Rauma, Domino [K-18]

28.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: No hittolainen kun venähti nuo edellisen yön kinkerit jotenkin. Mentiin jossain vaiheessa iltaa Jamin kanssa ihan viattomasti oluselle Rytmiin, mutta yksi asia johti toiseen, ja kohta oltiin jossain Haagassa jatkoilla mm. viime vuoden Big Brother -tyyppien Pertun ja Antti A:n kanssa. Mitenkä lähtikin silleensä soliferi lapasesta, en tiiä!?

No oli miten oli, en sitten heränny seuraavana päivänä kun olivat minua käyneet herättelemässä että nyt Raumalle. Puhelinkin oli hukkunut (= jäänyt Jamille kun sen luona oli vielä toiset jatkot..) eli niin siinä kävi että jäin onnellisesti nukkumaan Helsinkiin muiden jo lähettyä Raumalle. Ja voi perkele että nolotti kun heräsin sitten joskus viiden jälkeen. Onneksi sain avukseni Jeren, joka lupautui kuskaamaan minut Raumalle ja takaisin kunhan auto löytyisi. Ja miun Escortillahan sitä mentiin. Muuten toimi hienosti mutta jossain vaiheessa luultiin että bensa loppuu kun alko nykiä ilkiästi. Elpy se sitten siitä eli ei se varmaan bensan vähyydestä johtunut… huolestuttavaa!

Kuudeksi oli sovittu mulle haastattelu Raumalle mutta se jouduttiin valitettavasti siirtämään sähköpostihaastatteluksi sattuneesta syystä. Kuvaaja kuitenkin kävi paikalla ikuistamassa krapulaisen naamani samantien kun Raumalle päästiin. Tästä kaikesta siis kuitenkin selvittiin loppujen lopuksi vähäisillä vahingoilla. Huh.

Rauman Dominossa (entinen Raumanlinna eli tuttu paikka) odoteltiin keikkaa pubin puolella mm. Riku ”Mr. RMJ” Räsäsen ja Tero ”ex-manageri” Aaltosen kanssa istuskellen. Oli leppoisaa ja rentoa. Pari lonkeroa tasotti olonkin sopivasti. Eikä mulla nyt niin kauhea krapulakaan enää ollut, jotenkin se koko lähtöhässäkkä säikäytti sen verran että piristyin kummasti.

Baari oli täynnä kuin Turusen pyssy (mistä saatanasta se tuokin sanonta muuten on tullut?) ja keikka meni ainakin muistini mukaan oikein hyvin. Tämä olikin sitten jo kymmenes keikkamme Raumalla ja kolmas tässä samaisessa baarissa. Jeejee. Hyvä, Rauma! Ja tästä alkokin sitten kolmen viikon keikkatauko. Niin no paitsi mulla ja Haapasalolla vaan kahden, mutta kuitenkin.

Kuvia tältä keikalta

Esitimme nämä omasta päästä keksityt laulut:

01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 varo miestä
08 tanssi
09 hitaasti
10 tavikset
11 kaupunki täynnä ihmisiä

12 encore
13 pois kalliosta
14 mulla menee hyvin

Vantaa, Tulisuudelma [K-18]

19.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Uniklubin Jussin sairastelun takia meidät komennettiin kahden päivän varoitusajalla Vantaan kuuluisaan Tulisuudelmaan soittamaan. Oli taas semmonen tutina ettei yhtään tiedetty mitä odottaa, kun ei meidän porukasta kukaan ollu koskaan siinä baarissa käynytkään. Hurjia ”Ruotsinlaiva maalla” -tarinoita kuultu vain. Päiväkin oli keskiviikko ja liput vissiin ihan hintavat, eli oltiin varmoja taas että tyhjälle sikaisolle baarille soitellaan. Vaan niinhän me ollaan melkein aina.

Miun Escortilla sinne paineltiin ja mentiin bäkkärille tutkimaan tarjoilua. Ja normisettihän siellä oli eli jepujee ja siideriä huuleen. (Escort vietiin myöhemmin yöllä hotellin parkkihalliin odottamaan parempia aikoja.) Kauheesti siinä ei ehitty tinttailla kun jo piti lavalle nousta, sen verran vaan että vähän olo rentoutu. Nää on pahoja nää yllärinä tulleet tuurauskeikat kun jotenkin ei meinaa löytyä oikeeta asennetta siihen touhuun jostain syystä. Siis aluksi. Kyllähän se sitten aina siitä suttaantuu kun pääsee sorvin ääreen, mutta noin niin kuin etukäteen on aina jotenkin outo fiilis.

Baarissahan oli sitten väkeä kuitenkin oikein mukavasti. Sitä siinä vähän pelättiin että onko siellä jotain Torkkukerho-faneja plakaattien kanssa heittelemässä meitä pulloilla, muttei myö ainakaan mitään tämmöstä huomattu. Eli joko tieto oli kulkenut ja niitä ei ollut, tai sitten ne eivät kännipäissään osuneet meihin. Oli miten oli, hyvä että näin oli. Keikalla oli oikein riehakas meininki ja hyvä tunnelma. Yllättävän humalaista porukkaa vaikka oli keskiviikko, ja sehän meille passaa.

Keikan jälkeen mie ja Jatu jäätiin vähäks aikaa vielä bäkkärille muutamia juomia naukkailemaan, muttei myökään siitä sitten mitään bileitä saatu aikaseks. Se kun meni vielä kiinnikin se ite keikkabaari ja ois pitäny ängetä johonkin kahen neliömetrin teknohelvettiin ja eihän myö semmoseen sitten uskaltauduttu. Taksilla paineltiin sitten Kallioon. Escortin kävin seuraavana päivänä hakemassa. Nättejä ihmisiä oli respassa ja miulla silmät punasena.

Semmonen erikoisuus tuossa Tulisuudelmassa on, että sinne myydään semmosia paketteja johon kuuluu pääsyliput baariin (ja siis myös bändin keikalle) sekä hotellihuone siitä yläkerrasta. Ihan nerokas systeemi! Siitä se varmaan se ruotsinlaiva-juttukin tulee. Muuten sama paitsi että tuolla ei todennäkösesti joudu veden varaan, eikä tartte passia! Pitänee joskus lähteä tämmöselle turistireissulle kun sattuu joku oiva esiintyjä. Esim. Topi Sorsakoski.

Joensuu, Ilosaarirock [-S-, klo 17]

15.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Perskuta, kun näiden keikkaraporttien kirjoittaminen tuppaa jäädä roikkumaan ja sitten näinä syksyn iltoina yrittää epätoivoisesti muistella mitä sitä on tullut kesän aikana toilailtua. Ilosaarirockin keikka oli todellakin hyvä. Me oltiin sellaisella piskuisella rekkalavalla mutta siellä oli todella paljon porukkaa meitä katsomassa. Kulju valitteli, että loppui PA:sta tehot kesken ja ihmismassan 40 viimeistä riviä ei kyllä kuullut soitannasta mityäkään. Eipä se pelkästään PA:n vika ollut, sillä ensimmäisessä biisissä ei laulumikrofonin piuha toiminut lainkaan ja suurin osa biisistä mentiin yleisön korviin instrumentaalina. Miks perkeleessä meillä pätkii leadlaulumikki aina tärkeillä keikoilla? Viimeks Tavastialla vuonna 2004 ja sama homma heti perään Ilosaarirockissa 2006! (Siellä lavalla on satoja piuhoja joista leadlaulumikki on varmaan piuhojen parlamentin pääministeri tai jopa tasavallan presidentti. Miks ei voinu pätkiä esim rumpujen lattiatomin mikrofonin piuha? Se kun olisi piuhojen parlamentissa ihan peruskansanedustaja oppositiopuolueesta. Mitään parlamenttiahan ei piuhoilla tietenkään ole, mutta jos olisi. Soolokitara olisi puhemies.)

Hyvä keikka antaa muusikolle uskomattoman hyvänolon tunteen ja sitä sitten tasoitellaan viinalla. Meidän poppoolla lähti Solifer totaalisesti rukkasesta seuraavan kahden vuorokauden aikana. Minä en tietenkään tiedä missä kulloinkin kukakin on mitäkin hölmöillyt, joten seuraavassa kerron pääpiirteittäin pahimmat lauantain ja sunnuntain osalta. Keikan jälkeen jäimme rekkalavan bäkkärille juomaan enimpiä viinoja pois. Jostain perkeleestä kumpusi se kummelin lentäjä-sketsi ja päädyimme huutelemaan (lähes) kaikille vastaan tulijoille ”Niin oonki ryypänny, mitä sitte?” ”Mä oon lentäjä” ”Se on sellainen inversio, et sinä siitä mitään ymmärrä”. Just. Kukin ryyppäili porukoissaan itsensä kamalaan kuntoon. The Darknessin (la illan viimeinen esiintyjä) aikana olimme suunnilleen kasassa jossain festarialueella. Minulle tuli olo kuin olisimme marmorikuulia kipossa, jota joku on juuri ravistanut. Sinkoilimme viinojemme kanssa pienellä alueella edestakaisin ja sössötimme käsittämättömyyksiä ja halailimme toisiamme. Siinä oli ainakin Olli-Matti koodeista ja jotain muitakin tuttuja.

Mun porukoilla on kämppä ihan siinä festarialueen vieressä ja jotenkin me oltiin menossa sinne jatkoille. Mie poltin tupakan matkalla ja kun päästiin rappukäytävään niin mun paita syttyi palamaan perkele. Olin pistäny palavan tupakan rintataskuuni ja jotenkin ajatellu polttavani sen myöhemmin loppuun. Huhhuh. Alkoholilla oli osuutta asiaan. No siinä meni se keikkariepu. Meillä jatkettiin Akin, Jatun ja noin 10 muun ihmisen kanssa suht koht aamuun saakka.

Sunnuntaina hölmöily jatkui. Jatu paranteli krapulaansa hakemalla kaksi siideriä kerrallaan kun oli kaljateltalla pitkähkö jono. No kerran se sitten karisti suoraan omaan täyteen tuoppiinsa ja heti perään kirosi raskaasti. Joihan se sen tietenkin. Eihän sitä nyt hyvää siideriä pois heitetä. Sunnuntai meni jotenkin sumussa. Aki oli kattonu illan päätteeksi Neljää Ruusua tippa linssissä Olli-Matin kanssa (alkoholi aiheuttaa emotionaalisia tunnekuohuja) ja mie lähdin koodien Juten ja meidän tekniikan kanssa bussille jatkoille. Siellä meininki meni jotenkin niin gratsyksi että miun oli pakko lähteä kaupungille. (=Siinä vaiheessa kun Vetku alkoi työntää colapulloa erääseen kehonsa onkaloon.)

Taksijonossa törmäsin Stellan Kikeen joka oli matkalla kotiinsa. Minäpä sain hänet houkuteltua jatkamaan juopottelua ja päädyimme Kimmelin yökerhoon. Sinne Akikin tuli jossain vaiheessa ja valomerkin jälkeen hölmötimme ko. baarin ulkopuolella tuhannen juovuksissa. Mie en tarkalleen muista mitä sitten tapahtui mutta muistaakseni me mentiin Joe Doe –yhtyeen basistin kämpille jatkoille. Mie oon jotenkin varmaan sieltä tullu kotiin jossain vaiheessa maanantai-aamuna. Sen vain tiedän, että oloni alkoi olla normaali joskus to-pe akselilla. Kun lähdin Joensuusta, äitini oli paikannut lauantaiyönä palaneen paitani. Silloin itketti isoa miestä. (=Alkoholi aiheuttaa niitä tunnekuohuja).

Aki Tykki: En tiiä miten päissään Markku on ollu, mutta mie en tosiaankaan päätyny mihinkään Kimmelin yökerhoon ko. yönä. Minä olin katsomassa PMMP:tä päätösklubilla ja sitten muualla jatkoilemassa. Ja minäkin näin Kikeä siellä klubilla, niin että herää kysymys kenen kanssa Markku on baarissa notkuillut? Joidenkin uppo-outojen tyyppien, joita Juutalainen on luullu minuksi ja Kikeksi? Ihme ettei sen paita pala useammin.

Kuvia tältä keikalta

Soitetut:

01 älä huuda
02 linnusta sammakoksi
03 hc-sää
04 pahoille teille
05 sinä
06 tanssi
07 hitaasti
08 tavikset
09 kaupunki täynnä ihmisiä

10 encore
11 pois kalliosta
12 mulla menee hyvin (feat. Olli-Matti)

Oulu, Rotuaari Piknik [K-18]

14.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Heräsin mökin pihassa olevasta teltasta joskus ennen puolta päivää ja isäni tervehti minua sanoen ”näytät aika pahalta”. Huomenta vaan. Hain Akin Noljakasta ja lähdimme autollani kohti Oulua. Perillä olimme joskus neljän tietämissä ja kuittasimme huoneet Arina-hotellista Rotuaarin vierestä. Loppuosa seurueestamme tuli samoihin aikoihin bussilla perille ja tekniikka lähti rakentamaan kattaustamme festivaalialueelle. Meidän keikan oli määrä alkaa klo 19.30 ja siinä seitsemän aikaan kun hipsin bäkkärille, huomasin että festivaalialue ammotti tyhjyyttään, vaikka ovet oli aukaistu jo klo 18. (Oli muuten hyvällä tavalla erikoinen juontaja tällä festivaalilla. Sen ”tuolta löytyvät vessat” –spiikki kesti ainakin 10 minuuttia, jona aikana se kertoi mm. lapsuuden kesistään Toivakkalassa ja mummonsa kaihileikkauksen epäonnistumisesta. Toki vessojenkin paikka yleisölle samalla selvisi, että sikäli ammattitaitoinen kaveri.)

Kaksi paniikkiolutta juotuani ja alkunauhan jo soidessa huokaisin helpotuksesta ja kiittelin mielessäni oululaisten täsmällisyyttä; ihmiset saapuivat lavan eteen vasta juuri ennen keikkaa. Keikka sujui nousujohteisesti, yleisöä virtasi lavan eteen koko ajan lisää ja loppupäähän säästetyt hittibiisit tuntuivat tehoavan. 14 biisiä taisimme soittaa ja lopetimme aika tarkalleen klo 20.30. Noin 45 minuuttia myöhemmin minä, Jatu ja Aki lähdimme kohti Joensuuta koska Ilosaarirock odotti. Haapasalo jäi tekniikan kanssa tuhoamaan loput bäkkärijuomat ja jälestäpäin kuulin, että hyvin olivat siinä onnistuneet. Tai siltä ainakin Haapasalo näytti lauantaina. Me muut olimme perillä Joensuussa klo 02 yöllä ja hajosimme kukin omille teillemme.

Kuvia tältä keikalta osa 1
Kuvia tältä keikalta osa 2

Savonlinna, The Rocks Bar & Club [K-18]

13.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Markku DeFrost: Akin kanssa lähdettiin hirveässä kapulassa ajamaan iltapäivällä kohti kaunista Savonlinnaa. Muut oli menny jo aiemmin päivällä bussilla. Mutta myö oltiinkin riekuttu koko yö, niin että oli vähintäänkin kohtuus tulla myöhemmin perässä. Matka meni vaihtelevasti jaffaa juoden. Mikkelin kohdalla saimme kuulla, että majoituksemme ei olekaan Savonlinnassa vaan jossain Kerimäen urheilukentän välinevarastossa. Ei siinä midis. Hetkessä sumeat aivomme laativat vaihtoehtoisen suunnitelman majoittumisesta Joensuussa porukoiden luona. Sehän on (melkein) matkan varrella Ouluun…

Lähempänä Kerimäkeä iski krapulanälkä ja arvuuttelimme, että löytyykö sieltä jotain kepappisettiä. No tietenkin sieltä löytyi. Ei Suomessa taida enää olla niin pientä pitäjää josta ei saisi edullista aksenttipitsaa. Kun kerta Loimaaltakin saa. Ruokailun jälkeen painuimme majoitukseen ja ehdin sopivasti saunomaan AH:n ja Vetkun kanssa.

Keikkapaikalle saavuimme vain hetkeä ennen esiintymistä, toki ehdimme yhdet lonkerot ottaa baarin terassilla. (Mie join tietysti limpparia, koska päätettiin lähteä sinne Joensuuhun yöksi). Bäkkärinä toimi bussimme, joka oli pysäköity kätevästi kulman taakse. Normiteippaukset, pelkotilat, ylimääräiset häröilyt ja ei kun lavalle. Ei ollu häävisti porukkaa Savonlinnan yössä torstai-iltana, baari oli jotakuinkin puolillaan. Muutama tosifani oli paikalle kuitenkin eksynyt ja he saivat puolitäyden baarin paikoitellen ihan hyvään vireeseen. Jopa niin, että Pois Kalliosta biisin aikana osa yleisöstä tanssi pöydillä. Ja osa pöydistä oli tyhjiä. Ristiriitainen fiilis jäi keikasta siis. Kiitos ja kumarrus baarille järjestelyistä, ne oli hoidettu oikein mainiosti. Käsittääkseni kyseessä on aika uusi baari, joten toivotankin onnea valitsemallaan tiellä.

Keikan jälkeen minä ja Aki lähdettiin paahtamaan Joensuuhun. Yksi kotiyö kesken rundin tekee hyvää. Mie vein Akin äippänsä luokse ja jatkoin Liperiin meidän porukoitten mökille, jossa yöpala odotti kutsuvasti mökin terassilla kuvun alla. Karjalanpiirakoita ja maitoa. Uni tuli silmään noin klo 05.00.

Helsinki, On The Rocks (+ Latest Crush -unplugged) [K-23]

12.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Historiamme kuudes On the Rocksin keikka ja odotukset taas korkealla. Rocksiin on saatu useammankin kerran paljon porukkaa houkuteltua ja hyvä meininki päälle. Arkipäivänä sinne jälleen jouduttiin, mutta ei siellä taida viikonloppuisin käydä keikoilla ketään muutenkaan. Ja miksi kävisikään kun baari on täys aina muutenkin?

Soundcheckiin mentiin joskus iltapäivällä ja Markku-man löysi siitä terassin portilta kaksi tyttöä pyörimästä. Kävi ilmi, että olivat ne samaiset henkilöt, jotka jo vieraskirjassa olivat uhanneet tulla vakoilemaan meitä On the Rocksin ulkopuolelle. Olivat jostain kauempaa oikein saapuneet, joten hyväsydäminen Juutalaisemme pyysi tytöt kuuntelemaan soundcheckiämme. Ja mikäpäs siinä. Niillä ei ois ikä riittäny illan keikalle kuitenkaan, kun ikäraja taisi olla 23, joten ajateltiin että jos tämä vähän korvais. (Korvais mitä?! Jos mie oisin liian nuori pääsemään k-23 -baariin, mie oisin lähinnä onnellinen nuoruudestani! Nii!)

Soitettiin sitten vissiin neljä biisiä jo soundcheckissäkin tällä kertaa, saatiinpa kerrankin soundit kohilleen. Tai no niin kohilleen kuin ne nyt tuossa sokkelobaarissa voi saada. Siitä lähettiin sitten käymään porukalla ytimessä vähän jotain syömässä, ja kohta istuttiinkin jo lonkerolla. Mukava se on kyllä kesäinen ilta Helsingissäkin! Rocksiin palattiin vähän ennen lämppäribändi Latest Crushin aloitusta. Kiitoksia heille tästä kohtaa onnistuneesta lämmittelystä! Paitamyyjämme Jerekin oli vielä hengissä, ja oli vissiin saanut jo jonkun paidankin myytyä. Käykääs tutustumassa Jeren bändiin. Roihu on hyvä orkesteri!

Latest Crush alotti keikkansa luullakseni puoli yhdentoista maissa illalla, ja porukkaa ei heidän aloittaessaan paikalla vielä hirveästi ollut. Eli normikuvio: myö takahuoneeseen kiroilemaan ja juomaan kaljaa että ”ei tänne taas saatana ketään tule”. Heidän settinsä aikana sitä väkeä paikalle kuitenkin saapui koko ajan lisää, niin että siinä ennen meidän keikkaa alkokin jo näyttää aika täydeltä. Tästä innostuimme siinä määrin että päätettiin alkunauhan soidessa soittaa uramme toistaiseksi pisin keikka eli kokonaista 16 biisiä. Ja pitkältä se ei kyllä tuntunut. Oli ihan juhlaa.

Joskus tulee tämmösiä keikkoja, että jotenkin kaikki menee kohdalleen. Tunnelma on oikea, soitto ja laulu kulkee, biisijärjestys on oikea, yleisö elää hyvin rokkiurpojen mukana ja alkoholipitoisuudet (yleisössä ja lavalla) ovat ainakin suunnilleen oikeat. Heittämällä paras keikkamme sitten kolmoslevyn julkaisun. Toistaiseksi.

Niin kuin aina menestyksekkään keikan jälkeen, tälläkin kertaa piti sitten juhlia oikein urakalla alkuperäisen suunnitelman vastaisesti. Tarkotus oli häippästä kotiin mahollisimman pian keikan jälkeen kun edessä olisi vielä kolme keikkaa ja joku 2000 kilometriä matkustamista. Vaan kun ei malta niin ei malta. Juutalaisen kanssa hökkäiltiin vielä siinä jossain Rocksin edessä varmaan viiden jälkeen aamullakin, mitä lie ollaan säädetty. Joskus kuuden – seitsemän jälkeen selvisin lopulta kotiinkin onneksi. Markun kanssa laitettiin tekstiviesti Kuljulle, että myö tullaan Savonlinnaan autolla perästä, menkää työ bussilla vaan. Tai luultavasti siinä on lukenut about ”Mwö tul5aa n aut6lla persta, menlää vaa6.” Ymmärsivät kuitenkin ja menivät. Seuraavana päivänä kadutti.

Kuvia tältä keikalta

Nämä räikytimme menemään:

01 älä huuda
02 pumppu
03 linnusta sammakoksi
04 suru on
05 hc-sää
06 pahoille teille
07 sinä
08 encore
09 varo miestä
10 tanssi
11 hitaasti
12 tavikset
13 kaupunki täynnä ihmisiä

14 kaksi tarinaa
15 pois kalliosta
16 mulla menee hyvin

Eura, Osmantupa [K-18]

8.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Euran Os(a)mantupaan lähettiin vähän sekavissa tunnelmissa, eikä tällä kertaa alkoholin takia. Edellisen kerran käytiin ko. pubissa marraskuussa 2004 ja sillon siellä oli jotenkin poikkeuksellisen hyvä meininki. (Kuten keikkapäiväkirjasta voipi silmällä lukea.) Vaan vähän tätä keikkaa ennen alettiin kuulla kentältä kummia Euran Osmantuvasta. Että bändiä kohdellaan kuulemma kuin paskaa ja tämän seurauksena moni iso bändi oli perunut keikkansa. Myö ei tästä säikähetty vaan mentiin urheesti, tuli mitä tuli.

Ja niinhän siinä kävi, että mitään valittamisen aihetta ei löytynyt. Majoituksena toimiva 3h+k+s -kämppä siinä baarin takana oli siisti ja jääkaappi oli täys kaljaa ja siideriä heti kun paikalle päästiin. Ja Osmantuvan henkilökunta kanto meille selkä vääränä pizzaa ja kovasti olivat ystävällisiä ja kyselivät että miltä maistuu. Olivat kuulemma vasta alottaneet pizzamyynnin siitä baaristaan ja siksi kaipasivat palautetta. Ja sehän oli oikein hyvää. Inasen olisivat voineet olla vähemmän rasvasia, mutta toisaalta rasva on parasta huumetta heti suolan jälkeen!

Muutamia juomia siinä naukkailtiin ja katottiin keikkaa odotellessamma Saksa-Portugali -jalkapallomatsia. Ja minnuu keljutti kun Portugali hävisi. Toisaalta tekivät oman maalin, joten ehkä lopputulos oli oikeus ja kohtuus.

Keikka aloteltiin joskus yöllä ja se meni kai ihan hyvin. Ihan niin helmi-olo ei tästä vedosta jäänyt kuin edellisestä Euran keikasta, mutta ei nyt mikään huono fiilis kuitenkaan. Vähän oli (ainakin miulla) semmosta ylimäärästä epävarmuutta jostain syystä ilmassa. Mie mm. sähläsin sen Encore-kappaleen tekstin siinä määrin pahasti, että sen toinen säkeistö jäi laulamatta kokonaan. Harmitti. Vaan naurulla siitä selvittiin, onneksi yleisö oli ymmärtäväistä (ja/tai humalassa). Tää oli kuitenkin vissiin vasta toinen kerta kun sitä edes yritettiin livenä soittaa, joskus vaan käy näin. Vedon jälkeen jaettiin muutamia nimmareita ja lähettiin ajelemaan Helsinkiin yöksi, kun ei se ole kummoinen matka. Tekniikan miehet jäivät kaatamaan Euran yötä.

Ai niin ja tällä keikalla valomiehenämme toimi Häiriö Piirinen, joka toi Euraan vihdoin upouudet ja upeat Happoradio-paidatkin näytille. Siitä heti vietiin parhaat pakasta ja puettiin päälle. Hienoja ovat, osta sieki omas kohta!

Soitettu setti:

01. Älä Huuda
02. Pumppu
03. Tanssi
04. Suru on
05. Hc-sää
06. Pahoille teille
07. Sinä
08. Kaksi tarinaa
09. Encore
10. Linnusta sammakoksi
11. Hitaasti
12. Tavikset
13. Kaupunki täynnä ihmisiä
14. Pois Kalliosta

15. Mulla menee hyvin

Seinäjoki, Tangovapaa Vyöhyke [K-18]

6.7.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Niin siinä kävi että Olli-Matti raukka joutui vannomisistaan huolimatta toimimaan Make DeFörstin roolissa vielä toistamiseen. Uniklubin Jussin sairastumisen vuoksi meidät hälytettiin lyhykäisellä varoitusajalla paikkaamaan heidän keikkansa Seinäjoella. (Tuli mieleen vanha Extreme-orkesterin lausuma totuus ’a circle can’t fill where the square should be’, mutta ei annettu sen pilata tunnelmaa.)

Seinäjoelle saavuttiin kuka mistäkin. Mie ja Olli-Matti Helsingistä, Haapasalo Tampereelta (joskin miun Ekkerin kyydissä sekin) ja Jami Mikkelistä. Ja tottakai saavuttiin paikalle sen verran myöhään, että hyvä kun ehittiin kusella käydä ennen keikkapaikalle siirtymistä.

”Tangovapaa Vyöhyke” tarkotti semmosta ehkä parintuhannen hengen telttaa joka sijaitsi siinä jossain aika lähellä Seinäjoen asemia. Meidän lisäksemme esiintyjälistassa seisoi Anna Eriksson ja Fakta Beat. Eli eipä taas yhtään tiedetty mihin oltiin menossa ja jännityksen vallassa teltalle käveltiin, kalsarit automatkustamisesta hiessä. Ihq Anna Eriksson siellä veteli juuri settinsä loppupuolen hittejä ja yleisöllä tuntu olevan tunnelma katossa. Myö harhailtiin ympäri sitä telttaa etsien jotain reittiä bäkkärille, mutta eihän myö semmosta löydetty. Joku järkkäri neuvo jopa meidät jossain vaiheessa teltan viereiseen rakennukseen, mutta ei siellä ollu yhtään mitään. Paitsi joku oudon näkönen aparaatti, huoneita ja portaita. Puhelu äipälle (eli Kuljulle) autto onneksi ja löysimme toisemme, orkesteri ja tekniikka.

Vähän huolestuneina kateltiin sitä yleisöä, että nuo ne lähtee jatkamaan tangosessioita Annan keikan jälkeen. Vaan kyllä siinä sitten onneksi väkeä tuli lavan eteenkin kun settimme alotettiin. Ja porukkaahan siellä oli kuitenkin ihan älyttömästi katsomassa, eli soittotoimi oli oikein mukavaa. Eikä jännitetty varamiehitystämmekään enää niin paljoa kuin viimeksi. Kun on kerran selvinny riskillä jostain jännittävästä tilanteesta ehjin nahoin, on se seuraavalla kerralla helpompaa! Ajatelkaa nyt vaikka seksiäkin! (Tai no niin no, koko ajanhan te sitä ajattelette kuitenkin.)

Setti lopetettiin perinteisesti positiivisuusballadiin ja siirryttiin lavan taakse ihmettelemään että mitäs nyt. Jami teki nopean ratkaisun ja päätti ajaa samantien kotiin Kallioon, ja Olli-Matti (edellisen reissun kokemuksista viisastuneena) teki pikaisen päätöksen liittyä seuraan. Lähes yhtä nopeasti minä ja Haapasalo teimme päätöksen jäädä Seinäjoelle tekniikan kanssa yöksi. Ei ois jaksanu Escort toista neljääsataa kilometriä ehkä samana päivänä, ja oli noita juomalippujakin käyttämättä vielä vaikka kuinka.

Rauhakseen siellä istuttiin sitten pöydässä, syötiin grillimakkaraa, juotiin lonkeroa ja kuunneltiin Fakta Beatin cover-settiä. Ai niin ja polteltiin tupakkia, jota alueella myytiin semmosissa upeissa vanhan liiton paketeissa! Siis semmosissa oikein metallirasioissa! Olikohan ne jotain Tangomarkkinoita varten erikseen valmistettuja juttuja, en tiiä. Hienoja kuitenkin, oikein mieltä herkisti.

Alueen sulkeuduttua Kulju kävi puhumassa meille luvan siirtää juomatta jääneet lonkerot aidan takaiseen keikkabussiimme. Kun siis oltiin tietenkin käyty 10 minuuttia ennen valomerkkiä käyttämässä loputkin kymmenkunta juomalippuamme. ”Perse-expressiin” siis siirryttiin viimeistelemään illan tehtävämme. Mie, Haapasalo ja Kulju mentiin siitä vielä hotellihuoneeseen jatkamaan. Ja jotenkin tilanne pääty siihen, että Kulju sammui omaan huoneeseensa ja onnistui mennessään viemään kaikki minun ja AH:n huoneen tyynyt. On se kyllä kanssa vitsikäs. Kosto on jo mietinnässä.

Muutama tunti nukuttiin ja ajeltiin Helsinkiin. Ja oli ehkä elämäni hikisin ja tukalin automatka se. Onneks Haapasalo sentään ajo, ei olis minusta siihen hommaan ollu.

Soitetut tangot:

01. älä huuda
02. tanssi
03. suru on
04. hc-sää
05. pahoille teille
06. sinä
07. ikävä ihollesi
08. linnusta sammakoksi
09. hitaasti
10. tavikset
11. kaupunki täynnä ihmisiä
12. pois kalliosta

13. mulla menee hyvin

Miehikkälä, Pelimannipäivät [-S-]

30.6.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Olli-Matti:

Esipuhe:
Treenit

Nonni. Elämme kesäkuista torstaita. Päivän numero taitaa olla 29. Krapulainen, vapiseva hyypiö astuu ulos lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja vannoo, että ei ikinä enää astu noihin kirottuihin vehkeisiin. Matkatavarahissin luona tajuan, että tuo kyseinen haiseva hyypiöhän olen mie. Hävettää vähän. Nopeasti bussiin ja kohti kotia. Vapina ja pelkotilat pahenee bussissa. On varmaan plus 50 astetta lämmintä ja suhteellinen ilmankosteus lähentelee sataa prosenttia. Kyllä siinä alkaa jo peruukki hikoamaan kovemmallakin popparilla. Juuri kun pääsen bussista ulos puhelimeni soi ja siellä soittelee bassotaiteilija Jami Motti. Hän kyselee, että käykö illan treeniajaksi klo 20:00? V**TU! Enhän mie muistanut koko asiaa. On ollut niin hirvee viikko, että unohdin tuon heikkona hetkenä tekemäni lupauksen. Tuo lupaus oli se, että lähden tuuraamaan Markku DeFrostia Miehikkälään Happoradion keikalle. Ja vieläpä Pelimannipäiville. No eihän siinä muu auttanut. Kotiin päästyäni kaivoin ostamani tanhupuvun, tuohivirsut ja neljäntuulenhatun valmiiksi huomista keikkaa varten. Otetaan nyt kaikki irti noista Pelimannipäivistä.

Tapaan Jamin kalliossa terassilla. Paikalle pienen odottelun jälkeen ilmestyy myös AH sekä Aki ”Adolf” Tykki. (”Adolf”-lisänimestä valaisen myöhemmin tässä tarinassa.) Aki ja AH potevat myös hiukan huonoa oloa. Kertoivat eilen olleensa ohjelmatoimistonsa Popgeen kemuissa, jossa olivat kuulemma sekoilleet. Enempää en suostu raottamaan. Ajeltiin Pitäjänmäkeen treenikämpälle, jossa näimme (eihän niitä voi olla näkemättä) Happoradion tekniikkamiehet, Kuljun ja Vetkun. Roudattiin kamat treenikämpän uumeniin ja aloiteltiin treenit. Hiukan pelonsekaisin tuntein alettiin soitella biisejä. Mutta pelkokin siinä muuttui pikkuhiljaa mukavuuden tunteeksi. Syynä tähän oli se, että biisit saatiin kuin saatiinkin soitettua alusta loppuun ilman mitään suurempia kommelluksia. Oli ihan helvetin mukavaa. Tai siis niin ne arvon taiteilijat väitti. Enhän mie nyt ole mikään MdF soittamaan, mutta olenhan mie puolet laihempi, lyhyempi, tyhmempi, pahan hajuisempi…

Oltiin Jami Motin kanssa niin innoissamme illan treeneistä, että paineltiin suoraan baariin. Ja se oli suuri virhe. Bongasimme toisemme loppuyöstä tanssiravintola Zetorista. Kaikkien niiden puimurikuskien (eli kaltaistemme) keskeltä joraamasta ja ihan sata lasissa ja pää märkänä. Tiäks?

1. luku:
Keikkapäivä

Kello 16:00 Perjantai-iltapäivänä kaarramme taksilla herran bassotaiteilijan asunnon eteen. Jamin ensimmäinen kysymys miun mielestä selventää sen seikan helvetin hyvin, että eilen todellakin zegoiltiin. Kysymys oli: ”Menikö meillä hyvin?” Kävimme eilisen illan tapahtumat läpi matkalla treenikämpälle. Niin, ja oltiin sähköauton kyydissä!!! Tai siis se oli puoliks joku bensa-auto ja puoliks sähköauto. Mie olin oikeesti liikuttunut, kun oli niin outoa ja uutta olla moisen vehkeen kyydissä. Juhlaa! Pitäjänmäestä löydettiin meidän keikkabussi. Se helvetin masiina oli lämmittänyt itsensä lämpötilaan, joka oli sikaosaston mittarin mukaan plus 36 astetta. Voitte vaan uskoa, mikä hiki ja ahdistus valtasi mielen. Mutta onneksi se siitä viileni, kun matkaan päästiin ja vieläpä yllättävän nopeasti. Matkalla alkoikin sitten musan kuuntelu ja vilvoittelu erilaisilla virvoitusjuomilla. Rupateltiin niitä näitä. Kysyin AH:lta, että meneekö Happoradiolla keikoilla paljon kieliä poikki jne. Vastauksena oli että eipä juurikaan, että Haapasalolla on kerran koko Happoradion historiassa katkennu kieli keikalla. No, arvatkaa miten kävi? Kerron kohta.

Ehdottomasti matkan suosituin biisi oli Maj Karman uusi single Rukous. On muuten oikeesti ihan törkeen hieno biisi. Jos nyt pitää jonkun näköinen top-3 tuolta matkalta tehdä, niin se on varmaankin seuraavanlainen:

1.) Maj Karma: Rukous
2.) Maj Karma: Sydän on yksinäinen saalistaja (kun tuli aina tuon Rukouksen perään, ei myö tätä oikeesti niin paljoa kuunneltu)
3.) Michael Jackson: Bad

Matka taittui mukavasti. Vaalimaalla tuli vastaan sitten sellainen rekkajono, mitä näkee aina uutisissa. Mutta eihän siinä oikeesti ollut enää mitään järkeä. Varmaan 20 km:n matkalla oli niitä rekkoja siinä puoliksi tiellä ja puoliksi pientareella. Ja ei ollut mikään leveä tie todellakaan. Kyllä oikeesti pelotti, kun lähdettiin sitä jonoa ohittamaan ja mutkan kohdalla tajuaa, että sieltä on joku Sergei tulossa jollain panssarivaunulla vastaan vasemmanpuoleisella kaistalla. Siellä sitten millimillissä mentiin ja popparit huusi ja paska haisi. Kyllä nimittäin pelotti. Mutta onneksi aika pikaisesti päästiin ohi tuosta kauhusta ja saavuttiin herran kukkaroon. Eli Miehikkälään. Se paikka on kyllä todellakin keskellä ei mitään. Tykin ensimmäinen kommentti taisi olla, että nyt muuten kärähti.

Festivaaliteltta löytyi nopeasti ja siellähän oli jo Katri Ylander yhtyeineen soittamassa. Ja siellähän oli sitä sakkiakin oikein mukavasti paikalla. Järjestävä taho ohjasi meidät takahuoneeseen ja sinnehän oli Miehikkälän Martat meille laittaneet pöydän koreaksi. Oli kuulkaas lihasopat ja raparperikiisselit jne. Perusruokaa, jota ei juurikaan ikinä keikkapaikalla saa vaikka sitä juuri monesti toivoo. Syötiin hyvin ja jutusteltiin festivaalin järjestäjän kanssa hetki niitä näitä, jonka jälkeen painuttiin takaisin bussiin. Itseäni alkoi jännittää niin helvetisti. Ja taisipa noita muitakin hiukan jännittää tämä tilanne. Nuorisoa ja vähän vanhempiakin oli teltassa edelleenkin mainiosti paikalla.

Dallas-alkunauha jyrähti ilmoille ja sitten se olikin menoa. Aika varovaisesti itse henkilökohtaisesti aloittelin tuon soittourakan. Syynä tähän oli Vetkun suusta kuultu lause: ”Se on muuten lähellä, että se virvelinkalvo hajoaa tänään”. No tietenkin. Tänäänhän ne kaikki kaameudet tapahtuu, kun mie olen tuuraamassa ja muutenkin on pieni epävarmuus koko keikasta ilmoilla. Mutta siitä se alkoi hiljalleen lutviutua. Suru on -kappale oli setin kolmas biisi ja sillon alkoikin tapahtua. AH:lta katkesi kieli, jonka seurauksena Jami putosi kyydistä ja miehän aloinkin sitten paniikissa paukutella ihan mitä sattuu ja homma levisi saman tien ihan käsiin. Nopea itsetutkiskelun paikka ja sitten homma alkoikin kulkea. Loppukeikasta oli oikeesti jo ihan mainio meininki niin yhtyeellä, kuin yleisölläkin.

AH:lta meni sitten varakitarankin kieli poikki juuri ennen Taviksia. Kitara toistamiseen vaihtoon ja homma saatiin kuin saatiinkin kunnialla loppuun. Pelonsekaisin tuntein odottelin tekniikan murhaavia/negatiivisia kommentteja keikasta, mutta niitä ei sitten koskaan onneksi tullut. Päinvastoin kaikki tuntuivat olevan helpottuneita, että homma saatiin kunnialla hoidettua. Huh!

2. luku:
Keikan jälkeen

Keikan jälkeen nimmarisessiota nuorisolle. Kirjoitin suurimpaan osaan kupongeista oman nimeni, mutta en voinut myöskään vastustaa ”Make DeFörst” nimen käyttöä. Ja tuo nimihän tietysti kuitattiin anarkia A:lla. Tykki ja AH siellä onneksi joutui pahimpaan pyöritykseen, kun ne oli niin ihqui. Seuraavaksi edessä oli takahuoneen putsaaminen ja siirtyminen kohti majoitustiloja.

Lähdettiin kävelemään kohti majotuspaikkaa, mutta meininki oli siinä vaiheessa jo niin kräzyy ja zegoo, että päätettiin poiketa paikallisen ravintolan terassille. Villi oli meininki. Puukot viuhui ilmassa ja sotahuudot soi korvissa. Onneksi ne ihmiset oli kuitenkin erittäin suvaitsevaisia meitä kohtaan. Pelotti kuitenkin. Oltiin terassilla n. tunti, jonka jälkeen lähdettiin metsästämään meidän bussia. Eikä mitään hajua, että missä se sijaitsee. Miehikkälä on onneksi sen verran pieni paikka, että bussi löytyikin todella nopeasti. Painuttiin sisälle ja alettiin musan kuuntelu ja hauskanpito. Aki Tykin mp3-soittimesta alkoi tulvia ilmoille yhtyeeni 51koodin tuorein albumi Rautaiset linnut. Aki Tykkihän on aina julistanut olevansa todellinen HC-51koodia fani, mutta mitä pidemmälle levy eteni, sitä paskemmalta se hänen mielestään kuulosti. Hitlerinä ja itäsuomalaiseen tyyliin haukku biisit ja levyt ja tekstit ja kannet ja jätkät jne. Mie heti annoin sille tuon lisänimen. Mutta ei siinä mitään. (Hei ja mie en todellakaan muista mitään tämmösestä että tämä on kyllä törkeetä panettelua! Mie OON HC-51koodia-fani! OON!! –Aki) Sen jälkeen taas kuunneltiin tuota reissun Top3-listaa monta kymmentä kertaa. Tässä vaiheessa ulkona oli jo täysin valoisaa ja päätettiin siirtyä pihalle. Jami Motti pesi bussin varmaan 7 kertaa, tosin vain yhdestä kohdasta. Ja sen jälkeen alkoikin Tykin ja Motin vesisota. Siellä ne hihitteli ja kikatteli sen letkun kanssa molemmat ihan litimärkinä. AH ja mie katseltiin sivusta ja kannustettiin. Urpoja mitä urpoja. Leikkikin saatiin loppuun, en tiedä loppuiko Miehikkälästä vesi tai jotain? Seuraavaksi siirryttiin saunomaan. Tässä vaiheessa kello oli jo aamu ja kohta olisi kotiin lähdön aika. Jumala on ehkä sittenkin olemassa.

Jälkisanat:
Paluupäivä

Seuraava muistikuvani onkin Helsingistä, jossa herään peiteltynä 50:llä Happoradion t-paidalla. Aurinko paistaa ja taas on kuuma. Olo on omituinen. Vähän samankaltainen, kun se oli juuri eilen. Eilen, kun raahauduin kotiin Helsinki-Vantaalta. Voi luoja, Ei enää ikinä… näinköhän ei!?

Kuvia tältä keikalta osa 1
Kuvia tältä keikalta osa 2
Kuvia tältä keikalta osa 3

Miehikkälässä soitettiin:

01 älä huuda
02 tanssi
03 suru on
04 hc-sää
05 pahoille teille
06 sinä
07 ikävä ihollesi
08 varo miestä
09 linnusta sammakoksi
10 hitaasti
11 tavikset
12 kaupunki täynnä ihmisiä
13 pois kalliosta

14 mulla menee hyvin

Kalajoki, Kalajoen Juhannus [-S-]

24.6.2006, 0:00 | Keikkapäiväkirja

Aki Tykki: Kokkolasta kurvattiin Kalajoelle hyvissä ajoin valmistautumaan keikkaan. (On hiton paljon kivempaa mennä lavalle, kun on saanut ensin rauhassa hengähtää alueella tovin. Ahistaa ihan sikana mennä hötky päällä keikalle, siinä on keikka äkkiä ohi ennen kuin saa ”tilanteesta kiinni”.) Bussissa nakotettiin ja kuunneltiin kun Diablo veti keikkansa. Ja aipa saatana että on tiukka bändi, jotkut ne ossaa.

Kalajoella kävi melkonen merituuli, mikä niihin mahtaviin ”dyyneihin” (no mitä hiekkasärkkiä ne nyt onkaan) yhdistettynä aiheutti jonniinmoisen hiekkamyrskyn. Bäkkäri oli vähän siltä suojassa, mutta yleisön puolella oli kuulemma aika helvetilliset oltavat. Ikävä homma, mutta minkäs teet. Ois ehkä pitäny jonkun jakaa portilla jotain terroristihuiveja päiden suojiksi? (Ja kuka nekin sitten ois maksanu? Kalajoen kuntako? Epäilen vahvasti!)

Puolisen tuntia ennen keikkaa tuli bäkkäritelttaamme kaksi hemmoa, jotka jo ovelta kuiskivat että ”täällä ois pari tavista, saapiko tulla”. Ja tottahan myö nyt Big Brotherin Perttu ja Antti A telttaamme kelpuutettiin. Hyö olivat siis juontamassa ko. tapahtumaa ja tulivat sopimaan spiikistä yms. Mukavia miehiä, vähän niin kuin arvelinkin. Sovittiin myös että tulevat lavalle heilumaan Tavikset-biisin aikana, ja mikäpäs sen osuvampaa? Heidän spiikkinsä meni muuten lopulta kutakuinkin ”Haluatteko te kuulla neljän mukavan miehen soittavan loistavaa musiikkia? Ettepä saa vaan saatte neljä itäsuomalaista kusipäätä jotka soittavat täyttä paskaa!” Loistavuutta! :)

Lavalle noustiin hiekkasateeseen ja jotenkin oli outoa taas. Kalajoella ”jouduttiin” soittamaan tunnin setti ja se kyllä tuntu vähän turhan pitkältä. Vaan kyllä siitä selvittiin! Yleisö ei ihan älyttömän riehakasta ollut, mutta syytämme siitä olosuhteita emmekä itseämme. (Aina on parempi syyttää jotain muuta tahoa kun itseään, näin on mukavampaa elellä kun ei ole jatkuvasti syyllinen olo.) Vaan kivaa meillä kuitenkin oli. Ainakin siitä päätellen, että löin taas etusormeni verille kitaraa soittaessani. Mulla aina unohtuu tuo kitaransoittotekniikka kun on hyvä meininki. Vaan sehän on vaan rokrok kun on kitara hiekassa ja veressä!

Keikan jälkeen en uskaltautunut yleisön puolelle ensinkään vaan nuilotin siellä bäkkärillä vaan. Markku tais käydä pyörimässä (tai no kävelemässä) siellä jossain särkillä, muttei kai mitään ihmeitä ollut tapahtunut, jos hiekkamyrskyä ei sellaiseksi lasketa. Ei lasketa, miusta. Lavan sivusta käytiin kurkkimassa Uniklubin ja Dingon keikkoja, mutta jälkimmäisen vedon aikana lähettiinkin taas kohti Kokkolan majoitusta. Siksi lähinnä, että sillä hetkellä kuskina toiminut Kuljukin pääsis juhannukseen kiinni. Ja pääsihän se sitten. Meillä on uusi sääntö, että kun tuommosessa tilanteessa päästään määränpäähän, kukaan ei saa poistua bussista, ennen kuin kuljettaja on saanut nautituksi vähintään yhden lonkeron. Se on vain reilua.

Kokkolassa pistettiin leiri pystyyn parkkipaikalle samantien kun bussista ulos päästiin. Oltiin melkolailla juhlatunnelmissa jo. Musiikki soi bussin kaiuttimista ja kitaraakin siinä taisi joku rämpytellä. Oli ihan älyttömän mukavaa jotenkin. Vaan eihän siinä mennyt varmaan tuntiakaan kun paikalle kurvasi poliisiauto. Olivat kyllä onneksi todella mukavia ja ystävällisiä ja sanovat vaan että vähän voitas johonkin tästä siirtyä kun eivät noissa lähitaloissa oikein mekkalaamme arvosta. Neuvoivat vielä reitinkin joen rantaan. Ja kävipä siinä semmonenkin tapahtuma, että eräs seurueemme jäsen potkas asfaltilla seisseen avaamattoman jaloviinapullon nurin ja rikki poliisien ollessa paikalla. Seurueemme jäsen totes että onneks ootte poliisit paikalla, että nää saattas tappaa miut tähän paikkaan muuten. Vaan poliisit sano vaan että tuo on kyllä semmosta viinan väärinkäyttöä että putkaan joutasit. Ja kylläpä meitä nauratti. No siirryttiin sitten kuitenkin sinne joen rantaan ihan suosiolla.

Ja sielläpä olikin mukavaa ja kaunista. Paitsi kovin traagista oli kun siinä oli joku sorsaperhe, joka sorsi (hahhah) yhtä poikastaan. Se pikkunen reppana oli ihan älyttömän kesy ja yritti lyöttäytyä meidän seuraan mutta eihän myö nyt sorsaa voida adoptoida. Miten sekään selviäis näiltä meidän reissuilta, ei mitenkään! Myö jopa tarjottiin sille Kalajoen Juhannuksen bäkkäripassia ja näytettiin suuntaa että tuolla on ne kinkerit, muttei se sitten oikein siitäkään näyttänyt innostuvan. Yritti se pari kertaa päästä takasin siihen perheeseensä mutta ne vaan rähisi sille jotain. Hitto kun kävi sääliksi, luonto on juluma.

Rannasta siirryttiin jossain vaiheessa siihen johonkin Kaarlen alabaariin ja siellä jorailtiin tappiin asti. Vetku toimi jälleen tanssinjohtajana. Esitimme ainakin ”tähdet”, ”revontulet” ja ”krokotiilin”.

Hitto että oli mukava juhannus kokonaisuudessaan! Lisää tällasia!

Kuvia tältä keikalta

Tulevat keikat

2019

 

23.08. TAMPERE, Satamaravintola Kaisla
24.08. HELSINKI, Tavastia [Liput]

27.09. PORI, Kulttuuritehdas Kehräämö
28.09. VAASA, WsArena

03.10. M/S SILJA EUROPA, Suomipop–risteily
05.10. OULU, Hevimesta
11.10. FORSSA, Status
25.10. LAHTI, Möysän Musaklubi
26.10. M/S VIKING GRACE (Tku)

01.11. KOUVOLA, House of Rock
02.11. M/S SILJA EUROPA (Hki)
07.11. HELSINKI, Tavastia (Eläköön Suomirock -gaala)
08.11. M/S VIKING GABRIELLA (Hki)
16.11. KOTKA, Leikari
23.11. HELSINKI, The Circus
29.11. JOENSUU, Joensuu Areena
30.11. RANTASALMI, Järvisydän

05.12. KIRKKONUMMI, LähiTapiola Sport Center
06.12. TAHKOVUORI, Piazza
07.12. M/S VIKING GRACE (Tku)
14.12. HELSINKI, Casino Helsinki

 

 

 

 

 

*** Viimeisimmät muutokset!