Loimaa, Tori

31.12.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Uusi vuosi starttasi käyntiin Loimaalta ja mikäs sen parempaa. Mie menin sinne omalla autolla jo päivällä joskus 16:n maissa. Siis Haapasalolle juomaan pohjia, räjäyttämään raketteja ja saunomaan. Pitäähän sitä meilläkin olla uusi vuosi, vaikka töitä tehdäänkin. Aki + Jami liittyivät joukkoomme joskus 19:n aikoihin ja nautimme yhdessä Haapasalon tarjoamasta nakki -aiheisesta illallisesta. Ruokailun ja saunan jälkeen minä järjestin pienimuotoisen ilotulitus-shown ja sitten olikin jo tilataksi pihassa.

Saavuimme keikkapaikalle, joka oli siis Loimaan tori, joskus 21:n aikoihin. Pikaisen checkin jälkeen siirryimme lämpimään bussiin odottelemaan keikan alkua. Tilanne vaikutti aika pahalta vielä 20 min ennen keikkaa, sillä tori oli tyhjä kuin Henry Saaren pussit kuvausten jälkeen. Onneksi loimaalaiset ovat varsin jämptiä porukkaa ja iloksemme ihmiset pakkautuivat lavan eteen juuri siihen aikaan, kun alueen virallinen uutismedia Loimaan Lehti oli kertonut meidän aloittavan. Päätimme antaa matti myöhäsillekin mahdollisuuden ja siirsinmme keikan alkua vielä 10 minuuttia. Sitäpaitti bussissa oli piruksen paljon lämpimämpää kun siellä ulkona pakkasessa.

Keikkahan oli vallan mainio vaikka ilmassa leijui epävarmuus tekniikan toimivuudesta. Tämä oli ikään kuin testi Lapin kiertuetta ajatellen, sillä emme olleet koskaan ennen vetäneet sähköistä keikkaa -5 asteessa. Eikä kyllä mitään muutakaan keikkaa. Onneksi lavalle oli tuotu kohtalaisen paljon lämpöpuhaltimia, joten soittokeli oli meille kutakuinkin normaali. Taidettiin soittaa noin 50 min setti ja lopussa oli torikin jo aivan täynnä, ainakin meidän mielestä. Hyvä niin! Mehän olimme Loimaalla tavallaan lämppärinä, koska illan pääaktina oli kuntaliitoksen uusi Uberführer, kunnallismarttyyri Okko ”Kamu” Jotain. Okko veti ainaski puolen tunnin uskomattoman puheen, joka sai silmät kostumaan varmasti kaikilta kuulijoilta.

Me emme Loimalla kauan ehtineet haahuilla, sillä tekniikka suoritti ns. raivoroudauksen ja bussi nytkähti kohti Ellivuorta jo noin 20 min keikan päättymisen jälkeen. Oltiin sitä paitsi myöhässä jo. Vuosi vaihtui virallisesti bussissa matkalla. Juhlimme sitä jo varsin huuruisissa tunnelmissa halvan kuohuviinin ja Oasis-DVD:n voimin. ->Ellivuoren raportti

Vammala, Hotelli Ellivuori

31.12.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Ellivuoreen päästyämme oli tekniikalla edessään jälleen raivoroudaus (siellä oli siis pa valmiina, mutta backline piti saada sisään ja kasattua noin puolessa tunnissa) ja minulla raivokas neuvottelu hotellinjohtajan kanssa bändin majoituksesta. Kun kävi nimittäin niin, että seurueemme oli kasvanut aika lailla hotellille etukäteen ilmoitetusta määrästä. Lopulta saimme tarvitsemamme huoneet (kiitos ellivuorelaiset!) ja suunnistimme bäkkärille tuhoamaan raideriamme.

Ellivuoren keikka alkoi muistaakseni joskus 01.30:n maissa mutta tuossa vaiheessa olin jo aika heikoilla jäillä, joten tämä loppukertomus perustuu myöhemmin dokumentoituihin silminnäkijähavantoihin J. Kun tulimme bäkkäriltä lavan takatilaan, huomasimme että baarissa oli kattovalot päällä ja aivan hiljaista (=edes taustamusiikkia ei ollut), ikään kuin valomerkki olisi jo tullut. No, kukin paikka juhlii uutta vuotta omalla tavallaan…

Itse keikka oli ihan jees. Porukkaa tuli lavan eteen ja kaikilla oli ilmeisesti hauskaa. Itselleni tuo keikka oli ehkä kaikkien aikojen raskain. Meinasi kunto loppua jo kolmannessa biisissä ja viimeisen vartin vedin ihan hämärän rajamailla. Kaksi noin tunnin sähkökeikkaa illassa ja tolkuton määrä viinaa… ei muuten toimi! Kun pääsimme bäkkärille, sippasin hetkeksi ihan täysin ja kävin vessassa puhumassa Norjaa pöntön kanssa. Olo parani kummasti. Ei Kononenkaan luovuttanut vaikka oksensi jo 30 km kohdalla. Niinpä siitä oli hyvä jatkaa yötä ja samoilla silmillä menin sitten aamiaiselle.

Jotkut seurueestamme (ei orkesteri kuitenkaan) yrittivät itse asiassa ihan nukkuakin mutta hotellissa majoittuville venäläisille oli järjestetty rekikoira-ajelua klo 9 alkaen ja ne koirat piti siinä hotellin pihassa sellaista meteliä, että aika vihaisen ja väsyneen oloisia ihmisiä valui huoneistaan aamiaiselle. Minullehan tämä sopi mainiosti, sillä sain uutta juopotteluseuraa heti aamiaisesta alkaen.

Bussi Lapualle lähti joskus 13:n aikoihin ja minä aloin harkita nukkumaan menoa. Joku muu varmaan jatkaa tarinaa tästä, sillä minulla ei ole Lapuan osalta oikeastaan mitään kerrottavaa. Muuta kun että oli paha olo ja nukuin kokoajan.

Aki: Ei miulla tuohon muuta lisättävää oo kuin että miekin meinasin kuolla siellä Ellivuoressa kun kunto loppu. Lenkille se ois lähettävä. Vaan enpä taida kuitenkaan kehata. Ja mie jottain yritin nukkua mutta sitten en kuitenkaan, kuten Lapuan keikkaraportista (1.1.2005) saatatte lukea.

Helsinki, Tavastia [+ Tohkasen Rautahammas]

17.12.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: This is it. Historiamme ensimmäinen oma Tavastian keikka. Ollaan oltu siellä toki rällyyttämässä kolmesti aiemmin, mutta ne on aina olleet jotain tapahtumia kuten kesäkisoja tai rumia klubeja. Eli jännitti aika lailla. Jännitti siis se että saadaanko me paikalle tarpeeksi ihmisiä kliimaksimeiningin saavuttamiseen. Tavastia vetää kuitenkin vissiin 750 ihmistä eli joku 100 henkeä siellä ei näytä shiish yhtään miltään. Lisäksi keikka kuvattiin neljällä kameralla, eli piti pistää läskeille pakkelia naamaan ettei tartteis jälkeen päin hävetä taas. (Näistä matskuista muuten kasattiin se meidän tv-mainos ja aika jeppikseltähän se näyttää!)

Markku DeFrost: Juu, ja saatin me sinne sit vissiin 620 hlöä, eli ei huonosti! Sit tietenkin alkoi jännittämään entistä enemmän. Meillähän oli siellä vielä extravaloja ja -härpättimiä (=saippuakuplakone!) sekä sellainen valoa diffusoiva (=diffuusio on osmoosia puoliläpäisevän kalvon läpi) esirippu. Lämppärinä toimi ekan keikkansa heittänyt Rautahammas, joka suoriutui hommastaan helevetin hyvin. Itse keikasta ei meistä varmaan kukaan muista paljoakaan, kun jännitti ja häröilytti. Meidät lavalle kutsui jo legendaksi muodostunut Tervasaaren kesäteatteri (Hietalahti + Hanski), jonka Antti Tuisku -aiheinen kuvaelma oli varsin mainio. Kiitokset teille, otetaan ne jallut sitten toisen kerran kun teillä ei oo jääkiekkokeikkaa seuraavana päivänä.

Aki Tykki: Markku sie oot totaaliääliö! Osmoosi on diffuusiota puoliläpäisevän kalvon läpi, eikä päinvastoin! Mutta mikä se on se penteleen kirous että Tavastialla kärähtelee tekniikka mulla. Ihan ensimmäistä kertaa kun sille lavalle noustiin (joskus 2002 syksyllä) mulla hajos kitarapiuha, jota olin käyttäny kaikissa treeneissä ja jokaisella keikalla aiemmin. Ja nyt sitten, joulukuussa 2004, Tavastian mikrofonipiuhavarastosta randomilla valitut kaksi mikkipiuhaa olivat molemmat rikkinäisiä. Eli siitä johtu se rätinä ja pauke etenkin loppukeikan aikana. Vittu minnuu vitutti. Onneksi luulin (erheellisesti) ettei se päts-pau-kriik-mpf kuulu yleisöön vaan pelkästään meidän korvamonitoreihin, etten alkanu ihan kunnolla skitsoilla. Ja joo en miekään kauheesti keikasta muista kuin että siistiä oli. Ja Mulla menee hyvin -biisiin otettiin taas 51koodia-yhtyeen Jute urpoilemaan lavalle. Ja se taas minut esitteli, muistaen mainita että olen ”puimurikuskien puimurikuski”, ”Suomen juntein juntti” ja että ”tämä urpo se unohti kaksi kertaa hittibiisin sanat Tavastian keikalla”. Eikähän se varsinaisesti valehdellut. Tanssi-kappaleen molempien säkeistöjen alut jostain syystä unohin ihan täysin. Sitä se jänskätys teettää. Videolta keikkaa katsoessa tosin kävi ilmi että yleisö onneksi taisi osata ko. biisin sanat minua paremmin tällä kertaa. Siistii.

Keikan jälkeen alko sitten Tuonelan Juhlinta taas mm. Rautahammas-orkesterin kanssa. Yöllä huomasin että miun nahkatakki on kateissa, eli paitahihasillaan sitä sitten paineltiin Baker’siin jatkoille ja sieltä Kallioon jatkojen jatkoille. Myöhemmin myös kävi ilmi, että akustinen kitaranikin on kadonnut samaisena päivänä. Eli jos joku vitsiniekka nyysi ne kamat sieltä bäkkäriltä niin takas ne! Ainakin se kitara kun pitäs varmaan joskus joku biisikin vielä tehä. Ja kun se oli ihan uus. (Huomautus 20.4.2006: Kateissa ovat edelleen, sekä takki että kitara.)

Evijärvi, Nuorisoseuran talo

11.12.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Pistokeikka Evijärven legendaariselle nuoriseurantalolle! Kyyl! Keikka oli hyvinkin erikoinen. Porukkaa oli useampi sata ihmistä, mutta kun se saatanan halli vetää 1100 ihmistä, niin varsinaisesta tungoksesta ei voida puhua. Ja samaisessa paikassa on vissiin toinenkin ainakin lähes samankokoinen halli. Kaikki on suurempaa Pohjanmaalla, nuorisotalotkin. (Vrt. meiän Joensuun muinainen Kalevankadun nuokkari, joka oli kokoluokaltaan lähinnä tuommonen keskisuuri kesämökki, ja sekin jaettu varmaan kuuteen pikkuruiseen huoneeseen. Vaan kivaa oli sielläkin. Ja tästä tuli mieleen, että onkos noita nykyään ollenkaan noita nuorisotaloja. Siis niin kuin kaupungeissa. Pohjanmaahan nyt on pullollaan nuorisoseurantaloja yms. jotka vissiin nuokkareiksi lasketaan, mutta onko kaupungeissa enää moisia? Ei ainakaan oo Joensuussa enää sitä Kalevankadun nuorisotaloa kun siihen piti joku kerrostalo pistää päälle. Ihan typerää. Ja sitten ihmetellään miksi alaikäiset heittelee pulloja kaupungilla. Lasipulloja. Ei muovipulloilla niin väliä kun ne mee niin herkästi rikki, eivätkä satukaan niin pahasti osuessaan ihmiseen. Paitsi jos on täysinäinen pullo, mutta harvemmin sitä täysiä siideripulloja viskotaan. Ainakaan meillä päin.)

Yleisö ei paljoa armoa antanut, vaan liikkui ulko-ovesta sen mukaan mitä biisiä kulloinkin soitimme. Singlebiisien ajaksi nuoriso riekkuuntui lavan eteen ihan hyväksi massaksi, mutta heti kun soitimme jonkin kappaleen, jota he eivät ilmeisesti YleX:n taajuudelta olleet kuulleet, he lähtivät ulos tupakoimaan. Reilua! Vaan ihan jees-fiilikset jäi joka tapauksessa, oli hyvä olo soittaa. Mukavia fanejakin kävi juttelemassa ja sehän on aina kivaa. Ai niin ja takahuoneessa oli soittajille Selostajan pizzalättyjä ja vieraskirja, joka oli täyttynyt muistaakseni vuonna -93. Aika legendaarisia merkintöjä sieltä löytyi. Mm. Pääkkösten raapustukset.

Eura, Osmantupa

27.11.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Minä ja Jami oltiin vielä samoilla silmillä, kun Euraan saavuttiin. Käytiin sitten kuitenkin vielä mäyräkoirat kaupasta, noin varmuuden vuoksi. Ei ne paljon kanssa kato, kenelle alkoholia myyvät… Painuttiin saman tien neljän tunnin unille, että saatas jonkinlainen tolkku päähän keikkaan mennessä. Ja kauhea, siis ihan hirveä, krapulahan siitä sitten tuli. Yrjötti ja ahisti ja päätä särki, eikä Jamikaan tainnu paljoa helpommalla päästä. Vaan eipä siinä auttanu itku eikä hammasten kiristys. Napit korviin, Dallas soimaan ja lavalle hikoilemaan.

Mutta yleisöä oli paikalla ihan helvetisti ja olivat vieläpä todella innokkaita! Hyvä, euralaiset! Kankkunenkin siinä meinas unohtua kun oli niin mukavaa. Krapulan lisäksi haittas se, ettei me kuultu itse Haapasalon kitarointia laisinkaan. Se oli tietysti erityisen kurjaa AH:lle, kiva se ois vähän ees kuulla mitä soittaa. Joku ihme tekninen vika siinä oli, mutta sitä ei saatu keikan aikana lennosta selvitettyä. Ja mullahan ei oo hajuakaan mikä se häirä sitten loppujen lopuksi oli, minä kun oon enemmän tämmönen humanisti. Ja tuskin tekään nyt yöunianne menetätte. (Yöunien menettäminen on todella ärsyttävää. Syy moiseen voi olla esim. stressi tai rakkaushuolet.) Vaan hyvin se Haapasalo kuulemma kuitenkin soitti, ja yleisöön kitara kuului mainiosti. Ja sehän on pääasia, ei meillä niin väliä.

Keikan jälkeen iski sen verran paha koti-ikävä että Markun kyydissä paineltiin yötä myöten Helsinkiin palautumaan.

Kauhajoki, Art Rock Café

26.11.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Mukava paikka, mukava rokkiklubi, mukavat järjestelyt ja mukava bäkkäri ja sen tarjoilu. Mukava majoitus (saunat oli), mukavat ihmiset ja mukava ruoka. Ja koko possella uudet Motorolan puhelimet, joita kukaan ei osannu käyttää. Porukkaa ei ollu kauheesti mutta innokkaita olivat ja sehän on mukavaa. Kaadettiin kuin siat koko yö mukavien tekniikan miesten kera. Ja saunottiin. Jamin kanssa käytiin joskus aamukymmeneltä kiertelemässä Kauhajokea vähän sillä silmällä että josko ois joku pubi löytyny. Ja löytyhän se ja käytiin siellä aamukaljalla. Sitten palattiin sen mukavan hotellin baariin ja siinä odoteltiin kun nuo jumaliakin väkevämmät tekniikan äijät (Kulju, Kanttori ja Vetku, jos on vielä epäselvää jollekin että keitä ne on ne partajeret jotka aina meidän mukana hengaa. Kulju on se ruma, Kanttori on se sympaattisen olonen ja Vetku on se komistus jolla ihan todella kummallinen tukka. Ja vielä kummallisempi huumorintaju. Mutta kelpo kavereita ovat kaikki. Omalla hassulla tavallaan mukavia. Vaikka ovatkin porilaisia.) roudas kamat bussiin. Matkakin vielä örpöteltiin, vaan eipä siitä sen kummempia. Tasasta lakiaa oli koko matka. Mukavaa.

Kuopio, Viihdekartano

20.11.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Huhuu? Anybody out there? Miten tämä ravintola pysyy pystyssä? Ei ole pelkästään Happoradiosta kiinni, että tämä ravintola kerää keikallemme 40 maksanutta. 800 hengen salissa se ei ole kovin paljoa se. Kuulin nääs muilta artisteilta, että platinaa (tai ainaki kultaa, en muista) myynyt Irina sai sinne paikalle alle 100 hlöä ja Tervomaan Jonna sai noin 120 ihmistä liikkelle. Ystävällinen palvelu maanläheisessä ympäristössä Kuopion välittömässä läheisyydessä ei riitä näköjään mihinkään. Ehkäpä nimi ”Viihdekartano” ei myöskään anna rockhenkiselle yleisölle syytä tulla paikalle.

No, keikka soitettiin niin kuin pitikin. Tällä keikalla tapasimme Hiskin ja Januksen (= Tervasaaren kesäteatteri Vintiöistä), jotka sittemmin spiikkasivat meidät sisään Tavastialla. Kaverit tulivat jossain vaiheessa bäkkärillemme, kun olivat itse olleet yläkerran ravintolassa keikalla sitimarketin pikkujouluissa. Ei hyvin mennyt siis heilläkään. Siinä yhteiseen suruumme kittasimme yhden jos toisenkin jallupullon, joita artisteille tuntui irtoavan ihan vaan pyytämällä yökerhon baarista. Lopputuloksena oli ihan käsittämättömät jatkobileet jo sulkeutuneessa baarissa, jossa jopa Aki ja Haapasalokin tanssivat! Ei ollut lasten katsottavaa se touhu. Hyvin pitkälti se yö meni samoilla silmillä ja sunnuntaina oli taas niin mukava kotimatka. Helt fantastiskt!

Nivala, Puustelli

13.11.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: No joo. hyvähän näitä raportteja on kirjoitella kolme kuukautta myöhemmin. Ei tästä keikasta pysty muistamaan oikeastaan mitään erikoista. Tais olla porukkaa paremmin, kuin edellisellä kerralla Nivalassa. Haapasalo oli tintannut edellisestä illasta putkeen koko bussimatkan Tampereelta saakka ja muistan, että muu bändi löi vetoa, milloin se tippuu. Ei tippunut ennen kuin perillä ja silloinkin vain pakotettuna. Tällä keikalla Haapasalo heräsi 10 minuuttia ennen keikan alkua ja nukahti uudelleen noin 10 minuuttia keikan jälkeen. Keikan hän soitti kyllä aivan erinomaisesti. Me muut taidettiin istua iltaa valomerkkiin saakka ja sit siirryttiin jatkoille hotellihuoneisiin. Niillä jatkoilla oli muistaakseni todella paljon porukkaa. Siellä oli mm. joku loistava huumorimies, joka alkoi kesken kaiken oksentaa meidän huoneen roskikseen ja sen kaveri tais sitten sammua eteisen vaatekomeroon. Jep! Ai niin, tällä keikalla oli ehkä erikoista se, että soitettiin Pois Kalliosta. Aki ja Jami ryyppäsi & saunoi läpi yön bussin lähtöön saakka. Mie hyydyin aiemmin.

Tampere, YO-talo [+ Sadetanssi]

12.11.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Ryhmä: Sadetanssi oli lämppärinä!
Kulju: Ei ollu täyttä valosettiä…
Aki: …kun joku urpo oli jättäny kamat jonnekin Poriin.
Kulju: Alakerta summaantu tiskille ihan vitusti, edessä ei ollu lainkaan alakertaa.
AH: Siis olihan siellä nyt vähän.
Vetku: Ei kaht kertaa voi mainita alakertaa.
Markku: Ei siin midis, separeilla on hyvät tukiaiset.
Aki: Jatu ei muista taas yhtään mitään koko keikasta?
Jami: (tupakoi)
Kulju: Lamppu Laasasen kanssa juotiin pari pulloo jaloviinaa ja Lamppu perkele oksensi lattialle ja siivos sitä sitten koko yön hotellin pyyhkeillä. Tai no ei nyt koko yötä mutta kuitenki.
Vetku: Sen siit saa kun juo lasten kans viinaa.
Aki: Ei lapsille saa antaa viinaa, hölmö.
AH: Nopee kirjottaja.
Vetku: On kyl saatanan nopee.
Aki: Keikan jälkeen mentiin johonkin rokkib…
AH: Sputnik.
Aki: Niin Sputnik. Ei miun tartte kattoa kun mie kirjotan.
Kulju: Jumalauta.
Aki: Sputnikissa vitusti tylyjä tamperelaisia hevityyppejä ja pankkitoimihenkilöitä.
Markku: Jotain jatkosettejä jossain.
Vetku: ”Jotain jatkosettejä…”
Markku: Ja Haapasalo hitleröitiin jonkun Jonne Aaronin näkösen tyypin toimesta Hervannassa.
AH: Ei Hervannassa.
Markku: No jossain kuitenkin.
Aki: Eiköhän tää riitä Tampereesta.
Ryhmä: Joo.

Helsinki, Messukeskus (Skiexpo)

7.11.2004, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Mistä lienee kysymys, kun viisi taksia ajelee ympäri Helsinkiä päämääräättömästi, kaikilla on ihmisillä on krapula ja mikään ei toimi? Happoradion keikka Helsingin messukeskuksessa Jami Motin synttäreiden jälkeisenä aamuna. Keikka aikaistui kahdella tunnilla siitä, mitä meille oli ilmoitettu ja siitäkös soppa (ransk. ”le sup”) syntyi. Meillä oli jo aamusta pakka aivan sekaisin. Kulju soitti mulle klo 10 aamulla ja sanoi: ”se keikka alkaa klo 11, eikä klo 13, äkkiä tänne tai kuolet saatanan sammakko!”

Lihalaatikko (=joka sisältää elintärkeitä tuotteita esiintymisemme kannalta, kuten kitarapiuhat ja bassorummun pedaalin) oli teillä tietymättömillä ja soittajat eripuolilla kaupunkia puhelimen tavoittamattomissa. Kuin ihmeen kaupalla saimme lopulta yhteyden toisiimme ja sitten pistettiin taksit pyörimään. Jami lähti yhdellä taksilla hakemaan puuttuvia kamoja, mie etin vara-bassarinpedaalia yhdellä taksilla Haapasalon kanssa ja Aki tuli yhdellä kohti messukeskusta. Tai jotain. Kulju piti komentokeskusta messukeskuksen kahviossa ja vittuili kaikille puhelimessa. (Se on kans aika häjy ukko. Kerran se hermostui ja hakkasi yhden kätilön. Mut ei se mitään, kyl se ihan ites oli vika. Sen naapurin koiran se olis saanu jättää tappamatta, tosin. Ei sitä koskaan siitä tuomittu, kun Porin vallesmanni on sellainen vellihousu, että kuljunlaiset syö niitä aamiaiseksi. Sen pikkuveli on oikea linnakundi. Sillä on sörkassa se NBK:n pomo hoitonaan, jota se poraa keskiviikkoisin.) Nii, keikasta. Se meni pelonsekaisin tuntein väkisin läpi ja ihan hyvä mieli jäi kaikille. Todettiin, että kun me tästäkin selvittiin, niin jatkossa selvitään ihan mistä vaan. No joo, keikan jälkeen käytiin syömässä krapulasetit ja luikittiin äkkiä kotiin paranemaan. Aki tuossa huomautti, että muista kertoa niistä promohommista ja videoscreenistä. Nii, mikä perkele siinä on, että videoscreenejä on keikoilla tosi harvoin, mutta aina just sillon kun on ihan älytön krapula? Aki näytti siinä 4×4 metrisellä screenillä krapulaturvoksissaan ihan perhekokoiselta kynätelineeltä. Lapset yleisössä alkoi itkeä, kun Aki tuli lavalle, perkele! Porukka ihmetteli, että eikös täällä pitänyt olla Happoradio lavalla, eikä Lordi? Aki siinä sitten nolona, että ”elkee itkee tirruuttako, mie se oon, tulj vuan vähän pämpättyy eilen. Ette työkään mittää ruusuja oo.”

Kaiken tämän jälkeen vielä promohommiin pakottivat. Kissi FM:n ständillä käytiin haastattelussa ja nimmareita jakamassa. Koko ständi haisi krapulahieltä. Jatkettiin vielä Audin osastolla jonkun onnenpyörän parissa, hävetti.

Tulevat keikat

2019

16.11. KOTKA, Leikari
23.11. HELSINKI, The Circus
29.11. JOENSUU, Joensuu Areena
30.11. RANTASALMI, Järvisydän

05.12. KIRKKONUMMI, LähiTapiola Sport Center
06.12. TAHKOVUORI, Piazza
07.12. M/S VIKING GRACE (Tku)
14.12. HELSINKI, Casino Helsinki

 

 

 

 

 

*** Viimeisimmät muutokset!