuntui lyhyenä jotenkin hätäiseltä. Saadaanpa kikkailla enemmän kun pidennetään sitä. Ja saapihan sen siitä helposti leikattua taas pois jos ideaköyhyys yllättää. Hienoa tämä nykytekniikka.

Iltapäivällä palasimme Hitaasti-biisin kitaroihin ja yleiseen meininkiin muutenkin. Sovitus tuntui entistä paremmalle nyt kun kuuntelimme sitä suurinpiirtein oikeilla balansseilla. Kertosäkeeseen rakennettiin aika massiivista meininkiä kun sellaista siihen kerran luonnollisesti tuntuu olevan tulossa. Turhaa kai sitä on sulloa jättiläistä kääpiön vaatteisiin? (Alamme olla aika syvällä symboliikan suossa noissa studiokeskusteluissamme, ja vaikutukset alkavat heijastua tännekin jo. Pahoittelen.) Hiturin jälkeen pois pajalta.

Ti 20.1.
Aki Tykki:
Peruskitaroiden viimeinen päivä, kohteena Saat hengittämään. Päätettiin rakentaa tähän biisiin mahdollisimman lämmin tunnelma ja siksipä kaivoimmekin esiin Sami Saaren Rhodes-pianon, jolla roimin koko biisin läpi. Johan oli hankalaa mutta hieno tuli. (Hankalaa oli suurimmaksi osaksi siksi että tuo meidän virehän on sen puolisävelaskeleen alempana kuin pitäisi, ja sitä rhodesia ei juuri transponoida. Eli piti opetellä soittamaan biisi sieltä alemmasta sävellajista. Abm9 ei ole suosikkisävellajini.) Rhodesin lisäksi biisiin soitettiin semmonen vanhan liiton hammond- urkumeininki. Hienoa hienoa! Kosketinsoitinpelleilyn jälkeen biisiin soitettiin kitarat ja niistäkin tuli juuri sellaiset kuin pitääkin. Äänityshommat lopeteltiin kuuden-seitsemän maissa ja lähdettiin kotio. Minä otin iltatehtäväksi kirjoittaa päivän biisiin (Saat hengittämään) uuden tekstin ja siitähän tuli hieno. Tästä hetkestä eteenpäin sen työnimi olkoon Pikkuveli. Tuli semmonen tunne että tästä taitaa tulla ns. yllättäjäbiisi. Eli biisi, josta ei kukaan odottanut mitään, mutta josta tuleekin helvetin hyvä. Toivottavasti näin käy.

Ke 21.1.
Aki Tykki:
Maustekitara ja -syntikkapäivä. Päivä aloitettiin Hitaasti-kappaleen intromelodian kitaratuplauksella. Haapasalo soitti kaksi raitaa kitaraa käyttäen e-bow-nimistä ihmevekotinta ja sehän kuulostikin e-rit-täin hyvältä. Kitaroiden lisäksi soitin biisin säkeistöihin yksinkertaisen pianojutun. Tämä biisi alkaa kuulostaa lauluja vaille valmiilta! Jeah! Seuraavaksi kohteeksi otettiin Tanssipaska, johon oli suunniteltu jotain diskohenkistä wahwah-juttua. Teropekan ehdottama 16-osasäkätys ei lämmittänyt mieliämme, sillä vaikka Uuno Turhapuro -leffat ovatkin pelkkää mahtavuutta, emme välttämättä halua saada tätä biisiä kuulostamaan sellaisen elokuvan soundtrackiltä. Kokeilimme yksinkertaisempaa 8-osakuviota ja johan alko toimimaan. Wahwahin lisäksi soitimme biisin kertseihin Gabin idean mukaisen tremolo-kitaran ja tulipahan vauhdikas meininki tähänkin biisiin. Ja niin pitääkin. Päivän kolmanneksi kappaleeksi otettiin Kaupunki täynnä ihmisiä, johon tehtiin melkein oikea kitarasoolo! Oli helmihetki studiossa kun Teropekka ja Gabi heiluivat ympäri tarkkaamoa ilmakitaraa soittaen ja Haapasalo soitti Black Sabbath -henkistä rokkisooloa! Tuli semmonen olo, että näitä hetkiä varten musiikkia ylipäänsä tehdään. Kuulosti todella hyvältä.

Päivä purkissa ja pubiin!

To 22.1.
Aki Tykki:
Minä en tänään osallistunut sessioihin ollenkaan. Toivokaamme, että AH löytää itsestään virtaa raportoida tämän päivän tekemisistään piakkoin! (Huomio 15.4.2006: Ei löytänyt!) Huomenna aletaan laulaa. Pelottaa.

Pe 23.1.
Aki Tykki:
Ja eiku laulamaan! Päivä aloitettiin Linnusta sammakoksi -kappaleen lead-raidalla ja se saatiin purkkiin muutamalla otolla. Kannattaa aloittaa laulut helpoimmasta päästä niin ahdistus ei ole liian suuri. Ainoa säätöä aiheuttanut tekijä oli laulun rok-pitoisuuden säätäminen kohdalleen. Siis että laulanko sen silleen laiskan rennosti niin kuin yleensä, vai silleen päkistäen, että kuulostan vihaiselta kasiluokkalaiselta. Päätettiin pysyä siinä välimaastossa ja ihan siedettävää jälkeä kai tuli. Ja kun rokkibiisimoodiin oli päästy, otettiin seuraavaksi kohteeksi oma suosikkini Kaupunki täynnä ihmisiä. Sekin on lauluiltaan melko yksinkertaista meininkiä, joten muutamalla otolla selvittiin siitäkin. Vähän jäi arveluttamaan josko siihen jäi liian kesy meininki, mutta päätettiin palata aiheeseen maanantaina tuorein korvin. Loppupäivä väsäiltiin Linnusta sammakoksi -biisin stemmoja ja niinhän ne meni kuin pitikin. Viikonlopun viettoon mars!

Ma 26.1.
Aki Tykki:
Uusi viikko aloitettiin sen Kaupunki täynnä ihmisiä -lauluraidan tsekkaamisella ja kyllähän siinä niin oli käynyt että liian pliisuksi se oli jäänyt. Päätettiin lisätä vähän ”tuomarinurmiota” meininkiin ja vetäisin raidan pariin kertaan uusiksi. Ja johan löytyi oikea tunnelma lauluun. Loppupäivä väsättiin kaikkea mukavaa maustetta tähän kappaleeseen kuten piano säkeistön riffiin, stemmoja sinne tänne, Haapasalon ”olenko se minä” -rykäisyt kertsiin yms. Taitaa tulla pirun hyvä biisi tästä!

Ti 27.1.
Aki Tykki:
Tänään vuorossa edelleen nimeämättömän Tanssipaskan lauluraita. Tässä oli vähän enemmän hommaa kuin noissa parissa aikaisemmassa, sillä toisen säkeistön teksti oli lopullista hiomistaan vailla. Lisäksi kertosäkeen sanoitus kyseenalaistettiin mutta muutaman surkuhupaisan kokeilun jälkeen päädyttiin takaisin alkuperäiseen versioon. Toisen säkeistön tekstikin löytyi hieromisen jälkeen ja biisi alkoi (kai??) kuulostaa valmiilta. Se on muuten pirullista kun näitä biisejä treenaillessa jää monesti toisten säkeistöjen tekstit tekemättä. Treenit ja demot tulee usein vedettyä samoilla sanoilla molemmat säkeistöt ja sitten niihin sanoihin on niin jumittunut, että kaikki muut sanat tuntuvat jotenkin vääriltä. Onneksi on ulkopuolista väkeä mukana rauhoittelemassa, ettei skitsoilut pääse karkaamaan ihan täysin käsistä. Lopullinen teksti jäi hieman arveluttamaan mutta siihen palataan myöhemmin ja katsotaan onko se oikeasti kohdallaan. Tällaisissa tapauksissa ei ole vielä kertaakaan tarvinnut palata korjailemaan, luotan että ei tarvitse nytkään. Leadin purkituksen jälkeen tehtiin läjäpäin stemmoja tähän biisiin, josta kyllä tulee energisempi kuin laki sallii! Ei oikein hymyilemättä saa tätä kuunneltua. Toivottavasti se on hyvä asia.. :).

Ke 28.1.
Aki Tykki:
Orkesteri vapaalla. Teropekka miksaa Linnusta sammakoksi -kappaletta.

To 29.1.
Aki Tykki:
Ensimmäistä miksausta kuuntelemaan iltapäivällä. Linnusta sammakoksi siis kappaleena ja jäi vähän valju olo siitä kyllä. En tiedä missä mättää, mutta jotenkin biisi ei tunnu potkivan yhtään niin kuin sen pitäisi. Tälle varmaan vielä tehdään jotain. Kitarat liian hiljaisella tai jotain? Tänään ei muuta. Tertsipede jatkaa miksausta Kaupunki täynnä ihmisiä -kappaleella. Toivottavasti se saadaan jyrähtämään oikealla tavalla ettei tartte huolestua ja valvoa loppukevättä!

Pe 30.1.
Aki Tykki:
Itse en käynyt pajalla tänään ollenkaan mutta Haapasalo ja Markku kävivät kuuntelemassa Kaupunki täynnä ihmisiä -miksausta. Ja se oli kuulemma ollut jo helvetin hyvä. Ja selvisi semmonen juttu siitä Linnusta sammakoksi -stygestä (inhosana!) että meillä puuttui kuuntelusta kokonaan joku masterkompura, jonka takia biisi kuulosti jotenkin munattomalta. Poijjaat kuuntelivat sen nyt sellaisena kuin se pitää kuunnella ja johan oli sekin kuulemma ruvennut potkimaan niin kuin perinteitä kunnioittavan rock-kappaleen pitääkin. Hyvähyvä! Sitä minäkin että kyllä me se ihan rätväkästi minusta soitettiin..

Ma 2.2.
Aki Tykki:
Itse vietin tänäänkin vapaapäivän studiosta. Nukuin univelkaa pois ja säädin seuraavan laulettavan kappaleen (työnimi nykyään siis Pikkuveli) tekstiä kohdalleen. Teropekka ja Gabi aloittelivat Tanssipaskan (tälle pitää oikeesti keksiä joku nimi kohta hei! sinkkubiisi sentään!) miksausta ja hioivat lisää Linnusta sammakoksi ja Kaupunki täynnä ihmisiä -miksejä. Selvisi toinenkin syy ensimmäisenä miksatun biisin oudolta kuulostavuuteen ja se oli joku käsittämätön plugin, joka oli jäänyt rumpuraitaan vahingossa. Se leikkasi stereokuvan toiselta puolelta yläpäät kokonaan pois ja jotenkin latisti koko rumpuraidan ja sitä myöden koko biisin meiningin. Pärkkele tätä nykyajan tekniikkaa! Onneksi tämmönen seikka huomattiin nyt eikä silloin kun käy levyä kuuntelemassa Anttilan levyosastolla.. Ongelma korjattiin ja potkua löytyi. Niin ja se Pikkuveli-tekstikin valmistui niin että ei ollut hukkapäivä minullakaan. Siitä tuli hyvä!

Ti 3.2.
Aki Tykki:
Tänään Pikkuveljen lead-laulun vuoro. Tekstissä oli sittenkin vielä jotain yksityiskohtia hierottavana, mutta minun, Haapasalon, Gabin ja Teropekan aivoriihessä sanat saatiin oikeaan järjestykseen. Teimmeköhän suomirockin historian ensimmäisen kappaleen jossa on riimi ”kaukaloiden – rakkauden” ja vieläpä (toivottavasti) logiikan säilyttäen? Tästä biisistä taitaa tulla (Haapasaloa lainatakseni) ”piruksehhiano”. Vahva ehdokas levyn viimeiseksi biisiksi jo tässä vaiheessa. Lauluraita saatiin purkkiin. Ottoja otettiin noin neljä ja todettiin niistä ensimmäisen olleen tunnelmaltaan paras. Näinkin käy joskus.. Loppupäivän teimme samaiseen kappaleeseen syntikkaujelluksia huteraakin huteramman rhodes-pianon tueksi ja laulettiin sinne joku stemmakin. Niin ja soitettiin yksi räimekitara ö-osaan niin että kyllä lähtee. Hyvä fiilis.

Ke 4.2.
Aki Tykki:
Tänään ohjelmassa Tanssipaskan ”valmiin” miksauksen kuuntelu ja Pikkuveljen laulun jälkitarkastus. Tanssipaskasta tulee ihan loistava ja Pikkuveli-tekstikin on kohdallaan. Hyvähyvähyvä. Teropekka jäi miksaamaan kyseistä biisiä. Ensi tiistaina neljän valmiin biisin masterointi. Argh. Nytkö jo?

To 5.2.
Aki Tykki:
Teropekka miksasi Pikkuveljeä ja kävimme paikalla fiilistelemässä joskus iltapäivän hujakoilla. Kuulosti oikein mainiolta. Hyvä vastapaino näille aiemmin valmistuneille rokkiräimeille. Kesken oli vielä Tertsipeden hommat, joten häivyimme pajalta melko pian pois jaloista pyörimästä.

Pe 6.2.
Aki Tykki:
Ensimmäisen session virallisesti viimeinen päivä. Teropekka sai Pikkuveljenkin miksattua valmiiksi ja pirun hyvä tuli! Hyvä niin. Tästä biisistä ei kukaan oikein mitään odottanut sessioiden alussa mutta nyt se tuntuu jo hyvältä. Tänään studiolla vieraili bändin tollojen lisäksi pari tyyppiä levy-yhtiöstä sekä yksi henkilö Suomalaisen työn liitosta. Heille esiteltiin kaksi sinkkuehdokasta ja ainakin tuotantopäällikkö Jalosen ilmarummutuksesta päätellen olemme tehneet hyvää työtä. Ensimmäinen sinkku ja sen julkaisuajankohta päätetään lähipäivinä. Bändillä on oma kantansa ja tänään ehkä näytti siltä että levy-yhtiökin olisi samaa mieltä. Mutta sepä nähdään piakkoin.

Illemmalla mentiin oikein porukalla parturiin että saatas jotain tolkkua näihin kuontaloihin ennen huomisia promokuvauksia. Ja niinhän siinä kävi että mulla pääty letti parturin lattialle. Hyvä juttu kun alko jo tuo reuhka tympiä!

Levytys jatkuu toukokuussa, samoin tämä päiväkirja. Hyvää kevättä!

SESSIO 2

Ma 3.5.
Markku DeFrost:
Vappu on juhlittu ja alku on arkisen aherruksen… Jotenkin oli vielä epävarma olo vapun jäljiltä mutta toisaalta studioon on aina hauska mennä. Epävarmuutta lisäsi osittain myös se, että koskaan aiemmin meidän biisit eivät ole olleet niin levällään, kuin tämän session alkaessa. Tarkoitus on siis tehdä kuusi biisiä lisää elokuussa ilmestyvälle kakkoslevyllemme. Ekat kuusi biisiä nauhoitettiin tammi-helmikuussa ja ensimmäinen sinkku tuosta kattauksesta soi jo radiossa.

Saavuin studiolle joskus 9.30 maissa ja siellähän se maanmainio tuottajamme TP Virtanen olikin jo odottamassa. Roudattiin rumpulot soittotilaan ja normaalia huolellisempi setin kasaaminen alkoi. Minähän sain uuden rumpusetin helmikuun alussa, heti ensimmäisen studiosession jälkeen, joten nyt odotin innolla, miten tämä uusi setti soi studiossa. Kun rummut oli kasattu, aloimme TP:n kanssa kuunnella sopivaa virettä, jota ei löytynyt vanhoilla kalvoilla. Vaihdoin tomeihin uudet Evans coated 1-ply -kalvot, jotka saatiin soimaan todella upeasti. Kyseessä on varsin ohut päällystetty kalvo, joka toimii etenkin tuollaisissa matalarunkoisissa seteissä, jollainen siis itsellänikin on. Mukavaa oli myös huomata, että saimme bassorummun soimaan varsin tanakasti ja luontevasti vaikka se on vain 20-tuumainen. Edellisessä sessiossahan käytimme ns. sekasikiösettiä, jossa oli Gabin 22″ bassari yms. yms. Joo, mutta se riittäköön teknisestä lepertämisestä (= pikku-ukko toi minulle juuri ”kiinnostaa ihan vitusti” -lapun). Teropekka alkoi rumpujen mikittämisen joskus klo 13 aikoihin ja ruokatauon jälkeen aloitimme rumpucheckin.

Aki ja Jami saapuivat studiolle klo 15 maissa tupakoimaan. Kun rumpujen perussointi oli saatu kuntoon, aloimme rakentaa kuuntelua noin kello 16 aikoihin. Kuuntelu ja klikki löytyivät helposti ja koska virtaa tuntui vielä löytyvän, niin päätimme miettiä ensimmäisen nauhoitettavan biisin sovitusta. Haapasalo oli tässä vaiheessa lentokoneessa (cabincrew, crosscheck) matkalla Kyprokselta kotiin, joten emme ajatelleet kuitenkaan vielä nauhoittaa mitään.

Ekana päätettiin pureutua kappaleeseen nimeltä Liittymät kiinni, joka on rumpujen kannalta perushelppo rockjyrä. Teropekalla ei ollut juuri mitään lisättävää bändin hyväksi havaitsemaan sovitukseen, joten ajattelimme kokeilla pari ottoa nauhalle, vaikka Haapasalo puuttuikin. Ja katso, parin kokeilu-oton jälkeen totesimmekin, että eiköhän se biisi ole rumpujen osalta siinä. Eikä vaan siinä….vaan siinä ja siinä. Pu-dum-pum-tsih. Peittelimme studion yöpuulle joskus 19 jälkeen ja lähdin muistaakseni katsomaan Suomi-Venäjä matsin loppua.

Ti 4.5.
Markku DeFrost:
”Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen” on ehkä yksi ärsyttävimmistä biiseistä ikinä. Suomi voitti Venäjän kirkkaasti mutta saamattomat Slovakit ei sitten yhtä maalia voineet tehdä, että Suomelle olisi tullut Latvia vastaan puolivälierissä eikä Kanada. Aamulla otin kotoa mukaan eväät, kännykän ja kaksi askia tupakkia ja lähdin studiolle. Huomasitteko mikä puuttui? No sytkäri ja avaimet. Studiolla piti olla klo 10 mutta samaan aikaan toisaalla onneton rockrumpali odottaa talohuollon setää pihalla ja yrittää saada tosi muinaiseen tapaan kaarnanpaloja syttymään, että saisi reppana tupakkaansa tulta. Tämä elämää suurempi kohdalleni osunut tragedia selvisi aikanaan ja selvisin studiolle noin yhdeksitoista.

Siellä on paikalla koko konccaroncca ja Haapasalokin noin 15 minuutin kuluttua saapumiseni jälkeen. Mies oli ruskea kuin isoisäni alushousut. Päätimme rumpujen osalta jatkaa perushelpoilla biiseillä, joten toisena kappaleena oli niin hävyttömällä työnimellä kulkeva kappale, että olkoon se nyt tässä kappale nimeltä Veripunainen (nimi muutettu). Kyseessä on yksi levyn muutamasta balladintapaisesta. Setvimme hieman sovitusta mutta siihen ei tullut merkittäviä muutoksia rumpujen osalta ja biisi saatiin purkkiin parilla otolla. Pidimme myöhäisen lounaan noin klo 14.

Iltapäivällä paneuduimme tämän session rumpujen kannalta ennalta arveltuna vaikeimpaan kappaleeseen nimeltä Älä huuda. Biisi ei ole vaikea soittaa mutta siinä on paljon meheviä paikkoja rummuilla, joissa voi kuvainnollisesti näyttää nyrkkiä ja huutaa ”Täältä pölähtää”. Näin ollen rima tämän biisin osalta oli henkilökohtaisesti aika korkealla. No, lopputuloksesta voidaan olla montaa mieltä, minun mielestä siitä tuli erittäin hyvä, vaikka hermot menikin pariin otteeseen. Kyseinen biisi on aivan loistava sekoitus mm. 80 -luvun tukkaheviä ja Zen Cafeta ja se esittää Happoradion aivan uudessa valossa, sanon ma. Suljimme studion ja laskimme päivän kassan noin klo 18.30.

Ke 5.5.
Markku DeFrost:
Three down – three to go. Harras salainen toiveeni oli, että mikäli kaikki sujuu mainiosti, saamme tänään kolmen biisin rummut nauhalle ja levy on minun puolestani aika valmista kauraa. Tosin, jäljellä olevat biisit olivat suhteellisen heikossa hapessa treenien jäljiltä, joten niissä riitti vielä paljon miettimistä.

Aloitettiin päivä joskus 10 maissa ja eka biisi, joka otettiin käsittelyyn oli Voi itku mikä raita. Biisin työnimi kertonee, mitä mieltä olimme kappaleesta demotuksen jälkeen :). No, TP bändin ulkopuolisena tuottajana löysin kuitenkin kappaleen punaisen langan, josta sitten yritettiin kutoa kasaan jotain. Jatkossa nähdään, tuleeko siitä villatakki vai nenäliina. Väliosa jätettiin herran haltuun ja soitettiin muuten biisi alta pois. Ihan hyvä siitä taisi tulla, tässä kohtaa muistini kuitenkin hieman pätkii.

Lounaan jälkeen joskus 14-15 aikoihin oli vuorossa kappale työnimeltään Roskis. Ovela biisi, jossa on erittäin paljon rummuilla tarkkuutta vaativa kertosäe. Kyseiseen biisiin tuli vielä tukku pieniä rytmijippoja, joten vaadittiin muutama harjoitus ja muutama otto, että saatiin oikea kokonaisuus taltioitua. Tässä biisissä minulla kärähti hermot pahiten koko levynteon aikana. Suoraan sanottuna vitutti, kun en jaksanut millään muistaa kaikkia temppuja, joita biisin aikana piti tehdä ja aina unohtui joku juttu soittaa… Parilla ylimääräisellä tupakkitauolla siitä kuitenkin selvittiin. Teropekka sanoi että minä soitan paremmin kun olen vittuuntunut ja minä huusin ”ENKÄ SOITA!”. Ja seuraavalla otolla se biisi menikin sitten ihan hyvin :). TP totesi, että sehän on just. Eikä vaan just…. vaan just ja just. (Arh arh jälleen.)

Vaikka kello oli jo yli 17, ajattelimme vielä lähteä yrittämään viimeistä biisiä, niin Haapasalokin pääsee käymään Loimaalla ja minä vapaalle jos saadaan se purkkiin. Kappale oli työnimeltään Omatunto, jossa yhdistellään Kissin hardrock vaikutteita, 70 -luvun diskoa ja modernia poprockia. Olen aina tykännyt tästä biisistä (siis tämä biisiaihio on pyörinyt kuvioissa todella pitkään, niin sanoituksen kun pääriffinkin osalta) ja uskonut sillä olevan mahdollisuuksia vaikka hitiksi oikein toteutettuna. Tästä biisistä meillä oli tehtynä Haapasalon studiolla kolme eri versiota ja TP:n kanssa mietittiin, mihin suuntaan kappaletta pitäisi viedä. Löysimme nopeasti yhteisen sävelen etenkin kun Aki/Haapasalo olivat jo aiemmin miettineet TP:n kanssa biisiin uutta esitystapaa säkeistöön. Palaset loksahtivat paikoilleen ja yhtäkkiä kaikki olivat ihan tohkeissaan tästä biisistä. No saatiin se nauhalle parilla otolla ja olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Rummuilla biisi on aika helppo eikä siinä juuri ylpeyden aihetta ole mutta biisin sovitus ainakin tässä vaiheessa on varsin mainio ja rumpu-bassolinja toimii upeasti. Tästä biisistä kuullaan vielä. Noin kello 20 päätimme sulkea studion kannattamattomana ja lähdimme kaljalle. Happoradion kakkosalbumin rummut on nyt taltioitu ja minä sanon hip hei.

To 6.5.
Aki Tykki:
Rumpueditointipäivä. Teropekka siivosi kolmen biisin rumpuraidat ja bändi huiteli muualla. Haapasalo saunoi kännissä Loimaalla terroristimalliseen volkkariin tehdyssä saunassa. Muut tekivät jotain vähemmän merkittävää. Ai niin ja saatanan kanadalaiset. Mutta ei puhuta siitä.

Pe 7.5.
Aki Tykki:
Tänään ohjelmassa bassotteluja sekä yhden b-puolen äänitys. Minä, Jami ja Markku saavuttiin studiolle puoli kymmenen aikoihin aamulla tarkoituksenamme äänittää tulevalle sinkullemme b-puoli. Keskiviikon studiopäivän jälkeisellä olusella päätettiin yksissä tuumin tehdä ns. luurankoversio kappaleesta Kaupunki täynnä ihmisiä. Haapasalo ei ollut tänään paikalla lainkaan mutta rummut, basso ja laulu siihen jo äänitettiin. Niin ja rytmimuna! On hieman erilainen versio kuin tuo radioissa raikuva.. Vaan ite tykätään. Tietysti.

Luurankorummut soitettuaan Markku katosi arkikiireittensä pariin ja minä, Jami ja TP jäätiin hieromaan bassoja kolmeen biisiin. Aloitimme diskorockfunkheavy-biisistä Omatunto, josta Markku tuolla aiemmin jo kertoilikin. Jumalaare että kuulosti hyvältä vielä tänäänkin. Toivottavasti ei onnistuta pilaamaan tätä kipaletta laululla ja kitaroilla.. (Ismo Itsetunto iski jälleen!) Jami suoriutui melko vaativasta tehtävästään kunnialla. Vain viimeisten kertsien porno-oktaavibassot tuottivat hieman hankaluuksia, mutta oikeiden sormitusten löydyttyä Motti-man selvisi niistäkin mainiosti. Toiseksi kappaleeksi valittiin simppeli Liittymät kiinni ja parin funtsailun jälkeen bassoraita saatiin purkkiin nopeasti. Nopeutti näitä bassoäänityksiä se, että bassokuvioita mietittiin aika paljon jo rumpujen äänitysvaiheessa. Viime sessioista opimme, että näin kannattaa tehdä. Ankeaa huomata bassojen äänityksissä että rummut soittaa jonkun kohdan tietyllä tavalla ja nyt tämä hieno bassojuttu ei käykään koko biisiin.

Jostain syystä tänään unohtui pitää ruokatauko. Liittymät kiinni -kappaleen jälkeen alettiin samantien hieroa kolmatta editoitua biisiä, joka siis työnimeltään on Veripunainen. (Siinä oli ennen yks ihan paska kertsi jossa laulettiin tuo ihan paska sana ja se sitten vaan jäi käyttöön vaikkei siinä enää ihan niin paskasti lauletakaan.) Tämän biisin bassokuvio on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Puolet biisistä mennään ns. idioottibassolla eli yhtä ääntä bombombombom. Vaan kun se tuppaa olemaan niin että yksinkertainen on paitsi kaunista, myös vaikeaa. Onneksi Jami oli vielä sen verran tolkuissaan (ruoanpuutteesta huolimatta) että selvisi tästäkin junttibassottelusta hyvin.

Päivä lopetettiin tänään jo viideltä. Tuottaja Virtanen lähti maaseudulle lepäämään. Terveisiä äidille!

Ma 10.5.
Aki Tykki:
Uuden viikon aluksi päästiin kitaroiden pariin ja jottei päivä olisi lähtenyt käyntiin liian lepsuissa tunnelmissa, aloitettiin bassotetuista biiseistä vaikeimmalla. Työn alla siis Omatunto -nimellä kulkeva biisi. Haapasalo oli onneksi hyvässä vireessä ja nopea rytminen riffikin onnistui soimaan melko hyvin niin kuin pitääkin. Kitarasoundia haettiin aika pitkään kun piti tehdä päätös tehdäänkö heviä vai rokkia. Tehtiinkin sitten molempia. Onko se sitten hevirokkia? Mitään ihmeitä tähän biisiin ei tehty, koska sellaiseen ei ollut tarvetta. Kahellaan sitten myöhemmin niitä maustekitaroita yms. sälää. I alla fall hyvä biisi tulee tästä. Jee!

Omatunnon peruskitaroiden jälkeen käytiin kaupasta ankeita ruoka-aineksia, syötiin ne ja päätettiin aloittaa Liittymät kiinni -biisin kitaraäänitykset. Perusriffikitarat meni about ykkösellä sisään, mitään ihmeitä ei niihinkään tarvittu. Mitä sitä säätämään ja skitsoilemaan kun hyvät riffit on jo olemassa? Perusraidan jälkeen soitettiin Ö-osaan pari kitararaitaa jotka toivat mieleen Stevie Wonderin ja se ei voi olla huono asia?! Hyvää perusjunttia meininkiä tämä biisi kokonaisuudessaan. Ja perusjunttia meininkiä tarvitaan aina. Seuraavaksi muokattiin biisin introkitaran melodia ”oikeaksi” ja äänitettiin se vähän erikoisemmalla soundilla sisään. Siitä tulee ihan saatanan ärsyttävä kun laulan siihen vielä ”tyyttyytydyttyyy”-räikytyksen päälle. Jes!

Päivän päätteeksi Haapasalo soitti vielä kertosäkeeseen stemmakitaran että saadaan siihen vähän massaa. Jotkut kertsit vaan on semmosia että massaa pitää olla ja tämä on juuri sellainen. Hyvä tulee!

Ti 11.5.
Aki Tykki:
Loppujen rumpubiisien (Älä huuda, Voi itku mikä raita ja Veripunainen) editointipäivä. Bändiläiset omissa, säälittävissä, puuhissaan. Esimerkiksi minä ja Markku SubTV:n Aamunavauksessa ”Paskan” haastateltavana. Juhllaa.

Ke 12.5.
AH Haapasalo:
Klo 12 kun kurvasin studion pihaan, saapui paikalle samaan aikaan 51koodia-yhtyeen kitaristi Jute banjo kainalossa. Kaupunki täynnä ihmisiä -luurankoversiota päätettiin siis piristää banjolla. Mielenkiintoista. Kun Aki, minä ja Jute istuimme luurit päässä vieretysten mikitettyinä, huomasin jokaisen kasvoilla pienen hymynhäivän. Tästähän tulee hyvä! Ja hyvä siitä tuli. Ja ainakin tarpeeksi erilainen kuin originaali versio. Meikäläisen laulustemmat vielä nauhalle ja se oli siinä. Eikä vain siinä, vaan siinä ja s…

Seuraavana ohjelmanumerona kitarat kappaleeseen Älä huuda. Se on sitten mukavaa soittaa hevirokkia. Tähän biisiin lainattiin Inkfishin 7-kielistä Jacksonia. Eipä siinä mitään, mutta viritettiin vielä alin H kolme puolisävelaskelta alas. Vire oli niin matala, että tyhmempi olis voinut erehtyä luulemaan hihnaksi. Ja kitarasoolokin tuli jo soitettua. Parasta tässä soolossa on ehdottomasti (TP Virtasen vinguttelema!) lopun stemmakitara. Kuin Steve Vain sormista.

To 13.5.
AH Haapasalo:
Aamu alkoi Kaupunki täynnä ihmisiä -luurankoversion miksauksella. Vaikkei TP siihen montaa tuntia uhrannutkaan, lopputuloksena oli ihan kelpo akustinen tsibale. Banjo tietysti kruunasi koko jutun. Hyvä, Jute!

Miksauksen jälkeen kurkattiin TPn looppikansioon. Älä huuda sai kolmesta rumpuloopista kasatun hypnoottisen mausteen säkeistöön. Siitä biisistä tulee sitten hyvä, aijaijaijaijai! Akilta ja Markulta tärähtää maanantaina harkot housuun kun kuulee. (Jotka by the way suuntasivat jo tänään Joensuuhun. Meillä Jamin kanssa matka on edessä huomenna)

Veripunaisen peruskitarat nauhalle ja päivä olikin jo täynnä. Näppäilykuviot aiheuttivat sen verran päänvaivaa, että päätimme jättää ne hautumaan. Vaikkei länsimainen musiikkikulttuuri tunne kuin 12 säveltä, on yllättävän vaikeaa valita niistä ne kolme tilanteeseen parhaiten sopivaa.

Pe 14.5.
AH Haapasalo:
Bassonpompottelupäivä. Aamu alkoi soundin etsimisellä. Ehdottomasti parhaat murinat syntyi kun Jamin sormien ja Musicmanin basson jatkeeksi lisättiin Hartken nuppi jota TLAudion putkikompura kyykyttää. Todella hyvin murisee sanon ma! Ensimmäisenä Jami soitteli pois alta Älä huuda -heavytsibaleen, joka kuulosti tietysti hienolta. Luonnollisesti myös siksi että biisin soitot on nyt lauluja vaille valmiit.

Kun puolenpäivän aikoihin TP Virtanen lähti blokkaamaan BMGltä Antti Tuiskun(!) platina-albumia ja syömään hienosti Japanilaiseen ravintolaan, me jäimme Jamin kanssa kaksin jatkamaan äänityksiä. Enkä pistänyt yhtään vastaan, sillä nyt pääsi meikäläinen ProToolsin rattiin TeePeeksi TeePeen paikalle. Roskis meni muutamien harjoitusottojen jälkeen suht kivuttomasti sisään ja Voi itku mikä raita -kappaletta aloiteltuamme TP jo palasikin ilmaiselta lounaaltaan. Kuski vaihtui ja hetken päästä saimme todeta että kaikki bassot on purkissa! Hyvä Jami!

Neljältä istuimme autossa keskellä Helsingin pahinta ruuhkaa toivoen, että olisimme jo perillä Joensuussa. Mielessä mökkireissu DeFrostille ja lauantain kaksi keikkaa, joista toinen 51koodia -orkesterin keikalla yllätysesiintyjänä.

Ma 17.5.
Aki Tykki:
Argh näitä maanantai-päiviä. Ei meinaa tulla mistään mitään kun ei tahdo silmät pysyä auki. Vaan ei auta, lättyä on väännettävä! Aamu aloitettiin kuuntelemalla seuraava sinkkubiisimme ihan siltä varalta vaan, että pitääkö sille vielä tehdä jotain ennen lopullista masterointia. Kyseessä siis biisi nimeltään Tanssi, joka äänitettiin jo tammikuussa. Pientä säätöä tehtiin, muutettiin yleissoundia vähän läskimmäksi ja kitaraa vähän vähemmän hermoihin käyväksi. Tuntui ainakin parantuvan. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sinkun lopullinen masterointi on tänä iltana. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Seuraavaksi aloimme ahtaa kitaroita kappaleeseen, joka kulkee nimellä Roskis. Väsyneestä ilmapiiristä huolimatta jotain ihan tolkullistakin narulle (no joo.. kovalevylle) taisi tarttua. Ongelmia aiheutti Haapasalon Gibsonin vire. José nyt on saatana kun ei löydy kitaraa, joka pysyisi vireessä meidän virityksellämme. Oisko se tuo meidän systeemi, että koko hoito on puolisävelaskeleen normia alempana ja sitten vielä tuo ala-e viritettynä d:hen? Miks meidän piti lähteä tämmöseen leikkiin? Onko nyt hyvä sitten?! No kitarat saatiin nauhalle kuitenkin, eikä lopputulos kuulosta edes kovin epävireiseltä. Tässä vierähti tämä päivä. Ihan hyvä päivä maanantaiksi.

Ti 18.5.
Aki Tykki:
Hui kauhia, ensimmäinen laulupäivä! Aamu aloitettiin kuitenkin kuuntelemalla Teropekan ja Minerva Papin tekemät masteroinnit seuraavan sinkun biiseistä ja ihanhan nuo tuntuivat toimivan. Tavoite (eli että ei hävetä julkaista) saavutettu. Varsinainen työ aloitettiin Liittymät kiinni -biisin laululla. Olin jostain syystä kirjoittanut tähän tekstiin noin 238 ”-mme”-päättyvää sanaa ja Haapasalo oli minulle asiasta toistuvasti (päissään) huomautellut. Ja mie olin aina vaan että ”ite oot”. Nyt tosipaikan edessä kuitenkin totesin AH:n olleen täysin oikeassa, naurettavaltahan se kuulosti. Siivottiin siis Teropekan kanssa teksti enemmän puhekieleksi ja johan alkoi kuulostaa paremmalta. Lauloin biisin varmaan 15 kertaa läpi ja kunnollinen otto taidettiin saada. Mulla oli käytössä (Antti Tuiskulta opittu kikka…) semmonen ihme apteekista saatava vesipiippu, jonka avulla hengittelin eteerisiä öljyjä läpi session. Pysyy nääs äänihuulet kosteana ja pystyy laulamaan paljon enemmän päivän aikana. Autto ihan oikeasti. Raidan purkituksen jälkeen ruokatauko, valkosipuliperunoita ja lihapullia.

Iltapäivällä päätettiin yrittää vielä toista lead-laulua ja valittiin biisiksi ex-Veripunainen. Sitä luikauttelinkin sitten loppuillan ja hyvä otto saatiin siitäkin talteen. Ensin ei meinannu löytyä oikeita ääniä mitenkään kun on taas rakennettu melodia ”väärille” sävelille (ysiä ja maj7:aa yms. jazzia), mutta kun roiskin avukseni syntikkasoinnut niin alkoi sävelet löytyä. Tää on kyllä tämmönen biisi… en tiiä perkele. Kahellaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Päivä pulkassa, hyvin meni!

Ke 19.5.
AH Haapasalo:
Kitarapäivä. Ei oikein luista. Loput Roskiksen kitarat kuitenkin narulla. Pientä riitasoinnunpoikasta havaittavissa siellä täällä, mutta ei sellaista mistä ei sovittamalla selvittäisi. Iltapäivällä tehtiin Sitä et tahdo -rutistusta (entiseltä nimeltään Voi itku mikä raita!). Vaikka tää biisi nimensä mukaisesti pisti itkettämään hajanaisuudellaan ennen, nyt tuntuu paremmalta. Oikeastaan jopa aikas hyvältä! Rokkiriffi alla ja wah-melodiateema toistuu todella useasti, mutta tuntuu toimivan. Jipijee.

To 20.5. – Pe 21.5.
Aki Tykki:
Se on kyllä helevetin viksua jättää näitä studiopäiväkirjoja rästiin ja yrittää parin-kolmen viikon viiveellä muistella mitä kaikkea sitä on tullu hölmöiltyä minäkin päivänä. Ja koska meillä on tapana pyrkiä toimimaan viksusti aina, juuri näin joudun nyt tekemään. Näinä päivinä Haapasalo ei ollut studiossa, joten Teropekka ja minä ollaan äänitelty lauluja ja syntikoita. Muistini mukaan lauloimme näinä päivinä kappaleet Älä huuda, Roskis ja Sitä et tahdo, sekä teimme ns. koeottoja biiseihin Muistoksi (entinen Laidalla) ja Omatunto.

Älä huuda saatiin purkkiin melko vaivatta. Säkeistöihin tehtiin ihan pieniä sanajärjestysmuutoksia jotta saatiin siihen rytmiin jotain logiikkaa. Mainiosti onnistu tämä lauluraita ja hyvä niin sillä tämä on minun henkilökohtaisia suosikkejani tältä levyltä! Saa vähän huutaa kertosäkeessä ja sehän on aina mukavaa! Toinen huutobiisi, Sitä et tahdo, onnistui myös mainiosti alkukankeuksien jälkeen. Äänitettiin ensin Teropekan kanssa laulu varmaan kuusi kertaa läpi ja sitten kasattiin niistä semmonen mukamas hyvä raita. Sitä siinä hetken kuunneltuamme todettiin että ”ei oikein lähe” ja pyysin saada vetäistä raidan vielä kerran. Ja sittenpä se menikin kertaotolla juuri niinkuin pitääkin. Saatiin vähän ähkyä lisää. Ai niin ja semmosta kikkailua tehtiin että lyötiin säkeistöihiin falsettituplaukset että kuulostas vähän oudommalta. Ja sen Roskiksen laulu meni kai niinkuin pitikin, en oikein tästä biisistä osaa sanoa vielä juuta enkä jaata.

Ma 24.5. – Pe 28.5.
Aki Tykki:
Yhdeksännellä studioviikolla tapahtunutta:

Koska kyseessä oli Haapasalon viimeinen varsinainen työviikko levyn parissa, kuluivat nämä päivät hänen osuuksiensa viimeistelyyn. Työn alla siis rutosti kitaroita ja taustalauluja:

Muistoksi (ex-Laidalla): Tämän biisin pohjat soitimme talteen jo tammikuun sessioissa, eli tehtävänä oli vielä laulut, taustalaulut sekä mahdolliset ”bonuskitarat”. Haapasalo ja minä vedeltiin ed. viikolla tekemieni parempien demolaulujen päälle läjän stemmoja ja a vot että kuulosti (ja kuulostaa) hyvältä. Lisäksi Ö-osaan soitettiin eräänlainen soolokitara lauluosuuden perään ja niinpä valmistui tämä biisi. Juhllaa. Niin paitsi se lead-laulu puuttui vielä tässä vaiheessa.

Hitaasti: Toinen tammikuussa äänitetty biisi ei paljoa enää laulujen lisäksi kaivannut. Pienet lisäjytäkitarat soitettiin kertosäkeeseen, ei muuta.

Liittymät kiinni: Tämänkin viisun kitarat olivat jo niin hyvällä mallilla, että tehtävänä oli enää Ö-osan pienimuotoinen sooloilu. Hyvä tuli! Lisäksi sotkettiin yksi kummallinen synasoundi kertosäkeistöön tukemaan erästä kitaramelodiaa, joka puolestaan tukee laulua. (Mielenkiintoista palapelin rakentamista tämä studiohierominen.) Ja stemmoja laulettiin tähän biisiin Haapasalon kanssa kun leadit oli jo purkissa.

Roskis: Lisäsimme kertsiin räkää tukemalla kitarakuviota rosoisella synasoundilla. Ja loppukertsien soolokitara soitettiin myös ja laulettiin läjä stemmoja. Alakaa olla valamis tämäkin kipale! Ai niin ja tästä tuli lopulta nimeltään Pelko.

Sitä et tahdo: Tähän biisiin rakennettiin neroutta hipova kitarasoolo (tai no onko se nyt oikeastaan soolo.. ehkäpä pikemminkin välisoitto?) ja vieläpä Teropekan ruokatunnin aikana niin että minä äänitin ja Haapasalo soitti. Ja hieno tuli! Lisäksi AH tuplaili niinsanotun kertosäkeen ”Sitä et tahdo” -huutoja. Sillä on kyllä hieno heavyvibrato sillä miehellä ja kerrankin meidän biisissä sille on käyttöä! Niin ja stemman Haapasalo veti myös rauhalliseen Ö-osaan ja hyvin meni herkempikin tulkinta.

Ei ollu paskempi viikko tämä. Levy alkaa uhkaavaa vauhtia valmistua.

Ma 31.5. – Ti 1.6.
Aki Tykki:
Näinä päivinä lauloimme Omatunto ja Muistoksi -kappaleiden leadit sekä ensinmainitun stemmat. Omatunnon kertosäkeen melodiasta olimme edellisellä viikolla alkaneet skitsahdella kun se tuntui riitelevän ensin kitaran, sitten itsensä ja lopulta länsimaisen musiikkikäsityksen kanssa. Onneksi näissä sessioissa on välipäiviä, sillä viikonlopun jälkeen totesimme skitsoilleemme turhia. Niinpä siis lauloin kertosäkeen sillä melodialla kuin olimme ajatelleetkin. Säkeistön kinkkinen melodia vaati suhteellisen monta treenikertaa mutta kyllä ne oikeat sävelet ja iskut sieltä sitten löytyivät. Härskiä meininkiä lisättiin paitsi tavaramerkiksi hiljalleen muodostuvalla falsettituplauksella MYÖS oktaavia leadia matalammalla tuplauksella. Eli siis triplauksella. Siinä on miksaajalla ihmettelmistä kun yrittää niitä lauluja saada a) balanssiin ja b) vireeseen. (Että onnea vaan matkaan, Teropekka;) Sopivan härskiltä se kuitenkin kuulosti tähän yltiöjunttiin rockdiskopopheavy-pläjäykseen. Samaisen biisin stemmat vedin kokonaisuudessaan minä ja kylläpä taas onnistuin kuulostamaan miehekkäältä kuin Metrotytöt. Hirveää. Onneksi niitä stemmaraitoja ei (juuri) kukaan kuule koskaan sellaisenaan, au naturel.

Muistoksi-kappaleen laulu onnistui melko vähäisin ponnistuksin johtuen siitä, että sitä oli treenattu jo aikaisemmin. Hieno tuli!

Ke 2.6.
Aki Tykki:
Tänään vuorossa sessioiden viimeinen laulupäivä eli kohteena jo tammikuussa äänitetty Hitaasti. Tämän biisin kanssa on käyty melko syvällä tässä kuluneen puolen vuoden aikana, joten tuli melko hyvä fiilis kun se lopulta saatiin lauletuksi. Lyötiin oikein ylävitosta Teropekan kanssa! Lisäksi lauloin biisiin stemmat. Tänään studiolla vieraili tuotantopäällikkömme Jalonen ja miksaajarenttumme Ville Kulju, joka sattui olemaan kaupungissa miksattuaan Maj Karman Kauniita Kuvia edellisenä iltana. Päivä pulkassa ja mie baariin juhlistamaan laulettua levyä!

To 3.6.
Aki Tykki:
Ei muistikuvia.

Pe 4.6.
Aki Tykki:
Ei muistikuvia.

Tulevat keikat

2017

27.10. Yksityistilaisuus
28.10. Yksityistilaisuus
03.11. TURKU, m/s Viking Grace
10.11. TAMPERE, Nenäpäivä
11.11. LAUKAA, Peurunka Areena
24.11. TAMPERE, Olympia ***
25.11. LEVI, Hullu Poro Areena
01.12. LAPPEENRANTA, Old Cock
02.12. HÄMEENLINNA, Aulanko Areena
08.12. VANTAA, Tulisuudelma
09.12. TURKU, Venus Nightclub
15.12. LAHTI, Finlandia–klubi
16.12. Yksityistilaisuus

 

***Viimeisimmät muutokset!