Ylivieska, Vieska

11.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Juhlaa kun ei ollu krapulasta tietoakaan ja nukkuakin olin ehtiny yli kuus tuntia! Se on varmaan suomirockin historian ennätysyöuni keikkojen välisenä yönä. Aamiaisella tapasin Markun, joka oli yhtä hyvässä kuosissa kuin minäkin. Voi meitä uskovaisia pulleroita! Lähettiin sitten käymään musakaupassa sen kanssa kun urpo oli lyöny virveliään liian kovasti Oulun keikalla. Eli rumpukalvoja piti saada. Nehän löytykin ihan helposti, ei ongelmia.

Lyhyt matka Ylivieskaan paineltiin nopsaan ja sitten alko taas nämä iloiset ”voi vittu” ja ”kärähti taas” -kiljahdukset kun keikkapaikka näytti suhteellisen synkältä. Majoitus oli siinä yläkerrassa, eikä ollu kehumista siinäkään. Kaks isoa huonetta täynnä sänkyjä, keittiö ja neuvotteluhuone. Eipä siinä midis, siellähän myö sitten pyllyiltiin. Pitkästä aikaa tehtiin myös soundcheck, jossa oikein innostuttiin jammailemaan jotain heviriffiä. Vieläpä niin, että suhteellisuuspäällikkö Ville Kulju paukutti rumpuja. Kovasti lyöpi sekin. Ja se ite yökerhohan oli loppujen lopuksi ihan hieno paikka. Tanssiravintola, mutta kuitenkin.

Tunti ennen keikkaa mentiin sitten yökerhon puolelle ja voihan perse kun ei siellä taas ollu kuin noin kolme ihmistä. Alko ahistaa ihan sikana kun se on kuitenkin semmonen ehkä 600:n hengen baari. Ja takahuone oli muuten kohillaan, mutta sieltä puuttu peili, kaljat, jallu, limpparit, pyyhkeet, tussit, paperit, kahvi ja sämpylät. Eli kaikki mitä meidän raiderissa lukee. Pienen selvittelyn jälkeen saatiin siitä sitten ne olennaisimmat asiat kuitenkin eli kaljat ja jallut ja vähän limpettiä. Alettiin aika samantien tinttaamaan kun ahisti se väen vähyys. Keikan alkaessa porukkaa oli sitten kuitenkin tullut jonkin verran, ja sekin posse oli hyvin innokkaasti lavan edessä. Eli loppujen lopuksi keikka olikin oikein mainio. Mekin oltiin aika hyvässä iskussa tällä kertaa kun ei kerenny se tinttaaminen vielä tehdä tehtäväänsä. Hiennoo. Ai niin ja pitkästä aikaa soitettiin Huda huda ja se kuulosti paikotellen ihan oikeelta biisiltä.

Keikan jälkeen sitten alettiin se normisetti eli humalainen sekoilu. Paikallinen jengi oli oikein mukavata ja siinähän se sitten vierähti yö jatkoillessa. Eräälle paikalliselle ihmeteltiin että eipä tullu liikaa jengiä ja taas, ja sehän siihen totesi lakonisesti että ”työ ootte vaan niin suosittu bändi”. Niinpä niin. Jatkohölmöilyssä meni aamuun asti ja oli kyllä helevetin hauskaa. Siinä neuvotteluhuoneessa piirreltiin kaavioita fläppitaulua ja piirtoheitintä hyväksi käyttäen. Sittenkin, kun sekä fläppitaulun paperi että piirtoheittimen kalvot olivat loppuneet. Sehän se oli tolkun hommaa. No aamulla niitä sitten Markun kanssa pestiin veden, fairyn ja ginitilkan kanssa ja kyllä ne siitä tais puhistua. Joskus kahen jälkeen lähettiin sitten hampurilaisbaarin kautta kohti vanhaa tuttuamme, Kokkolaa.

Oulu, 45Special

10.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Kahden päivän tauko (ti-ke) Goomin jälkeen ei riittänyt orkesterillemme täydelliseen palautumiseen. Siispä Oulua kohti lähdettiin melko apeissa tunnelmissa. Eikä asiaa auttanut se, että liikkeelle minä ja Jami lähdettiin Helsingistä noin klo 6.30 aamulla muutaman ”hassun” unitunnin jälkeen. Ensin ajettiin Loimaalle, josta otettiin yhtä huonokuntoinen Haapasalo kyytiin, ja siitä jatkettiin kohti Poria. Porissa hypättiin bussin kyytiin lopulta noin klo 10.30 ja lähdettiin jyryyttämään kohti Perämeren helmeä. Matkaan kului tuommoset kahdeksan tuntia vielä sen Hki-Loimaa-Pori -matkan päälle. Jee. Matkalla katottiin elokuva Valiojoukko, joka oli paikoitellen viihdyttävä. Vähän nukuttiin ja vähän jauhettiin paskaa. Mutta ei juotu! Ei pisaraakaan! Oikeesti!

Oulussa oltiin kiltisti, loikoiltiin hotellilla, katottiin Juuson ja Enbusken ohjelmaa ja Zen Cafén keikkaa ja käytiin Anttilasta hakemassa Markulle geeliä ja dv-kameraan nauhaa. Markku ja minä käytiin jossain vaiheessa jo keikkapaikalla nauttimassa herkullisia pizza-slicejä, kun pääsi nälkä yllättämään. Mutta ei juotu! Ei pisaraakaan! Oikeesti! Vielä!

Keikka oli melko tylsä. Porukkaa ei paikalla ollut niin paljoa kuin toivoimme, ja sekin muutama kymmen oli lähinnä tsekkailumeiningillä. Soitossahan ei ollut ongelmia kun oltiin hyvässä kuosissa, mutta jotenkin jännitti taas koko touhu. Varmaan justiin siksi kun ei oltu kännissä ja oli sitä tsekkailua lähinnä vain. Muut alko keikan jälkeen juomaan sitten kuitenkin paitsi minä. ”Uusi, raittiimpi Aki Tykki” -termi herätti hilpeyttä. Join mie muutaman hassun mutta olin jo kahden maissa hotellissa. Kävin suihkussa, pesin sukat (!) ja painuin pehkuihin. Toki heräsin sitten kuudelta kun Jami palasi hönössä ja vaati minusta baarikaapintyhjennysseuraa melkosen sinnikkäästi. Hillitsin kuitenkin itseni ja pääsin noin puolen tunnin selvityksen jälkeen takaisin uneen. Seuraavan kerran heräsin seitsemän jälkeen kun Jami soitti 118:n kautta hotellimme (Arina) respaan, kun ei hotellin sisäpuhelinta osannut käyttää hönöpäissään. Puoli kymmeneltä aamiaiselle ja sitten Markun kanssa raapustamaan näitä päiväkirjoja. Hienoa tämä särmä-elämä!

Ja laitetaas tähän pitkästä aikaa biisilista. Tämmösellä ollaan viime ajat suunnilleen ajeltu:

1. Omatunto
2. Linnusta sammakoksi
3. Älä huuda
4. Hitaasti
5. Tanssi
6. Pohjalta
7. Pahoille teille
8. Odotat
9. Sinä
10. Pois Kalliosta
11. Kaupunki täynnä ihmisiä
+encore:
12. Ikävä ihollesi
13. Asemalla
14. Mulla menee hyvin

GOOM-risteily, m/s Romantika

7.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki & Markku DeFrost: Lappeenrannasta lähdettiin todella aikasin liikkeelle, että orkesterin Helsinki-osasto ehti tekemään pitstopit kodeissaan. Tunti kotona teki hyvää kun pääsi pois siitä typeryyden kuplasta, jossa näillä rundeilla yleensä elellään. Tapasimme konkkaronkan Länsisatamassa klo 16, jossa kiertuemanageri-miksaaja-kasvissyöjä-kätilö Ville Kulju jakoi meille GOOM-paketit eli kirjekuoren, joka sisälsi mm. bäkkäripassin, aikataulut ja hyttiavaimen. Siitä mentiin jalkapatikalla passintarkastukseen ja sehän oli yllättävän tiukkaa meininkiä. Markku heitti täyden Viru Valge -pullon roskikseen siinä tullimiehen silmien alla kun ei sitä saanut laivaankaan viedä, eikä kukaan jaksanut lähteä kuljettamaan sitä takas bussiin. Paitsi Haapasalo, joka kyllä oman pullonsa jaksoi bussilla laivaan salakuljettaa.

Passintarkastuksesta siirryimme risteilyn ”vip-loungeen” odottamaan ”nopeaa” laivaannousua, koska kiertuemanageri-miksaaja-kasvissyöjä-kunnallismarttyyri Ville Kulju oli meidät sinne käskenyt. ”Tässä menee tunteja bussin kanssa”, hän sanoi, ”menkää vaan kävellen omin nokkinenne”. Siellä sitten nakotettiin tunnin verran siellä tupakkakopissa. Tunnin, jonka puolivälissä näimme bussimme kaahavan vapaata kaistaa laivaan. Kulju, jumalauta! Tää on niin tätä. Loungesta risteilyisännän johdolla marssimme laivaan, jossa siirryimme yökerhoon odottamaan soundcheckin alkua, hyttiemme valmistumista tai baarin aukeamista. Mitään näistä ei tapahtunut ainakaan tuntiin, eli sielläpä sitten karjotettiin vaan kun ei bussiinkaan enää päästy. Jossain vaiheessa selvisi, ettemme me soundcheckiä teekään. Eikä tehnyt itseasiassa kukaan muukaan orkesteri kun hommat oli yllättäen vaiheessa kuin Kiinan demokratia. Baari aukes 18.30, otettiin siinä lonkerot (helvetin jäykkää oli…), siirryttiin pikasuihkujen kautta vip-tilaisuuden avoimen baaritiskin ääreen.

Puoli yhdeksään asti siinä istuttiin, jonka jälkeen mentiin lavan taakse odottamaan ysiltä alkavaa keikkaamme. Jännitettiin tapamme mukaan notta tuleeko sinne ketään, ja jälleen kerran turhaan. Ihan helevetin hyvä meininki oli. Harmillisen lyhyt oli meidän iltasetti eli encoreineen kokonaista kuusi biisiä. Eli saman verran kuin Turussa ikinä. Mutta soitimme siis pelkkiä hittejä ja Vittulaulun ja mukavaa oli. Sitten alettiin kaatamaan oikein tosissamme, eikä kukaan enää tuntunut muistava sitä seuraavan päivän klo 13:n keikkaa. Otteita illan, yön ja seuraavan aamun tapahtumista:

(kellonajat ja henkilöt ovat kuvitteellisia)

Klo 23.00 Happoradio + tekniikka kokonaisuudessaan ryyppää yökerhon artistipöydässä
Klo 24.00 Kiertuemanageri – miksaaja – kasvissyöjä – pakkomaisteri Ville Kuljulla on pissahätä ja hän käy virtsaamassa muutaman sentin annoksia AH:n ja Markun hytin muovimukeihin. Miksi, Ville, miksi?
Klo 02.45 Aki Tykin filmi katkeaa CMX:n keikan aikana.
Klo 03.00 Roudari Vetku rakastelee virtuaalisesti takapuoleen vaivaantunutta Goomin pääjärjestäjää, joka on selvin päin.
Klo 04.00 Jami Motti ja Vetku aiheuttavat pahennusta laivan yökerhon bilelattialla tanssimalla modernia sovellusta Capoeirasta.
Klo 04.30 Haapasalo kertoo CMX-fanituksestaan, elämäntarinansa sekä herttamikrofonin yläpään varianssista ensin CMX:n Tipille ja sitten Halmkronalle. Onneksi jälkimmäinen oli Sonyn hengessä ihan vitusti jurrissa.
Klo 05.00 AH joutuu vankilaan suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Onneksi hänellä roikkuu kaulassaan ”vapaudut vankilasta” -kortti, joka myös vip-passina tunnetaan.
Klo 06.00 AH:lle tulee jano ja hän käy juomassa hytissään olevista puolityhjistä muovimukeista jotain kummallista nestettä. Kun ensimmäisessä ei tunnu olevan alkoholia, hän maistaa toisesta.
Klo 07.00 AH:ta viedään jo toista kertaa putkaan. Tällä kertaa jalat eivät kosketa maata kitaristin roikkuessa virolaisten korstojen välissä. Tällä kertaa hän muistaa vip-korttinsa aiemmin, eikä ehdi edes vankila-alueelle asti.
Klo 11.00 Bändi ”herää” aamuun uuteen ja kokoontuu laivan messiin aamupalalle. Markku juoksee vessaan oksentamaan puolikkaan karjalanpiirakan.
Klo 12.00 Orkesteri ja tekniikka kokoontuvat bäkkärille. Kiertuemanageri – miksaaja – kasvissyöjä – tangoesimies Ville Kulju arvioi vahingot (risk assesment protocol) ja toteaa tilanteen kerrassaan hälyttäväksi (DEFCON 4).
Klo 13.00 Keikan pitäisi alkaa. Nuoripari Jami Motti ja Kanttori taxfree -ostoksilla. Haapasalo pelti kiinni. Markku vessassa oksentamassa, Aki juo irvistellen lämmintä Perry-siideriä. Keikan alkua siirretään järjestäjän toimesta.
Klo 13.30 Keikka alkaa. Soitto soi vaihtelevalla tarkkuudella mutta yleisö tykkää kovasti. Yökerho on aivan täynnä, kuin myös Haapasalon pää.
Klo 14.30 Keikka ohi, Haapasalo zegoilee takahuoneessa, Markku käy oksentamassa ja antaa haastattelun Goom-dokumentoijille. Akille alkaa Perry oikeasti maistua. Markku ja Aki siiryvät yleisön puolelle, jossa satunnainen lonkerontarjoaja sysää soittajat lopullisesti humalan puolelle.
Klo 15.00 Markku siirtyy hyttiin lepäämään ja muu bändi juo sen yhden goomilaisen loput lonkerot. Iteppähän tarjosi. Kiitos!
Klo 16.30 Laiva satamassa. Kamat ja Haapasalo kannetaan bussiin ja eikun passintarkastukseen. Haapasalon passia ei löydy, joten hänestä ei tullivirkailijalle mainita mitään.
Klo 17.30 Bussi jättää Markun, Akin ja Jamin Hämeentielle Helsingin Kallioon, ja kaksi viimeksimainittua siirtyvät suoraan Saloon Bravadon antimien ääreen. Markku jatkaa matkaa taksilla kotiinsa. Bussi jatkaa Poriin, Haapasalo heitetään kitarakamojensa kanssa hankeen Loimaan kohdalla.

Lappeenranta, Iltatähti

5.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

AH Haapasalo: Aikamme bussilla Lappeenrannan keskustaa kierrettyämme sai roudaribussikuskijokapaikanhöylä Vetku loistavan idean kysyä tietä joltakin aboriginaalilta. Ohjeista viisastuneina näytti kohta bussin perä kohti cityä ja matka lähiöihin alkoi. Lopulta baari löytyi ja pari kirosanaa kuultiin suusta jos toisestakin. Onneksi pelästyimme suotta ravintolan ulkoasua. Nimittäin mukavaksi paikaksihan se osoittautui. Tai ainahan on mukavaa kun katsojia on ilmaantunut runsaasti juopottelemaan ja meitä diggailemaan. Myös tänään keikka sujui mukavasti, ehkä vähän väsyneempää kuin eilen jyväskylässä, mutta arvosteluasteikolla kiitettävä. Siis meidän ja vammaisten arvosteluasteikolla.

Jyväskylä, Scandic

4.2.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

AH Haapasalo: Kuukausi siitä kun viimeksi koskin kitaraan. Veikkaan että sama homma muilla. Siksipä kaikilla olikin extrajännitystä housuissa. Kaiken kukkuraksi meille kerrottiin, että olis soitettava 90 minuutin setti. Eihän meillä ole biisejäkään niin paljon! Souncheckissä siis yritettiin epätoivoisesti saada settiä kasaan. No, lopulta päästiin kuitenkin sopimukseen siitä perinteisestä kuudestakymmenestä minuutista ja kaikilla oli mukavaa. Keikka sujui loppujen lopuksi harvinaisen mallikkaasti. Tuntui että kuukauden tauko teki vain ja ainoastaan hyvää. Jeppistä, sepäs tosiaan oli taas kivaa!

Markku DeFrost: Juu niin, sattuipas sellanen hauska tapaus, että ne respan tytöt tässä Scandicissa olivat vallan vitsiniekkoja ja sanoivat meille kun mentiin saunaan, että näyttäkääpäs meille nyt kauniita miesvartaloitanne, kun meillä on kamera sinne altaalle. No siinä saunassa Vetkun, Kanttorin, Kuljun ja AH:n kanssa mietittiin, et pistetään nyt sit kunnon show tytöille pystyyn. Kuljulla oli tussi mukana ja kirjoitettiin laudealusiin kilpailijoiden numerot ja käveltiin sit uimapukukierros ilman uimapukua kameran ohi. Vilkuteltiin kuin missikisoissa konsanaan, niin että meillä oli vaan se laudeliina kilkkien edessä. Loppuun otettiin oikein ryhmäposeeraus ja vilkutettiin molemmilla käsillä…ja hypättii uima-altaaseen. Vartin päästä soi puhelin saunalla. Respasta soittivat ja kertoivat, että tuomaristo on kokoontunut ja tulee kohta valitsemaan voittajan. No niinhän siinä kävi että Kulju sen skaban voitti, koska se veti käteen kotiin päin ennen tuomariston eteen menemistä. Sai palkinnoksi pikkupullon shampanjaa ja hienon ”Mr Scan dick 2005” -nauhan. Alkoholilla oli osuutta asiaan.

Lapua, Qmaa

1.1.2005, 0:00  |  Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Edellisen yön siis koko turjakelauma (=orkesteri) vietti nukkumatta. Minä yritin mennä neljältä nukkumaan, mutta palasin kuudelta jatkoille kun Nukkumatti ei löytänyt hotellihuonetta. Allasosastolla juopottelua ja sekoilua. Aika lievää, ei pahempia skandaaleja. Matka Lapualle siis meni nukkuessa eli mukavasti.

Lapuan Qmaa on helvetin iso yökerho Pohjanmaan sydämessä. Siellä ollaan oltu kerran aikasemminkin akustisella kiertueella vuoden 2003 illankoitossa ja hyviä muistoja oli. Krapulasta ei oikein taas ehditty toipua keikkaan mennessä mutta jekkuredbull autto hieman. Kaikkia tosin pelotti koko keikan ajan aika tavalla. Se on joku ihme juttu tuolla Pohjanmaalla kun todella monella keikkapaikalla on semmonen lava, että yleisö on noin 30 cm:n päässä yhtyeestä. Pelottavaa semmonen.

Keikan jälkeen istuskeltiin takahuoneessa juomassa loppuja tarjoiluja autuaammille tarjoilumaille ja naurettiin hysteerisesti täysin luokattomille jutuille. Vähän käytiin baarin puolella pyörähtämässä mutta siellä oli sen verran raisu meininki, että luikimme äkkiä takas alakerran bäkkärin suojiin.

Neljältä lähdettiin majoitukseen Lapuahoviin vähän porrastetusti. Minä ja valomies Kanttori lähdettiin vissiin ensimmäisiä pizzat ja tuopit käsissä väistelemään baarista purkautuvia pohjanmaalaisia. Eikä montaa metriä päästy kun joku porukka kysyi meiltä ”anteeks missä täällä on taksikoppi?”. Vastasin rehellisesti että ”anteeks mutta emme tiedä”. Välitön vastaus heiltä oli ”haluutteko te tapella”. Ja kun me ei siihen reagoitu mitenkään, paitsi jatkamalla matkaa, kuului kutsu ”lähettekö puukkohippasille?” ja klassikko ”vitun juntit!”. Tuli vähän epätodellinen olo. Ei ne varmaan ihan tosissaan olleet kun nauroivat vaan mutta vähän ahisti kuitenkin. Mistä ne arvas että myö ollaan juntteja?

Hotellilla ei mitään riekkujatkoja järjestetty, minä ja Haapasalo tosin istuskeltiin rauhassa muutaman oluen kanssa aamuun asti. Ihan vaan sillä että saatas bussissa paremmin nukuttua. Ja niin saatiinkin. Paluumatka suju aika rennosti patjan ja peiton välissä kuuhottaen.

Jami Motti: Mie yritin käydä grilliltä ruokaa. Seisoin jonossa kiltisti mutta jono vaan piteni koko ajan kun miun eteen kiilas koko ajan porukkaa. Puol tuntia siinä kattelin ja lähin hotelliin. Pelotti ihan vitusti.

Tulevat keikat

2020

05.08. SAVONLINNA, Panimoravintola Huvila
08.08. SEINÄJOKI, Vauhtiajot
21.08. HAMINA, Työskin Liveterassi
27.08. HELSINKI, Allas Sea Pool
28.08. TAMPERE, Satamaravintola Kaisla [Liput!]
09.09. ESPOO, Sellosali [Laulun takaa –klubi: Aki Tykki] [Trio-keikka] [Liput!]

 

 

 

 

*** Viimeisimmät muutokset!