Loimaa, Sillanalusrock

22.8.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Kirjoitettu Viitasaarella hotelli Pihkurissa 23.10.2004.

Aki Tykki: Tjaa-ah. Paikkana Loimaan pesäpallostadion, aikana aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä ja radiossa miesten skeet-ammunnan olympiafinaali. Meidän lisäksemme lavalle nousemassa Peer Günt ja läjä paikallisia orkestereita. Jostain syystä olimme keikkapaikalla aivan liian aikaisin, joten suuntasimme Loimaan nuorisotalolle, joka toimi bändien virskistysalueena. Juotiin kupit kahvia ja mehua ja päätettiin piristää fiiliksiä parilla erällä pingistä. Johan oli kokemus. Ei oo tullu reiskaan kymmeneen vuoteen pelattua. Markku ja minä lähinnä siinä rätkytettiin ja niinhän siinä kävi että Markku pesi minut kerta toisensa jälkeen. Sillä oli joku semmonen vammanen syöttö johon mie vaan en osannu vastata. Joskus kun onnistuin ja päästiin oikein pelin makuun, pystyin jo vähän paremmin pistämään kampoihin mutta viimeisenkin erän hävisin 11-9. Tämä huutaa revanssia!

Keikka oli hauskempi kuin ennakkoon osasimme odottaa. Se vaan vähän kismitti kun se pesäpallostadionhan on ihan järjettömän kokoinen alue, jossa muutama sata ihmistä ei näytä vielä juuri miltään. Paikalla oli paljon nuorta porukkaa ja sehän oli oikein mukavaa. Keikan jälkeen päästiin vähän glamourin makuun kun kirjoteltiin nimikirjoituksia oikein urakalla!

Soiton jälkeen lähdettiin melko pian takas Kirkolle kun Markulta pääsi itku kun Twist-Twist Erkinharju löi Peer Güntin keikan rumpufillillä käyntiin. Ei hoppee oo häppee.

Ei keikkaa On the Rock’sissa

16.8.2004, 0:00  |  Uutiset

Lukuisista ennakkotiedoista poiketen Happoradio ei soita tänään maanantaina keikkaa Helsingin On the Rock’sissa. Levynjulkaisukeikka on siirretty myöhemmälle syksyyn jo aikaa sitten, mutta jostain meille tuntemattomasta syystä tieto ei ole kantautunut kaikille tahoille. Näillä näkymin Happoradion seuraava Helsingin keikka on Makasiineilla 4.9. Pahoittelemme sekaannusta.

Helsinki, Esplanadin lava (Baarifestarit)

11.8.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Kirjoitettu Viitasaarella hotelli Pihkurissa 23.10.2004.

Markku: Tämä oli minulle aika erikoinen keikka, koska tulin suoraan Pekingistä Bangkokin kautta keikalle ja samoilla silmillä tietenkin :). Kone laskeutui 26:n tunnin matkustamisen jälkeen Helsinkiin puolilta päivin ja minä lähdin suoraan kentältä taksilla soundcheckiin. Oli ihan tolkuttoman kuuma päivä, aurinko paistoi suoraan siihen Espan lavalle ja siinä lavan edessä oli joku taikuriesitys meneillään. En ollu soittanu rumpuja noin kuukauteen, joten oli ihan kivaa tarttua vaihteeksi kapuloihin, vaikka ”tatsista” (engl. touch) ei ollu tietokaan. Soundcheck meni jotenkin perseelleen, kun ei ollut rutiinit hallussa ja paikalla oli meille outo tekniikkafirma. Onneksi Kulju hoiti hommat ammattimiehen ottein. Kuuntelu jäi kuitenkin aika vajaaksi mutta jotenkin kellään ei riittänyt virtaa eikä aikaa ruuvata sitä yhtään paremmaksi. Tsekin jälkeen me lähdettiin Kuljun kanssa hakemaan alkunauhaa jostain ja meidät yllätti ihan järjettömän kova raekuuro. Helsingissä, keskellä elokuuta, kuumana kesäpäivänä! Enkä ollut syöny sieniä koska Kulju havaitsi aivan saman. Ko. keikalla oli mukana myös Stella mutta meidän harmiksemme heidän piti lähteä keikan jälkeen takaisin Joensuuhun. Ei saanut siis Aki alkoholismiseuraa Jannesta, vaikka kovasti yrittikin :). Vallu juonsi keikan ja viihdytti meitä bäkkärillä kertomalla nuoruusvuosistaan Hampurin Reberbahnilla.

Itse keikka oli aika perusmeininkiä, pääosin selvinpäin olevaa porukkaa oli kertynyt paikalle joitakin satoja ja kyllähän nuo tuntuivat tykkäävän. Soitettiin muistaakseni jotakuinkin 10 biisiä ja sit mentiin bäkkärille juomaan kaljaa. Sitä olikin aivan riittävästi mutta Aki tais olla ainoa, joka oikeesti lähti johonkin jatkamaan hikisen iltapäiväurakan jälkeen. Keikan jälkeen bäkkärille alkoi valua ihan kummallista porukkaa, joku stanan Sari Paanala & lepakot kun tuli ovesta, niin minä lähdin kotiin.

Markku DeFrost Aasiassa

11.8.2004, 0:00  |  Reissupäiväkirja

19.-25.7 Joensuu, Suomi – Koh Samui, Thaimaa

Tämä tarina pitää aloittaa hieman kauempaa, notta ymmärrätte missä mennään. Monien mutkien kautta olen joutunut osalliseksi Joensuun Popmuusikot Ry:ta, joka jarjestää Ilosaarirockin. Toisin sanoen, joka vuosi kun tuhannet ja taas tuhannet ihmiset viettävät kaunista heinäkuista viikonloppua Joensuussa festareiden merkeissä, minä istun kyseisen festivaalin backstagella taloustoimistossa tilittämässä rahaa ja maksamassa bändien liksoja. Taloustoimistossa tehdaan ympäripyöreitä päiviä ja nukutaan, jos ehditään. Bändikaverit sanovatkin, että meikäläiselle ei kannata edes jutella Ilosaarirockin aikaan, kun olen niin v*ttumaisella tuulella. Pitää paikkansa :). Mutta miettikääpä minun näkokulmani asiaan: ensin olet 21 tuntia putkeen kuumassa ilmaistoimattomassa kopissa duunissa ja kun vihdoin pääset hetkeksi porukoitten sohvalle nukkumaan, humalainen ystäväsi soittaa klo 04 ja huutaa puhelimeen 6 promillen kännissä: ”lähe juommaan!”, vaikka se tietää etten minä voi kuitenkaan lähteä… Sain Ilosaarirockin työt tehtyä maanantaina noin kahden aikaan iltapäivallä. Alla oli kunnon stressi, loistava keikka (ehka uramme paras) ja unta noin 12 tuntia neljään vuorokauteen. Menin vanhempieni luokse nukkumaan muutamaksi tunniksi, koska en uskaltanut ajaa niin väsyneenä Helsinkiin. Heräsin viiden maissa ja hain krapulaisen kuvaajamme Jaskan kyytin. Ajoimme Helsinkiin aika vauhdikkaasti, taidettiin olla perillä joskus yhdeksän ja kymmenen välillä.

Kun pääsin kotiin, alkoi pakkaaminen. Tää reissu kestää kolme viikkoa ja kaksi paivää, joten kai sitä jotain mukaankin piti ottaa… Onneksi viisumit yms. setit olin hoitanut jo aiemmin. Sain pakattua joskus yhden aikoihin yöllä ja siten menin saunan kautta nukkumaan. Unet jäi edelleen lyhyiksi, koska aamulla piti herätä jo seitsemältä. Pikaisen aamupalan jälkeen lähdin viemään autoa korjaamolle, koska yksi saatanan rämekuukkeli peruutti traktorilla uuden autoni oven sisälle Rokin aikana ja tarvitsen auton kunnossa lomalta palattuani.

Hesari kirjoitti jokin aika sitten hurjista, yli kahden tunnin jonotusajoista Helsinki-Vantaalla ulkomaan lennoille, joten ajattelin olla perilla ajoissa. Kone Tukholmaan lähti joskus puolen päivän jälkeen ja saavuin kentälle noin puoli yksitoista. Mulla kesti vartin ja olin kansainvälisellä puolella odottamassa koneen lähtoä. Manasin mielessäni hesarin toimittajat, jotka varastivat juuri puolitoista tuntia yöuntani…

No, lennnoista ei sinällaan ole mitaan kerrottavaa, kaikki meni suunnitelmian mukaan, sain hyvin nukuttua (=yht. 4h) koneessa ja matkareitti oli siis Hki-Tukholma-Bangkok-Samui. Kokonaismatka-aika taisi olla siinä 22 tunnin paikeilla.

Mitäs näistä viime päivistä voisi kertoa? Koh Samui on tällainen peruslomaparatiisihelvetti, joka sopi post-Ilosaarirock tilaani vallan mainiosti. Saksalaiset ja engelsmannit ostavat pukuja, kuin ne olisivat loppumassa maan päältä. Onneksi minun peruselintarvikkeeni ovat täälla halpoja, kalja maksaa ravintolassa 70 senttiä ja pippuripihvi noin kaksi euroa. En ole tehnyt moneen päivään mitään mainittavaa, lähinnä vaan nukkunut ja syönyt ja käynyt hierottavana (= ei siis mitään seksihierontaa vaan sellaista ihan oikeeta hierontaa!). Mulla on käytössäni bungalow-tyyppinen majoitusratkaisu, joka on aivan meren rannalla. Ai niin, kävin minä ratsastamassa elefanteilla. Jaksoivat kantaa meikäläisen :)

Tänään/huomenna pitää yrittää keksiä jotain oikeasti järkevää tekemistä. Kirjoittelen tätä viestiä aika tukevassa nousuhumalassa ja ajattelin kohta lähteä transukabareehen, joten jos tästä ei sitten enää mitään puhuta, niin tiedätte, miten kävi :) Huomenna meen varmaankin sademetsään laskemaan köysiradalla puumajasta toiseen. Jos kunto ja kantti kestää. Suurimmat uroteothan tehdaan yleensa krapulassa?

Täältä matka jatkuu ensi tiistaina Hanoihin Vietnamiin ja kirjoittelen sieltä sitten lisää jos siitä kommarivaltiosta koneita yleensäkään löytää. Mikäli tämä lomani jatkuu yhtä epämielenkiintoisena, lopetan matkaraporttien tekemisen kokonaan. Söin ja nukuin, ketä kiinnostaa? Kyllä se enemmän kiinnostaa, että Thaimaalainen transvestiitti tartutti tippurin, kun sammuin kabareen vessaan….

Onpahan jotain tavoiteltavaa!

25.-29.7. Koh Samui, Thaimaa – Hanoi, Vietnam

Tukevan nousuhumalan saattelemana päiväkirja osa 1:n kirjoitettuani lähdin nettibaarista jatkamaan iltaa muihin kapakoihin Chaweng Beachilla Samuilla. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen ilta humalaisissa merkeissä tämän matkan aikana. Jee! Illaksi sain liput Samuin ”hienoimpaan” transukabareehen mutta täytyy todeta, että en minä siitä paljon mitään irti saanut. Olin aika sekaisin, johtuen kuumuudesta ja kovin värikkäistä ja erikoisista drinkeistä, jollaisia ei tule juotua Suomessa. Kabareen huonoin puoli oli mukavitsikkäät homotarjoilijat, jotka kävivät jatkuvasti pyytämassä tarjoamaan drinkkejä ja samalla yrittivät hiukkasen hipelöidä. Ei siis sopiva paikka ainakaan Juha Miedon hengen heimolaisille. Eikä minulle. Heräsin hotellilta aamulla. Kaikki rahat, truniipit ja muut jalokivennäiset olivat tallessa kassakaapissa ylioppilashatun ja flyygelin vieressä :) Seuraava päivä meni aika rauhallisesti, en sitten mennyt siihen puumajavaijerilaskusysteemiin, koska tuntui, että olo voi vaihtua kohtalaisesta huonoksi milloin tahansa. Kävin hätäpäissäni ostamassa yhden puvun ja kaiken näköistä piraattitavaraa.

Liikenne Koh Samuilla on vasemmanpuoleista ja tuossa päivänä muutamana vuokrasin myös auton. Ajo sujui pääsääntöisesti ihan hyvin, koska saaren tiet ovat Tohmajärvi 35 km itään -osastoa ja nopeus näin ollen alle 50 km/h. Koh Samuin lentokenttä on sitävastoin ehkä maailman hienoin ja leppoisin. Kenttä koostuu kahdesta suhteellisen kookkaasta seinättömästä bambumajasta: saapuvat ja lähtevät. Joka paikassa saa polttaa (jopa kiitorata-alueella avokattobussissa) ja kaikki matkadokumentit tehdään sähkökirjoituskoneella. Kentälle tulee yksi kone kerrallaan ja se sama kone myos lähtee, ennen kuin seuraava tulee. Ei voi siis mennä väärään paikkaan :) Suosittelen! Tätä kirjoittaessani olen jo kolmatta päivää Hanoissa. Hanoi on oikeasti ehka eksoottisin paikka missä olen koskaan käynyt. Länsimaalaisia ei ole koko kaupungissa näkynyt kuin kourallinen ja suomalaisia ei ainuttakaan. Hanoin liikenne on aivan totaalista kaaosta. Taksikuski kertoi huonolla englannilla, että liikennesääntöjä ei yksinkertaisesti ole! Kaikki menevät tavalla tai toisella sinne minne ikinä ovatkaan matkalla. Mopot kruisailevat autojen välissä ristiin rastiin ja jonkin näköiset kaistamerkinnät ovat olemassa mutta ei niitä kukaan käytä. Vastaantulevien kaistaa sitäkin enemmän. Välillä on vaikeaa ottaa selvää, kumman puoleinen liikenne täällä on. Näin heinäkuussa ilman suhteellinen kosteusprosentti pyörii 90:ssä ja lämpötila 35 ja 40 asteen välillä. Onneksi löysin Bangkokin kentältä talkkia, ettei tarvitse tulla takaisin Keith Richardsin näköisenä. Ei sikäli, etteikö muutama kilo saisikin pudota :) Hanoissa kaikki on käytännössä ilmaista. Kaikki ruoasta vaatteisiin maksaa alle euron. Tai korkeintaan kaksi euroa. Ihan käsittämätöntä. Toisaalta vietnamilaisen keskipalkka on alle euron päivässä, joten se selventänee asiaa. Annoin hotellini portieerille dollarin laukkujen kantamisesta ja se on joka päivä nyt kyselemässä, pitäisikö laukkua kenties taas siirtää johonkin… Kun saavuin hotelliin, oli vastassa itseasiassa koko paikalla oleva kolmihenkinen henkilökunta katsomassa, että minkä näköinen sellainen Pohjois-Eurooppalainen oikein on :) Sama meno jatkui, kun kävin paikallisessa eläintarhassa. Siellä oli paljon koululaisia ja joka eläinhäkin luona ne tuijottivat, osoittelivat ja nauroivat minulle, eivätkä katsoneetkaan eläimiä. Ihan kuin olisi ollut bändin jätkien kanssa saunassa. Jatkan tästä taas sopivan paikan tullen.

…Monta kuukautta myöhemmin Suomen syksyssä ehdin vihdoin kirjoittaa matkapäiväkirjan loppuun! (onneksi oli jotain muistiinpanoja ja valokuvia)…

…Hanoi, Vietnam jatkuu…

Juu, Hanoissa oli siis kuumaa ja halpaa. Ei se ihme, että vietukat ovat niin köyhiä, kun eivät millään osaa rahastaa. Kävin esimerkiksi Hanoi Waterpuppet Theatressa, joka on joskus vieraillut Suomessakin ja on kuulemma maailmalla varsin tunnettu show. No, ostin teatteriin vippilipun joka sisälsi lipun lisäksi musiikkikasetin ja viuhkan (vau!). Hinta oli päätähuimaava kaksi (2) euroa. Kaiken lisäksi show oli aivan loistava, siitä olisi hyvillä mielin voinut pulittaa vaikka parikymppiä. Kaikki katsojat olivat käytännössä japanilaisia turisteja, joten rahasta ei olisi varmaan ollut puutetta.

Kävin myös tapaamassa tietenkin Uncle Ho:ta, Vietnamin kärsineen kansan hyväsydämistä isää, joka oli niin taitava äijä, että eipä ollut juuri mitään missä hän ei olisi ollut maailman paras. Hän esimerkiksi kalasti siten, että taputti vain käsiään yhteen ja kalat hyppäsivät hänen syliinsä. Tämän tarinan kertoi minulle siis Vietnamin valtion virallinen opas! Muita oppaita Ho Chi Minh:in mausoleumilla sallitukaan… ylläri :). Sitten kävin vielä Hanoi Hiltonissa. En siis siinä hotellissa, vaan vankilassa jossa Vietnamin vapaussodan aikana pidettiin amerikkalaisia sotavankeja. Oli Hilttoni juu! Tämäkin kohde oli pilattu liian läpinäkyvällä propagandalla, jota tämä nyttemmin museoitu vankila oli pullollaan. Siis: Ranskalaisten kolonnialistien brutaalia kohtelua Vietnamin kommunistisen vastarintaliikkeen vankeja kohtaan ja toisaalta iloisia amerikkalaisia sotavankeja nauraen pelaamassa pingistä Ho:n lahjoittamilla välineillä. Ei se nyt ihan noin mennyt… kumpaankaan suuntaan. Kaikessa käsittämättömyydessään Vietnam on kuitenkin vierailemisen arvoinen paikka. Mitään bileitä tai ostettavaa täältä ei juurikaan löytynyt. Vietnamista matka jatkui kohti Bangkokia. Vieläpä loppumetreillä maa jaksoi yllättää. Olin jo lentokoneessa joka rullasi kiitoradalle, kun yhtäkkiä käännyimme takaisin portille. Kapteeni ilmoitti ystävälliseen tapaan ”Excuse me, we have a minor security problem with one of the passengers”. No just. Yritin hätyyttää yhtä lentoemännistä antamaan minulle viskipullon ennen kuin meidät kaikki räjäytetään ilmaan jotta saisin edes kuolla nousuhumalassa. Ei onnistunut. Sen sijaan sisään tuli kaksi sotilaspuvuissa olevaa kokardi-petteriä ja veivät yhden rättipään mennessään. Vartin päästä toivat sen takaisin, koneelle annettiin lähtölupa ja minulle tuplaviski. Kun ei niillä tietenkään mitään Jallua ollut :).

Bangkok, Thaimaa

Loppulento sujui rauhallisissa merkeissä ja saavuimme Bangkokiin aikataulun puitteissa. Bangkok on vain noin 1000 kilometrin päässä Hanoista mutta maailmankatsomukseltaan se voisi olla eri planeetalta. Thaimaa on maailman vapain markkinatalous, siis vielä vapaampi kuin Yhdysvallat. Bangkokin kenttä olikin minulle jo tuttu, joten löysin nopeasti tieni taksille. Kyytini hotellille oli etukäteen maksettu mutta sitä perkutan limusiinipalvelua ei meinannut löytyä mistään. Noin 30 huutavaa kilpailevien taksifirmojen lobbaria kylläkin! Kaikkien taksien nimessä oli eri yhdistelmiä sanoista taxi, limo, bangkok ja service sekä jotain ihmeellisiä vänkyröitä jotka myöhemmin paljastuivat kirjaimiksi. Miksi ne näyttivät niin erilaisilta kuin Koh Samuilla? Sitä minen ymmärrä, johtuikohan viskistä? Istuin sitten yhteen kyytiin ja se veikin hotellille. Rahaa en antanut, joten toivottavasti oli oikean firman auto :). Hotelli täällä Bangkokissa oli koko reissun paras. Matka-ajankohtanani oli Bangkokissa ns. turistivapaa-kausi ja monet huippuhotellit ammottivat tyhjyyttään. Netistä ennen matkaa bongasin Sofitel Silom –hotellin tarjouksen, jossa huone heidän viiden tähden hotellissaan maksoi 65 USD / yö. Jeppistä!

Hotellin ovella pitkätakkiset silinteripäiset ovimikot tervehtivät iloisesti rähjääntynyttä matkaajaa ja hetkellisen väännön jälkeen receptionissakin uskoivat, että olen todella tulossa asumaan heidän hotelliinsa. :) Sain huoneen 26. kerroksesta, josta oli ”ihan kivat” näkymät pimenevän Bangkokin ylle. Mitä Bangkokissa voi tehdä? Jotkut miehet hankkivat siellä tippurin, minä hankin kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman tavaran, mitä mieleeni juolahti. Ku oli niin halapaa! Ei Bangkokissa ollut muita nähtävyyksiä kuin Wat Pra Kheo, kuninkaan palatsi, jonka läpi juoksin alle tunnissa. Loput neljä päivää kiertelin sitten ostoskeskuksia… vaikka vielä Koh Samuilla halveksinkin shoppailuturisteja. Kuka sanoi, että minun tulee olla looginen? Lopulta tavaraa oli niin paljon, että minun oli hankittava vielä uusi matkalaukkukin. No, olipahan jotain tuliaisia Suomeen.

Yhtenä päivänä tein matkan Bangkokin ulkopuolelle ”huvipuistoon”. Vaikka Thaimaa on erittäin moderni maa ja Bangkok idän Las Vegas, ei Thait kyllä ymmärrä mitään huvipuistojen päälle. Tämä huvipuisto oli pinta-alaltaan noin viisi kertaa Linnanmäen kokoinen ja siellä oli noin puolet lintsin laitteista. Ja nimenomaan se huonompi puoli. Koko huvipuistossa oli yhteensä ehkä 150 ihmistä, joten tungosta ei ollut. Päivän ranneke maksoi 4 euroa. Kauko-idässä ihmiset vaan jotenkin jaksavat olla innoissaan ihan pienistäkin asioista: Huvipuiston hittituotteena oli lastenversio takavuosien Mustekalasta, jossa aikuiset ihmiset ääntelehtivät kuin mieskuoro Huutajat. Siis, taksilla takaisin Bangkokin keskustaan.

Peking, Kiina

Bangkokista viiden tunnin lento takaisin maailman kommunistiselle vyöhykkeelle, Kiinan Pekingiin. Peking oli yllättävän moderni kaupunki jossa on nykyisin ihan kunnon ruuhkat siis ihan oikeilla autoilla, eikä polkupyörillä, niin kuin vuodelta 1996 oleva matkaoppaani väitti. Monet asiat ovat muuttuneet vajaassa kymmenessä vuodessa. Taivaallisen rauhan aukio ei ole kovinkaan rauhallinen (josko se on sitä koskaan ollutkaan). Voi yhennii kerran piti ihan pysähtyä kahtomaan kun näin kaks kuuskymppistä mummoa mättämässä toisiaan nyrkillä turpaan, kun toinen varasti sen toisen vesipullon. Eikä ollu mitään pissaliisa –läpsimistä vaan ihan aitoa turpaan lyömistä se oli. Kiinanmuuri oli hieno ja pitkä. Hullujahan ne ovat, kun semmosen menivät rakentamaan.

Vaan kaupasta kulutushyödykkeen ostaminen on ihan oma taiteenlajinsa Kiinassa. Siinä on kolme vaihetta ja kolme kaupan tätiä. Jokainen ostamisen vaihe vaatii ainakin nitojan ja leimasimen. Kun löydät sopivan tuotteen ostettavaksi tulee täti 1 ja kirjoittaa sinulle lapun, johon se lyö leimoja ja ottaa itselleen lapun päällimmäisen kappaleen. Sitten pitää mennä tiskille, jonne tuote maksetaan. Siellä täti 2 kysyy ensiksi passin, sitten kirjoittaa jotain siihen lappuun ja lopuksi leimaa ja nitoo ihan hirveästi. Nyt mennään takaisin sinne osastolle jossa alun perin oltiin. Siellä täti 3, joka on sen täti ygösen ilmeinen esimies, tarkastaa tämän koko kuponkihelvetin. Lopuksi hän nitoo ja leimaa oikein sydämensä kyllyydestä, esimiehen otteella. Nyt oletkin (ilmeisesti) kyseisen kulutushyödykkeen onnellinen omistaja ja voi poistua myymälästä. Kiinassa on yli miljardi ihmistä eikä käytännössä lainkaan työttömyyttä.

No joo, kummallisuuksia ja kulttuuria Kiinasta löytyi ihan riittävästi. Viimeisinä päivinä alkoi jo reissuinto hiipumaan ja tyydyin lähinnä oleilemaan kaupungin kahviloissa. Ei jotenkin enää hätkähdyttänyt matkaoppaan tieto, että seuraavassa kadunkulmassa on joku yli tuhat vuotta vanha kheopsin-toteemipaalun-mausoleumin-pyhättö, jota joku Peter Von Baghin kaltainen besserwisser pitää ”ihan must nähtävyytenä”.

Paluumatka Suomeen

No miehän ostaa päräytin halpisliput, niin en lentänytkään Pekingistä suoraan Helsinkiin niin kuin vois luulla, vaan paljon kätevämmin, eli Peking-Bangkok-Kööpenhamina-Helsinki. Aikaero semmonen 9 tuntia ja matka-aika vähän yli 32 tuntia. Lennot meni jotenkuten, saavuin Suomeen 11.8 keskiviikkona klo 13 aikataulun mukaisesti. Kaksi tuntia myöhemmin, olin Espan lavalla tekemässä soundcheckiä. Kello 19 alkoikin sitten keikka, joten kotiutuminen sujui nopeasti ja vaivattomasti. Keikalla oli semmoinen olo, kuin ois menossa jo neljäs keikka putkeen samalla viikolla ja veressä ainakin kaks promillea. Vaikka mitään en oo ottanu. Koskaan.

Tulevat keikat

2017

27.10. Yksityistilaisuus
28.10. Yksityistilaisuus
03.11. TURKU, m/s Viking Grace
10.11. TAMPERE, Nenäpäivä
11.11. LAUKAA, Peurunka Areena
24.11. TAMPERE, Olympia ***
25.11. LEVI, Hullu Poro Areena
01.12. LAPPEENRANTA, Old Cock
02.12. HÄMEENLINNA, Aulanko Areena
08.12. VANTAA, Tulisuudelma
09.12. TURKU, Venus Nightclub
15.12. LAHTI, Finlandia–klubi
16.12. Yksityistilaisuus

 

***Viimeisimmät muutokset!