Epäonnistunut Vuosipäivä-levyn studiopäiväkirja

17.1.2006, 0:00 | Studiopäiväkirja

Viikko 1 (12.-16.9.2005)
On se hyvä että päätettiin tehhä nää demot.

Aki Tykki: Niin se aika rientää että taas on aika aloittaa uuden levyn tekeminen. Edessä siis stressintäyteinen syksy. Tällä kertaa saattaa sitäpaitsi tulla oikein tuplastressit, sillä näillä näkymin Happoradion kolmannen levyn tuottajina toimivat mie ja Haapasalo, ja studiona viimeksimainitun Popstudio Loimaalla. Tukenamme toimii uusi tuotantopäällikkömme Janne Halmkrona, joten on meillä sentään henkilö, jonka puoleen kääntyä kun itku tulee. Saas nährä kuin meittien käy. Tällä ensimmäisellä viikolla on tarkoitus äänittää viiden kappaleen demo, jolla saatas jälleen levy-yhtiö ja (mikä tärkeintä) itsemme vakuutetuiksi.

Maanantaina ajeltiin Loimaalle Markun päivätöiden jälkeen niin, että rumpumikitykset ja -soundit saatiin about kuntoon joskus seiskan aikoihin illansuussa. Kova tavoitteemme oli saada maanantain aikana kaikkien viiden biisin rummut sisään, ja tässä tavoitteessa onnistuimme. Kerrankin meni hommat jokseenkin nappiin. Markku ajeli urakkansa jälkeen takas Kirkolle ja mie ja AH jäätiin pajalle uinumaan.

Tiistai kului peruskitaroiden parissa ja eipä niissäkään mitään ongelmia tullut. Kyllä se näköjään totta on että treenaamisesta on hyötyä! Toisaalta rehellisyyden nimissä on todettava, että hommien helppous on tässä vaiheessa vain illuusiota. Kyseessä on demojen teko, jolloin esim. jatkuviin vireongelmiin ei tarvitse kiinnittää huomiota siinä määrin kuin itse levyä tehtäessä. Mutta ei masennuta siitä nyt, masennutaan vasta myöhemmin! Lisäksi lauloin kolmeen biisiin laulut. Tekstit ei oo vielä valmiita (ylläri!) mutta sen verran sanoja on jo olemassa että saatiin biiseihin niidenkin puolesta jonkinmoinen tolkku. Illalla ajeltiin Helsinkiin ja päätettiin pitää keskiviikko vapaata kun kerta oltiin niin hyvin edistytty. Tämä on vähän erilaista puuhaa tämä äänitystyö, kun sitä tekee 150 km:n päässä kotoa. Päivät venyy helposti 12-16 tunnin mittaisiksi, mutta toisaalta vapaapäiviä vietetään enemmän. Toistaiseksi tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta.

Torstaina iltapäivällä palattiin sorvin ääreen (kulunut sanonta!) ja alettiin käydä biisejä läpi täydentäen puuttuvia osia. Syntikoita ja kitaroita soiteltiin ja laulettiin ne puuttuvat pari biisiä. Kolme näistä biiseistä (työnimiltään Tavis, Peerkyntti ja Viesti äidille) saatiin pakettiin melko helposti, mutta kahden viimeisen biisin kanssa tuli enemmän ongelmia. Huomattiin että kämpillä hienosti toimineen Älä kaadu -biisin (joo joo tiedän, ei sen nimeksi oikeesti tule tuo kun se muistuttaa hieman liikaa yhden toisen meidän biisin nimeä..) kertosäe onkin ihan liian iskelmää, eikä rokkia lain. Eihän se semmonen sovi. Tai sopis se muuten, mutta kun siinä biisissä on kuitenkin mukana hyviä rok-elementtejäkin, ja siitä ei hyvä heilu kun yrittää soittaa iskelmää rokisti. Jätetään hautumaan. Ongelmia tuli myös viidennen biisin kanssa, lähinnä sen rytmimaailman osalta. Markun rumpukomppi, jonka oikein porukassa kämpillä pähkäilimme, ei oikeasti sopinutkaan Haapasalon kitarakuvioon. Yritettiin sitten AH:n kanssa kaikkea kummallista kikkaa saadaksemme homman toimimaan mutta masennushan siitä iski. Tällä biisillä ei oo ees kunnon työnimeä vielä, vaan keskustelemme tästä kipaleesta laulamalla siitä löytyvät ooaus-osan pätkän. Eli tämän työnimi on O-oo-oo-oo (laulettuna mahdollisimman korkealta sävelillä e-f-e-c).

Perjantaina heti aamusta studiolle saapui myöskin bassonsoittaja Jami Motti ihmettelemään aikaansaannoksiamme ja soittamaan bassoraitoja. Melko helposti saatiin nekin nauhalle, ongelmia tuli samoissa asioissa kuin muidenkin soittimien kanssa, lähinnä tuon O-oo-oo-oo (laulettuna mahdollisimman korkealta sävelillä e-f-e-c) -biisin rytmin kanssa. Ja niinhän siinä sitten kävi että editoimme Markun rummut mieleiseksemme, ja äänitimme sitten bassot sen mukaan. Ja sitten ruvettiinkin muuttamaan sitä alkuperäistä kitarakuviota, joka ei enää mahtunutkaan tähän rytmisoppaan. Loppujen lopuksi homma alkoi kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia kuulostaa jo melko hyvältä. Eiköhän tästäkin vielä biisi saada aikaiseksi. Jami ja minä häippästiin pajalta Kirkolle jo joskus neljän maissa ja Haapasalo jäi laittamaan biisejä ”julkaisukuntoon”. Eli siis soittamaan jotain puuttuvia kitarajuttuja ja vähän miksailemaan ja semmosta.

Ei tämä nyt ihan paska viikko ollu. Viisi biisiä saatiin demotettua ja niistä 3-4 on jopa melkolailla jeppistä kamaa. Ja eiköhän siitä Älä kaadu -iskelmästäkin vielä hyvä laulu saada. Raiskataan sen kertosäe vaan niin hyvä tullee.

17.1.2006

Aki Tykki: Joo-oh. Niin siinä kävi, että jouduimme nöyrtymään suuren urakkamme edessä ja toteamaan tällaisen päiväkirjan pitämisen tällä kertaa mahdottomaksi tehtäväksi. Meidän on tyydyttävä kertomaan näiden biisien synnystä ja studiosessioista näin jälkikäteen, ja hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Näin alkuun valitsen metodiksi itseni haastattelun, sillä se on aina mukavaa.

Kysymys 1: Happoradion laulaja Aki Tykki, onko kolmannen levynne äänitysprosessi ollut jotenkin erilainen kuin kahden aikaisemman ja jos kyllä, niin millä tavoin?

Vastaus: On ollut ihan helvetisti erilainen. Ainoa yhdistävä tekijä edelliseen levyyn on oikeastaan se, että levyllä soittaa ja laulaa sama nelikko kuin viimeksikin. Ja siihenkin on tulossa sikäli poikkeus, että tällä levyllä kuullaan ensimmäistä kertaa Happoradion historiassa vierailijoita näillä näkymin kahdessa-kolmessa biisissä. Mutta ei niistä sen enempää ennen kuin varmistuu, mitkä biisit levylle päätyvät.

Olennaisin ero edellisiin albumeihin on se, että olemme tehneet tämän levyn käytännössä kokonaan keskenämme. Eli ulkopuolisten tuottajien sijaan tämän levyn tuottajiksi merkitään minut ja kitaristi AH ”Bronx” Haapasalo. Sen verran tukea olemme (lähinnä sähköpostin välityksellä) saaneet, että levy-yhtiömme A&R Janne Halmkrona (CMX, Sapattivuosi, kyllätyötiiätte) on vastaanottanut lähettämiämme mp3-tiedostoja ja vastaillut että ”hyvä meininki, pittääkö aikataulut?”. Sanoituspuolella tukenani on toiminut Hannu Paloniemi, joka on kunnostautunut Sapattivuosi-yhtyeen laulajana ja sanoittajana. Lisäksi on mainittava vanha työtoverimme Teropekka Virtanen, joka miksaa levymme.

Kaksi edellistä levyämme (Asemalla ja PK-elämät) olemme äänittäneet Inkfish-studioilla Helsingin Vallilassa, tämän äänitimme Loimaalla kitaristimme isännöimässä Popstudiossa. Työmatkamme piteni siis noin 145 kilometriä per suunta. Tämän seurannaisena työpäivämme ovat olleet noin 16-tuntisia entisten 8-9 tunnin sijaan ja sen sijaan että olisimme päässeet studiolta koteihimme yöksi, nukuimme yömme studiossa. Useimmiten niin että Haapasalo nukkui tarkkaamon, ja minä soittohuoneen sohvalla. Alkuun nukuin studion kellarissa mutta kun siellä alkoi vilistää hiiriä, siirryin ylemmäksi.

Kysymys 2: Ok. Entä missä vaiheessa levynne on tänään, 17.1.2006 klo 1.10 aamuyöllä?

Vastaus: Nyt ollaan siinä tilanteessa, että miksaukseen asti olemme saaneet seitsemän kappaletta. Ensimmäisessä erässä (joulukuu) miksattiin kaksi kappaletta nimeltään Varo miestä ja Palaset. Tammikuun yhdeksäntenä päivänä Inkfishiin Teropekan hoiviin vietiin kappaleet, jotka tällä hetkellä (voivat muuttua siis!) kantavat nimiä Suru on, Tavikset, Pumppu, Tomu ja Tytön täytyy tehdä. Nyt siis on vielä äänitettävä ainakin kolme kappaletta lisää. Jäljellä on käsittääkseni noin viisi aihiota, joista valitaan nuo kolme, jotka viedään maaliinsa saakka ja laitetaan levylle. Tai no jos jotain kummia tapahtuu niin voidaan niistä viedä maaliin useampikin mutta vähän kyllä epäilen. Ai niin ja em. kappaleiden lisäksi on valmistunut kappale Meidän vene, mutta se on tarkoitettu b-puolimateriaaliksi. Se tehtiin yhteistyönä miksaajamme Ville Kuljun kanssa humalapäissään viime keväänä X-Tourilla Lapissa.

Kysymys 3: Mitä tapahtui demopäiväkirjassa mainitsemillenne kappaleille Peerkyntti, Viesti äidille, Älä kaadu ja O-oo-oo-oo (laulettuna mahdollisimman korkealta sävelillä e-f-e-c)”?

Vastaus: Peerkyntti kantaa tällä hetkellä nimeä Pumppu, nykyisen kertosäkeensä mukaan. Voipi olla että sen nimeen vielä johonkin kohtaan lisätään sana ’lyö’, mutta saapi nähä. Viesti äidille kävi ehkä kovimman muodonmuutoksen levyn kappaleista. Jossain vaiheessa biisiä vääntäessämme huomasimme, että sen riffin ja säkeistön rytmimaailma on mätä, säkeistön melodia ei toimi ja sanoituksen aihe (ja käsittely) on ihan perseestä. Eli uusiksi meni se paletti poislukien kertosäe (paitsi siihenkin tietty uudet sanat) ja ns. Ö-osa. Tuo kappale on viime ajat kulkenut nimellä Aika puhaltaa, mutta voi olla että sen nimeksi tuleekin Tomu. Aika näyttää, puhaltaako se vai ei.

Älä kaadu on nykyään Suru on. Se sai syksyn mittaan uuden melodian säkeistöön, täysin uudet sanat (tai no tavallaan vanhat kun tuo teksti-idea on ollut olemassa jo viime levyn aikoihin, kuten joku ehkä huomasikin), sekä kokonaan uuden kertosäkeen. Rumpukomppi siinä pysyi ennallaan, mutta muut asiat menivät uusiksi. Aika paljon siis muuttui tämäkin. Ja tähän kappaleeseen on tulossa Mara Salmisen jousisovitus päälle. Siitä ei sen enempää kun sitä ei ole vielä edes äänitetty.

Tuo viimeiseksi mainittu kappale on nykyään nimeltään Palaset, ja oli siis ensimmäisten valmistuneiden biisien joukossa. Ne ongelmalliset rytmit rusikoitiin kohilleen väkivalloin ja hyvä tuli.

Pienet ja keskisuuret elämät -levyn äänitykset Inkfish-studiolla

4.6.2004, 0:00 | Studiopäiväkirja

SESSIO 1

Ma 5.1.2004
Markku DeFrost:
Uuden levyn nauhoitukset alkavat, jee! Olin studiolla klo 9.00 aamulla innoissani mutta väsyneenä. Tulin sunnuntai- iltana (tai paremminkin maanantaiaamuna) Roomasta klo 00.30, kun se perkeeleen kone oli reippaanlaisesti myöhässä. Uni tuli simmuun vasta joskus kolmen maissa yöllä ja herätys oli kuitenkin jo puoli kahdeksan. Mukanani studiolle toin 51koodia -yhtyeen rummut, koska ko. setin sointi kuuluu olevan hyvä. Soitin sillä mm. Norssin keikan Joensuussa, ja hyvinhän se pelitti. Studiolla vastassa oli Gabi ja siinä aamukahvia juodessamme suunnittelimme hieman päivän aikataulua. Haapasalo kurvasi pihaan klo 9.30, mukanaan minun oma Pearlin rumpusetti, ständit ja pellit. Olivat jääneet nääs Loimaalle treenisessioiden jäljiltä.

(Yritämme muuten sitten pitää nämä studiotekniset osiot mahdollisimman pieninä, jotta tästä päiväkirjasta tulisi mielenkiintoinen ja luettava myös niille, joille EQ, kompura ja snaremikki eivät ole käyttösanastoa.)

Toinen tuottajamme, Teropekka Virtanen, ilmaantui paikalle joskus klo 10:n jälkeen ja aloimme valita / virittää settiä jolla soittaisimme ekat biisit. Käytössä oli loppujen lopuksi kolme settiä: mun oma Pearl, koodien Mapex sekä studion Tama-setti. Erinäisen kokeiluiden jälkeen päädyimme vaihtoehtoon ”sekasikiö”, jossa oli studion bassari (Tama Artstar), Mapexin Orion -tomit sekä mun Pearl World Series -virveli. Jami käväisi ostoksilla musaliikkeessä ja toi tulleessaan mulle uudet kalvot ja sellaisen hifirumpuvirittimen, jolla sai rummut melko helposti soimaan puhtaasti. (Eikä käyny muuten Jami vaan Aki ja AH kävi! Faktat kohilleen! Toim. huom.)

Rummut oli mikitetty, linjachekki tehty ja ruokatauko pidetty noin klo 14 aikoihin ja koko bändi saatoi alkaa soitannan kuuntelun rakentamista varten. Jostain syystä kuuntelu (=studiossa soitetaan kuulokkeet päässä ja sinne kuulokkeisiin miksataan kullekin soittajalle halutut instrumentit halutulla volyymilla) ei meinannut asettua kohdilleen, vaan jouduimme hieromaan sitä jonkin aikaa. Itsehän soitan myös keikat kuulokkeet päässä ja lieneekö tämä syynä kuuntelun löytymättömyyteen? (Olipas erikoinen sana tuo ”löytymättömyyteen”). Vatuloimisen jälkeen löysimme tyydyttävän ratkaisun, jota kylläkin sittemmin vielä säädettiin.

Noin klo 16 tietämillä istahdimme alas, sillä kaikki oli valmista itse nauhoitusten aloittamista varten. Valitsimme ensimmäiseksi nauhoitettavaksi biisiksi kappaleen Linnusta sammakoksi. (Tässä päiväkirjassa biisien nimet ovat sitten vaan työnimiä, jotka muuttuvat suurella todennäköisyydellä, tai ovat muuttumatta. So not!) Halusin aloittaa nauhoitukset tällä biisillä, koska ensimmäinen on aina vaikein. Ekaa biisiä nauhoitettaessa ei ole vielä täysin tottunut kuunteluun, vähän vielä jänskättää ja on ehkä liian innoissaankin, kun ei ole saanut paukuttettua ”höyryjä” ulos. Tämä kaikki siis vaikuttaa tatsiin (engl. ’touch’) ja tarkkuuteen. Linnusta sammakoksi on kohtalaisen helppo biisi soittaa rummuilla, eikä itselleni kovinkaan merkittävä biisi, joten sen voi ”uhrata” aloitukseen. Pähkäilimme hetken biisin rakennetta sekä testasimme eri sovituksia. Koska kyseessä on perushelppo rockbiisi, ei tuottajilla ollut siihen juurikaan sanottavaa, joku kitarasoolontapainen paikka sinne taidettiin lisätä. Kello taisi olla jo melkein 18 mutta ajattelimme kuitenkin vielä nauhoittaa biisin, koska kaikki muusikot olivat vielä hyvässä soittovireessä (siis noin niinkun henkisesti). Soitettiin biisi nauhalle pariin otteeseen ja tehtiin vielä pikkiriikkisiä (=epäsana?) muutoksia ja tarvittavat otot olivat purkissa noin 19 jälkeen. Päivä oli täysi ja yksi biisi alustavasti nauhalla. Poistumme studiolta, muut pojat lähti ”yhdelle kaljalle” ja minä menin kotiin. En uskaltanut ottaa riskiä repeämisestä, (joka sitten tapahtuikin AH:lle ja Akille) koska seuraavana
päivänä piti olla virkeänä ja soittokunnossa.

Ti 6.1.
Markku DeFrost:
Aloitettiin Teropekan kanssa klo 10 kuuntelemalla eilisen Linnusta sammakoksi otot. Ihan jees ja todettiin, että biisi on purkissa. One down and five to go! Itse olin ottoihin 95 % tyytyväinen, kuulin soitosta läpi muutamia epävarmuuksia, joita kukaan muu ihminen ei voi kuulla, kyseessä henkimaailman juttuja. Teropekka teki otoista pikaeditin (=kooste parhaista pätkistä, ts. rumpalin best of) ja lopputulos vaikutti siedettävältä. Ei se oo niin justiinsa -huudot raikuivat studion käytävillä :).

Vähän ennen puolta päivää oli koko orkesteri paikalla ja aloitettiin toisen biisin sovituksen ja rakenteen hierominen. Valitsimme toiseksi biisiksi kappaleen Hitaasti. Se on mielestäni helevetin hieno biisi ja olemme sitä jo jonkin verran keikoillakin soittaneet. Kuunneltiin yhdessä läpi Haapasalon studiolla tehtyä demoa ja fiksattiin perusasioita. Säkeistön komppi vaihdettiin konemaisesta 16-beatista groovaavampaan 8-beatiin, lisättiin kuunteluun kummallisesti aksentoidut marakassit jotta saatiin lisää soittofiilistä säkeistöön. Kertosäe pysyi rytmillisesti ennallaan, samoin rakenne. Tempoa pudotimme hieman. Tämä biisi saatiin nauhalle parilla otolla ja lopputulos oli juuri sellainen, kuin pitikin ja olin kuvitellut (eli miun asteikolla 100 %). Tässä biisissä näkyi keikkakokemus, rakenne oli hyvin hallussa joten pystyin keskittymään paremmin fiiliksen hakemiseen.

Ruokatauon jälkeen joskus 14 maissa otettiin käsittelyyn kolmas biisi, työnimeltään Laidalla. Tämä on tavallaan helpoin biisi soittaa rummuilla mutta odotan tältä biisiltä paljon musiikillisesti, (tämä on eräs suosikeistani!) joten halusin käydä tämän kimppuun nyt, kun oli jo pari biisiä purkissa, fiilis kohdallaan ja ylimääräiset intoilut päästä kaikonneet. Kuunneltiin demo pari kertaa läpi ja koska biisin sovitus oli muuttunut vielä demon jälkeen, soitimme sen kertaalleen tuottajille livenä. Tarvetta muutoksille ei oikeastaan ollut (=Gabi ja Teropekka eivät olleet ennen kuulleet tätä biisiä ja pitivät siitä todella!), tarkastimme lähinnä bassorummun ”loogisuuden” ja parin harjoituksen jälkeen biisi nauhoitettiin. Biisistä otettiin nauhalle varmaankin kaksi tai kolme ottoa, joista Teropekka koosti yhden best of:in. Perkuta! Siitähän tulikin mainio, ehkä jopa hieman parempi, kuin odotin. Otossa on sopivassa suhteessa herkkyyttä ja raivoa, etenkin lopussa, joten pidän suoritusta osaltani 105 prosenttisena.

Koska nuo päivän pari ekaa (Hitaasti ja Laidalla) onnistuivat hyvin + melko nopeasti, päätimme vetää vielä yhden. Fiilis oli korkealla vaikka päivä oli jo vaihtumassa illaksi. Otettiin käsittelyyn tuottajien, levy-yhtiön ja keikkamyyjän suuri toivo, Tanssipaska. (Veikkaan että tämän nimi tulee muuttumaan..) Tää on sellanen todella perusränkytys, josta kaikki ulkopuoliset ystävämme ovat jostain syystä todella innoissaan. Väittäävät ykkössinkuksi jo pelkän demon perusteella. Tiijä häntä, oisko tuo niinkään? Kuunneltiin demoa ja tuottajamme esittivät muutamia ihan mielenkiintoisia muutosehdotuksia rakenteeseen ja testatessamme huomasimme että perskeles, toimii! Jostain syystä tämä biisi ei ottanut tulta alleen viimeisissä treeneissämme Loimaalla, vaan ajauduimme biisin kanssa koko ajan huonompaan suuntaan. Nyt se vaan sitten toimi alkuperäisellä ajatuksella ja muutamilla muutoksilla todella hyvin. Spooky? Tässä yhteydessä tuottajat halusivat kappaleen c-osaan jonkun rumpusoolon tyngän ja demonstroivatkin sen minulle niin että kädet heiluu ja suusta kuuluu räkä-däkä dau-tsi pum pam tsi-kääkkä tsi-kääkkä dau… Okei! Biisi sinällään on helppo, sitä vedettiin pari kertaa ja homma toimii, paitsi se c-osa. Kommunikoinnissamme sekä rumpalin henkisessä vireydessä alkoi olla jo ongelmia, etenkin kun itsehän en näe suoraan tarkkaamoon, vaan kuulin luureista tuottajien ohjeita, mitä c-osaan pitäisi soittaa. Nyt ei siis enää ollut apuna heiluvat kädet vaan pelkkä ”däytsigä-tsika-pum-paappa-dau-dau” -ohjeistus. Hermohan siinä meni, kun edes tuottajat eivät olleet yhtä mieltä lopputuloksesta, vaan toisen mielestä pitäisi soittaa enemmän ja toisen mielestä vähemmän. C-osa vedettiin varmaan kymmenen kertaa ja minua vitutti niin ettei veri kieränyt. Kuunneltiin niitä ottoja sitten vielä illalla ja todettiin että se ihan ensimmäinen otto oli paras, myös c-osan kohdalla. Tosin yhdessä totesimme, että kuunnellaan huomenna uusiks, tuoreilla korvilla.

Ke 7.1.
Markku DeFrost:
Klo 10 studiolle ja Teropekan kanssa kuunneltiin läpi Tanssipaskan parhaat otot ja todettiin, että vedetään uusiksi. Vedin biisin kaksi kertaa eilisten pohjien päälle, yksinään ja tuoreena. Sehän lähti kuin pilleristi videovuokraamosta. C-osaan vedettiin sellainen vähemmän soitantoa sisältävä filli ja nähtäväksi jää, tuleeko levylle nyt sitten vähän vai paljon rumpua tuossa Tanssipaskan väliosassa. Veikkaan, että vähän. Se kuulosti ehkä inasen paremmalta.

Puolilta päivin käytiin uuden kappaleen kimppuun. Vuorossa oli Kaupunki täynnä ihmisiä. Tästä biisistä minä pidän ehkä eniten Hitaasti ja Laidalla -biisien ohella, en niinkään soitannollisesti (totta puhuen tämä on v*ttumainen ja tylsä soittaa) vaan ihan biisinä. Biisin sovitus taisi mennä sellaisenaan läpi tuottajille, joten soitettiin biisi alta pois. Muutama otto siihen tarvittiin, joitain häröilyjä siellä oli bassorumpukuvioden kanssa. Lopputulos oli odotetun kaltainen, tästä tuli siis 100% suoritus. (C-osan kesto tuplattiin ja loppuriffiä lyhennettiin että sen verran tuli sovitusmuutoksia. Ketä voi kiinnostaa?? Toim. huom.)

Kun vauhtiin kerran päästiin, niin ruokatauon jälkeen jatkettiin session viimeisellä biisillä, joka kulkee tällä hetkellä mahtipontisella nimellä Saat hengittämään. Se oli näistä ekan pätkän biiseistä eniten levällään ja myös biisinä ”taiteellisin”. Sovittamiseen ja kokeiluihin meni muutama tunti ja biisin idea alkoi hahmottua. Tähän kappaleeseen (slovari joka paisuu loppua kohti) haettiin erityistä herkyyttä rumpujen soitossa ja tämä tuotti aluksi taimillisia (engl. ’time’) ongelmia mutta muutaman harjoituksen jälkeen hommasta selvittiin kunnialla. Loppupeleissä kappaleesta tuli aivan mainio, suoritus yllätti itsenikin, joten 105 % on taas paikallaan :). Tämä biisi on jotenkin Kaksi tarinaa, Tuhkaa hangelle ja Asemalla -kappaleiden sukulainen ja saattaa jopa yllättää, mikäli kaikki palaset loksahtavat paikalleen.

Päivän päätteeksi kuunneltiin ensimmäinen osa uudelta odotetulta Eero Vatungin levyltä: Jouluoratorio – Vie mua Herra. Hauskaa oli. Lisää Vatungin tuotantoa löytyy osoitteesta: www.lusikkanurkka.net.

To 8.1.
Markku DeFrost:
Tänään Teropekka tekee lopulliset rumpueditit, jotta Jami pääsee huomenna basson varteen. Virveli- ja bassarifeidejä, taimausta yms. epäkiinnostavaa studiotekniikkashittii.

Pe 9.1.
Aki Tykki:
Bassopäivä. Jami, minä ja AH saavuimme pajalle kymmeneltä ja bassokuvioiden hiominen aloitettiin samantien. TP oli saanut editoitua neljän biisin rumpuraidat (Linnusta sammakoksi, Hitaasti, Tanssipaska ja Kaupunki täynnä ihmisiä) joten työsarkaa tälle päivälle oli enemmän kuin riittävästi. Jami aloitti Hitaasti-biisillä kun sitä on jo soitettu keikoillakin ja on ehkä parhaiten muistissa. Siihen tuli helkutan nerokas kulkeva kuvio, joka todennäköisesti toteutetaan konemaisella soundilla. Hyvältä kuulostaa. Seuraavaksi käsittelyyn otettiin Tanssipaska. Muutamien rytmisten juttujen tarkennusten jälkeen sovitus oli selvillä ja Jami vetäisi homman purkkiin melko vaivattomasti. C-osaan rakennettiin Hurriganes-henkinen bassokuvio josta tuli aika härski. Tämä biisi nyt on kyllä aika härski muutenkin, joten miksi bassojen pitäisi olla jotain muuta?!

Ruokatauon jälkeen kohteeksi valittiin Kaupunki täynnä ihmisiä, jossa vastaan tuli pieniä rytmiikka-ongelmia. Huomasimme että Markun kertosäkeen komppi soti hieman ajateltua kitara-basso -kuviota vastaan mutta homma ratkaistiin toteamalla vääräksi vanha uskomus siitä, että bassorummun ja basson on mentävä aina samalla tavalla. Uskon että hyvältä kuulostaa kun saadaan kitarat vielä basson tueksi. Ja jos ei kuulosta, niin vedetään rummut siltä kohtaa uusiksi. Tämäkin biisi saatiin purkkiin ja päätettiin vielä perehtyä Linnusta sammakoksi -kappaleen bassoraitaan. Jami alkoi olla jo sen verran väsynyt, että mitään lopullista tähän biisiin emme saaneet aikaiseksi, mutta ideat biisiin kehiteltiin. Ensi perjantaina loput bassot. Jami reppana palaa päivätöihin maanantaina.

Tänään selvisi sekin, kuka oli tehnyt Motille perinteisen puhelinkällin. Pari päivää sitten Jamin kännykkä herätti aamuyhdeksältä kalenterimuistutuksella ”Muista aamutumputus!”. Samana iltana kymmeneltä puhelin muistutti jälleen: ”Muista iltatötsyt!”. Jami epäili tietysti bänditovereitaan ja ihan syyttä: Teropekalta saimme kiristettyä tiedon, että todellinen syyllinen löytyy lopullisia miksauksiaan valmistelevan Neljän Ruusun leiristä. Ettäs kehtaavat kiusata kotikaupunkinsa miehiä! Tämä ei jää kostamatta.

Loistava viikko takana. Nyt viikonlopun viettoon. Maanantaina jatketaan kitaroilla ja tulevalla viikolla päästään jo tekemään ensimmäisiä laulujakin. Tuskin mitään lopullista sentään, mutta ns. paremmat demolaulut vedetään.

Ma 12.1.
Aki Tykki:
Editointi- ja kitarapäivä. Teropekka saapui pajalle aamukympiltä virkeänä editoimaan Saat hengittämään -biisin rumpuraitaa. Minä ja Haapasalo valuimme paikalla noin puoli kahdelta, virkeinä mekin. Peruskitaroiden teko päätettiin aloittaa Kaupunki täynnä ihmisiä -kappaleesta, joten haussa oli tymäkkä ja hyvä rock-särösoundi. Sellainen löytyi hyvin nopeasti mutta ongelmia alkoi ilmetä vireiden kanssa. Meillä kun on tämä vammainen viritys, (puolisävelaskel alempana kuin ns. normaaleilla ihmisillä) tulee ongelmia näissä biiseissä, joissa ala-e viritetään vielä sävelaskelta alemmas. Eli niinsanottuun d-vireeseen. Ei tahdo kalliitkaan kitarat pysyä oikein vireessä kun kielien jännite on jotain ihan muuta kuin on alunperin tarkoitettu. Sitkeän ja pitkän hakemisen jälkeen jonkinlainen vire kuitenkin löydettiin. Itse soitto sujui Haapasalolta studiotyöntekijän varmuudella, eli uusintaottoja ei paljoa tarvittu. Biisin peruskitarat tuplauksineen valmistuivat sangen nopsaan. Maustekitaroitakin vähän yritettiin jo kokeilla, mutta mitään järkevää ei enää syntynyt. Hommat lopetettiin puoli seitsemän aikaan illalla.

Ti 13.1.
Aki Tykki:
AH ja minä saavuimme studiolle aamukympiltä. Ensimmäisenä ohjelmassa oli etukäteen helpoksi biisiksi ajatellun Hitaasti-biisin kitarat. Mutta mutta. Ei se menekään ihan niin, että jos biisi on vanha ja tuttu, se on helppo äänittää levylle. En nyt ala tässä sen yksityiskohtaisemmin ruotimaan ongelmiamme, mutta semmoinen tunne jäi, että ”Hitaasti”-merkkinen auto ajoi meidän ohjauksestamme päin puuta. Teropekka lohdutti että eipä hätää, sieltä on helppo peruuttaa pois. Ja niinhän se onkin. Onneksi ei ole kiire. Turhauduimme tähän biisiin lopulta ja siirryimme aina hymyilyttävän Tanssipaskan pariin. Sen kitaroissa ei sen kummempia jossiteltu. Hyvällä hevisoundilla roimi Haapasalo raitansa menemään ja helevetin hyvältä kuulosti. Tähän kun vielä lisätään jotain pornodisko-henkistä wahwah-kitaraa niin hyvä heiluu. Tämän päivän hommat purkissa seitsemän aikoihin.

Tänään kävi ensimmäistä kertaa SubTV:n Mehuhetkestä tuttu Tiiakin studiolla kuvaamassa AH:n kitarointia ja studioväittelyä. Hän siis tekee levytysajastamme jonkinlaista dokumenttia, joka toivon mukaan joskus jossain nähdään. (Huomio 15.4.2006: Ei nähty!)

Ke 14.1.
Aki Tykki:
Jälleen AH ja minä paikalle kello kymmenen ja ohjelmassa lisää peruskitaroiden soittamista. Aluksi kuunneltiin se eilinen murheenkryyni (Hitaasti) ja todettiin että soitetaan jotain muuta tänään: vuoroon Linnusta sammakoksi. Tämänkin biisin peruskitarakuviot olivat säkeistöjen laulukohtia lukuunottamatta täysin selvillä, joten niistä Haapasalo selvisi hyvin nopeasti. Eikä siinä säkeistöskeebossakaan mitään ongelmia tullut – ensimmäinen ehdotettu idea todettiin hyväksi ja siinä pysyttiin. Tämä kipale alkoi tänään tuntua aika hyvältä biisiltä, jälleen kerran. Jeah! Peruskitaroiden lisäksi tätä jo vähän maustettiin mm. tremolokitaralla ja syntikka- ujelluksella.

Rokin räimeen jälkeen palattiin jälleen hetkeksi Hitaasti-kappaleen pariin ja koetettiin josko solmut aukeaisivat syntikkamaton avulla. Ei ne nyt ihan auenneet, mutta ehkä vähän lähemmäs totuutta päästiin. Seuraavaksi päätettiin vetää muutamiin biiseihin ns. paremmat demolaulut, jotta hahmottaisimme paremmin kappaleiden rakenteet ja sen, mihin kohtiin mitäkin täytyy soittaa. Lauloin raidat kappaleisiin Linnusta sammakoksi, Kaupunki täynnä ihmisiä ja Hitaasti. Mitään lopullista ei narulle (lue: kovalevylle) tallentunut, mutta kuulemmepa viimein miltä nämä kipaleet kuulostavat laulujen kanssa. Melko hyviltä kuulostavat. Kai. (Taas tämä alkaa tämä epävarmuuden suossa uiminen.. Haapasalo oli valvonut viime yönä neljään miettien Hitaasti-biisin ongelmia. Tästä tulee vielä pitkä kevät.)

Päivä päätettiin noin kuudelta illalla. Haapasalo suunnisti Loimaalle viettämään vapaapäivää – huomisen päivän minä ja Tertsipede vietämme syntikoiden, luuppien ja demolaulujen parissa.

Ai niin ja onnittelut Neljälle Ruusulle, joka tänään sai levynsä masteroinnin valmiiksi. Heidän urakkansa naapurihuoneessa on siis ohi. Onpahan vähemmän meitä joensuulaisia pyörimässä pajalla jaloissa.

To 15.1.
Aki Tykki:
Tänään oli rento päivä. Teropekka ja minä väsäilimme luuppeja, syntikoita ja loppujen biisien demolauluja. Tanssipaska alkaa kuulostaa ihan saatanan hyvältä jo. Kunhan vielä saan päätettyä toisen säkeistön tekstin niin hyvä tulee. Saat hengittämään ja Laidalla -kappaleissa on vielä paljon töitä mutta eiköhän ne siitä suttaannu. Illalla Jami saapui pajalle kuuntelemaan viikon tekemisiämme ja aloimme jälleen keskustella Hitaasti-biisin ongelmista. Kokeilimme introon semmosta syntikkamelodiaa joka ainakin meistä paikalla olleista kuulosti ihan älyttömän hyvältä. Saa nähdä miltä se kuulostaa huomenna.

Pe 16.1.
Aki Tykki:
Bassopäivä. Jami soitti raidat loppuihin biiseihin eli Saat hengittämään, Laidalla ja Linnusta sammakoksi -kappaleisiin. Taattua JM-jälkeä. Päivän päätteeksi kuuntelimme jälleen kerran Hitaasti-biisiä ja alkoi tuntua siltä, että emme me ehkä pöpelikköön ajaneetkaan. Se synamelodia (joka varmaan vielä jollain muulla soittimella korvataan/tuetaan) toimi edelleen mainiosti ja tiistaina soitetut ”härökitarat” feidattiin tylysti kulissiin. Bassolinja on sen verran jämerä ja kulkeva, että säkeistöt pärjätään sen voimalla. Vastoin yleistä periaatettamme olimme sitä mieltä että kyllä se siitä! Kerrankin.

Hyvä viikko takana. Jami ja minä suoraan studiolta baariin ja sikailuksihan se taas meni. Om’pussa on edullista kaljaa!

Ma 19.1.
Aki Tykki:
Haapasalo paikalla puoli yksitoista, minä noin tuntia myöhemmin. Iski ”kukuke” edellisenä yönä ja sain unen vasta joskus puoli kahdeksan aamulla. Jeppistä kamaa.

Päivän alkupuoli meni Laidalla-kappaleen kitaroita tehdessä. Niistä ei sen kummempaa kerrottavaa ole, kuulostaa juuri niin hyvältä kuin pitääkin. Sen verran jouduttiin kikkailemaan, että Ö-osan pituus tuplattiin entiselleen kun se nyt tuntui lyhyenä jotenkin hätäiseltä. Saadaanpa kikkailla enemmän kun pidennetään sitä. Ja saapihan sen siitä helposti leikattua taas pois jos ideaköyhyys yllättää. Hienoa tämä nykytekniikka.

Iltapäivällä palasimme Hitaasti-biisin kitaroihin ja yleiseen meininkiin muutenkin. Sovitus tuntui entistä paremmalle nyt kun kuuntelimme sitä suurinpiirtein oikeilla balansseilla. Kertosäkeeseen rakennettiin aika massiivista meininkiä kun sellaista siihen kerran luonnollisesti tuntuu olevan tulossa. Turhaa kai sitä on sulloa jättiläistä kääpiön vaatteisiin? (Alamme olla aika syvällä symboliikan suossa noissa studiokeskusteluissamme, ja vaikutukset alkavat heijastua tännekin jo. Pahoittelen.) Hiturin jälkeen pois pajalta.

Ti 20.1.
Aki Tykki:
Peruskitaroiden viimeinen päivä, kohteena Saat hengittämään. Päätettiin rakentaa tähän biisiin mahdollisimman lämmin tunnelma ja siksipä kaivoimmekin esiin Sami Saaren Rhodes-pianon, jolla roimin koko biisin läpi. Johan oli hankalaa mutta hieno tuli. (Hankalaa oli suurimmaksi osaksi siksi että tuo meidän virehän on sen puolisävelaskeleen alempana kuin pitäisi, ja sitä rhodesia ei juuri transponoida. Eli piti opetellä soittamaan biisi sieltä alemmasta sävellajista. Abm9 ei ole suosikkisävellajini.) Rhodesin lisäksi biisiin soitettiin semmonen vanhan liiton hammond- urkumeininki. Hienoa hienoa! Kosketinsoitinpelleilyn jälkeen biisiin soitettiin kitarat ja niistäkin tuli juuri sellaiset kuin pitääkin. Äänityshommat lopeteltiin kuuden-seitsemän maissa ja lähdettiin kotio. Minä otin iltatehtäväksi kirjoittaa päivän biisiin (Saat hengittämään) uuden tekstin ja siitähän tuli hieno. Tästä hetkestä eteenpäin sen työnimi olkoon Pikkuveli. Tuli semmonen tunne että tästä taitaa tulla ns. yllättäjäbiisi. Eli biisi, josta ei kukaan odottanut mitään, mutta josta tuleekin helvetin hyvä. Toivottavasti näin käy.

Ke 21.1.
Aki Tykki:
Maustekitara ja -syntikkapäivä. Päivä aloitettiin Hitaasti-kappaleen intromelodian kitaratuplauksella. Haapasalo soitti kaksi raitaa kitaraa käyttäen e-bow-nimistä ihmevekotinta ja sehän kuulostikin e-rit-täin hyvältä. Kitaroiden lisäksi soitin biisin säkeistöihin yksinkertaisen pianojutun. Tämä biisi alkaa kuulostaa lauluja vaille valmiilta! Jeah! Seuraavaksi kohteeksi otettiin Tanssipaska, johon oli suunniteltu jotain diskohenkistä wahwah-juttua. Teropekan ehdottama 16-osasäkätys ei lämmittänyt mieliämme, sillä vaikka Uuno Turhapuro -leffat ovatkin pelkkää mahtavuutta, emme välttämättä halua saada tätä biisiä kuulostamaan sellaisen elokuvan soundtrackiltä. Kokeilimme yksinkertaisempaa 8-osakuviota ja johan alko toimimaan. Wahwahin lisäksi soitimme biisin kertseihin Gabin idean mukaisen tremolo-kitaran ja tulipahan vauhdikas meininki tähänkin biisiin. Ja niin pitääkin. Päivän kolmanneksi kappaleeksi otettiin Kaupunki täynnä ihmisiä, johon tehtiin melkein oikea kitarasoolo! Oli helmihetki studiossa kun Teropekka ja Gabi heiluivat ympäri tarkkaamoa ilmakitaraa soittaen ja Haapasalo soitti Black Sabbath -henkistä rokkisooloa! Tuli semmonen olo, että näitä hetkiä varten musiikkia ylipäänsä tehdään. Kuulosti todella hyvältä.

Päivä purkissa ja pubiin!

To 22.1.
Aki Tykki:
Minä en tänään osallistunut sessioihin ollenkaan. Toivokaamme, että AH löytää itsestään virtaa raportoida tämän päivän tekemisistään piakkoin! (Huomio 15.4.2006: Ei löytänyt!) Huomenna aletaan laulaa. Pelottaa.

Pe 23.1.
Aki Tykki:
Ja eiku laulamaan! Päivä aloitettiin Linnusta sammakoksi -kappaleen lead-raidalla ja se saatiin purkkiin muutamalla otolla. Kannattaa aloittaa laulut helpoimmasta päästä niin ahdistus ei ole liian suuri. Ainoa säätöä aiheuttanut tekijä oli laulun rok-pitoisuuden säätäminen kohdalleen. Siis että laulanko sen silleen laiskan rennosti niin kuin yleensä, vai silleen päkistäen, että kuulostan vihaiselta kasiluokkalaiselta. Päätettiin pysyä siinä välimaastossa ja ihan siedettävää jälkeä kai tuli. Ja kun rokkibiisimoodiin oli päästy, otettiin seuraavaksi kohteeksi oma suosikkini Kaupunki täynnä ihmisiä. Sekin on lauluiltaan melko yksinkertaista meininkiä, joten muutamalla otolla selvittiin siitäkin. Vähän jäi arveluttamaan josko siihen jäi liian kesy meininki, mutta päätettiin palata aiheeseen maanantaina tuorein korvin. Loppupäivä väsäiltiin Linnusta sammakoksi -biisin stemmoja ja niinhän ne meni kuin pitikin. Viikonlopun viettoon mars!

Ma 26.1.
Aki Tykki:
Uusi viikko aloitettiin sen Kaupunki täynnä ihmisiä -lauluraidan tsekkaamisella ja kyllähän siinä niin oli käynyt että liian pliisuksi se oli jäänyt. Päätettiin lisätä vähän ”tuomarinurmiota” meininkiin ja vetäisin raidan pariin kertaan uusiksi. Ja johan löytyi oikea tunnelma lauluun. Loppupäivä väsättiin kaikkea mukavaa maustetta tähän kappaleeseen kuten piano säkeistön riffiin, stemmoja sinne tänne, Haapasalon ”olenko se minä” -rykäisyt kertsiin yms. Taitaa tulla pirun hyvä biisi tästä!

Ti 27.1.
Aki Tykki:
Tänään vuorossa edelleen nimeämättömän Tanssipaskan lauluraita. Tässä oli vähän enemmän hommaa kuin noissa parissa aikaisemmassa, sillä toisen säkeistön teksti oli lopullista hiomistaan vailla. Lisäksi kertosäkeen sanoitus kyseenalaistettiin mutta muutaman surkuhupaisan kokeilun jälkeen päädyttiin takaisin alkuperäiseen versioon. Toisen säkeistön tekstikin löytyi hieromisen jälkeen ja biisi alkoi (kai??) kuulostaa valmiilta. Se on muuten pirullista kun näitä biisejä treenaillessa jää monesti toisten säkeistöjen tekstit tekemättä. Treenit ja demot tulee usein vedettyä samoilla sanoilla molemmat säkeistöt ja sitten niihin sanoihin on niin jumittunut, että kaikki muut sanat tuntuvat jotenkin vääriltä. Onneksi on ulkopuolista väkeä mukana rauhoittelemassa, ettei skitsoilut pääse karkaamaan ihan täysin käsistä. Lopullinen teksti jäi hieman arveluttamaan mutta siihen palataan myöhemmin ja katsotaan onko se oikeasti kohdallaan. Tällaisissa tapauksissa ei ole vielä kertaakaan tarvinnut palata korjailemaan, luotan että ei tarvitse nytkään. Leadin purkituksen jälkeen tehtiin läjäpäin stemmoja tähän biisiin, josta kyllä tulee energisempi kuin laki sallii! Ei oikein hymyilemättä saa tätä kuunneltua. Toivottavasti se on hyvä asia.. :).

Ke 28.1.
Aki Tykki:
Orkesteri vapaalla. Teropekka miksaa Linnusta sammakoksi -kappaletta.

To 29.1.
Aki Tykki:
Ensimmäistä miksausta kuuntelemaan iltapäivällä. Linnusta sammakoksi siis kappaleena ja jäi vähän valju olo siitä kyllä. En tiedä missä mättää, mutta jotenkin biisi ei tunnu potkivan yhtään niin kuin sen pitäisi. Tälle varmaan vielä tehdään jotain. Kitarat liian hiljaisella tai jotain? Tänään ei muuta. Tertsipede jatkaa miksausta Kaupunki täynnä ihmisiä -kappaleella. Toivottavasti se saadaan jyrähtämään oikealla tavalla ettei tartte huolestua ja valvoa loppukevättä!

Pe 30.1.
Aki Tykki:
Itse en käynyt pajalla tänään ollenkaan mutta Haapasalo ja Markku kävivät kuuntelemassa Kaupunki täynnä ihmisiä -miksausta. Ja se oli kuulemma ollut jo helvetin hyvä. Ja selvisi semmonen juttu siitä Linnusta sammakoksi -stygestä (inhosana!) että meillä puuttui kuuntelusta kokonaan joku masterkompura, jonka takia biisi kuulosti jotenkin munattomalta. Poijjaat kuuntelivat sen nyt sellaisena kuin se pitää kuunnella ja johan oli sekin kuulemma ruvennut potkimaan niin kuin perinteitä kunnioittavan rock-kappaleen pitääkin. Hyvähyvä! Sitä minäkin että kyllä me se ihan rätväkästi minusta soitettiin..

Ma 2.2.
Aki Tykki:
Itse vietin tänäänkin vapaapäivän studiosta. Nukuin univelkaa pois ja säädin seuraavan laulettavan kappaleen (työnimi nykyään siis Pikkuveli) tekstiä kohdalleen. Teropekka ja Gabi aloittelivat Tanssipaskan (tälle pitää oikeesti keksiä joku nimi kohta hei! sinkkubiisi sentään!) miksausta ja hioivat lisää Linnusta sammakoksi ja Kaupunki täynnä ihmisiä -miksejä. Selvisi toinenkin syy ensimmäisenä miksatun biisin oudolta kuulostavuuteen ja se oli joku käsittämätön plugin, joka oli jäänyt rumpuraitaan vahingossa. Se leikkasi stereokuvan toiselta puolelta yläpäät kokonaan pois ja jotenkin latisti koko rumpuraidan ja sitä myöden koko biisin meiningin. Pärkkele tätä nykyajan tekniikkaa! Onneksi tämmönen seikka huomattiin nyt eikä silloin kun käy levyä kuuntelemassa Anttilan levyosastolla.. Ongelma korjattiin ja potkua löytyi. Niin ja se Pikkuveli-tekstikin valmistui niin että ei ollut hukkapäivä minullakaan. Siitä tuli hyvä!

Ti 3.2.
Aki Tykki:
Tänään Pikkuveljen lead-laulun vuoro. Tekstissä oli sittenkin vielä jotain yksityiskohtia hierottavana, mutta minun, Haapasalon, Gabin ja Teropekan aivoriihessä sanat saatiin oikeaan järjestykseen. Teimmeköhän suomirockin historian ensimmäisen kappaleen jossa on riimi ”kaukaloiden – rakkauden” ja vieläpä (toivottavasti) logiikan säilyttäen? Tästä biisistä taitaa tulla (Haapasaloa lainatakseni) ”piruksehhiano”. Vahva ehdokas levyn viimeiseksi biisiksi jo tässä vaiheessa. Lauluraita saatiin purkkiin. Ottoja otettiin noin neljä ja todettiin niistä ensimmäisen olleen tunnelmaltaan paras. Näinkin käy joskus.. Loppupäivän teimme samaiseen kappaleeseen syntikkaujelluksia huteraakin huteramman rhodes-pianon tueksi ja laulettiin sinne joku stemmakin. Niin ja soitettiin yksi räimekitara ö-osaan niin että kyllä lähtee. Hyvä fiilis.

Ke 4.2.
Aki Tykki:
Tänään ohjelmassa Tanssipaskan ”valmiin” miksauksen kuuntelu ja Pikkuveljen laulun jälkitarkastus. Tanssipaskasta tulee ihan loistava ja Pikkuveli-tekstikin on kohdallaan. Hyvähyvähyvä. Teropekka jäi miksaamaan kyseistä biisiä. Ensi tiistaina neljän valmiin biisin masterointi. Argh. Nytkö jo?

To 5.2.
Aki Tykki:
Teropekka miksasi Pikkuveljeä ja kävimme paikalla fiilistelemässä joskus iltapäivän hujakoilla. Kuulosti oikein mainiolta. Hyvä vastapaino näille aiemmin valmistuneille rokkiräimeille. Kesken oli vielä Tertsipeden hommat, joten häivyimme pajalta melko pian pois jaloista pyörimästä.

Pe 6.2.
Aki Tykki:
Ensimmäisen session virallisesti viimeinen päivä. Teropekka sai Pikkuveljenkin miksattua valmiiksi ja pirun hyvä tuli! Hyvä niin. Tästä biisistä ei kukaan oikein mitään odottanut sessioiden alussa mutta nyt se tuntuu jo hyvältä. Tänään studiolla vieraili bändin tollojen lisäksi pari tyyppiä levy-yhtiöstä sekä yksi henkilö Suomalaisen työn liitosta. Heille esiteltiin kaksi sinkkuehdokasta ja ainakin tuotantopäällikkö Jalosen ilmarummutuksesta päätellen olemme tehneet hyvää työtä. Ensimmäinen sinkku ja sen julkaisuajankohta päätetään lähipäivinä. Bändillä on oma kantansa ja tänään ehkä näytti siltä että levy-yhtiökin olisi samaa mieltä. Mutta sepä nähdään piakkoin.

Illemmalla mentiin oikein porukalla parturiin että saatas jotain tolkkua näihin kuontaloihin ennen huomisia promokuvauksia. Ja niinhän siinä kävi että mulla pääty letti parturin lattialle. Hyvä juttu kun alko jo tuo reuhka tympiä!

Levytys jatkuu toukokuussa, samoin tämä päiväkirja. Hyvää kevättä!

SESSIO 2

Ma 3.5.
Markku DeFrost:
Vappu on juhlittu ja alku on arkisen aherruksen… Jotenkin oli vielä epävarma olo vapun jäljiltä mutta toisaalta studioon on aina hauska mennä. Epävarmuutta lisäsi osittain myös se, että koskaan aiemmin meidän biisit eivät ole olleet niin levällään, kuin tämän session alkaessa. Tarkoitus on siis tehdä kuusi biisiä lisää elokuussa ilmestyvälle kakkoslevyllemme. Ekat kuusi biisiä nauhoitettiin tammi-helmikuussa ja ensimmäinen sinkku tuosta kattauksesta soi jo radiossa.

Saavuin studiolle joskus 9.30 maissa ja siellähän se maanmainio tuottajamme TP Virtanen olikin jo odottamassa. Roudattiin rumpulot soittotilaan ja normaalia huolellisempi setin kasaaminen alkoi. Minähän sain uuden rumpusetin helmikuun alussa, heti ensimmäisen studiosession jälkeen, joten nyt odotin innolla, miten tämä uusi setti soi studiossa. Kun rummut oli kasattu, aloimme TP:n kanssa kuunnella sopivaa virettä, jota ei löytynyt vanhoilla kalvoilla. Vaihdoin tomeihin uudet Evans coated 1-ply -kalvot, jotka saatiin soimaan todella upeasti. Kyseessä on varsin ohut päällystetty kalvo, joka toimii etenkin tuollaisissa matalarunkoisissa seteissä, jollainen siis itsellänikin on. Mukavaa oli myös huomata, että saimme bassorummun soimaan varsin tanakasti ja luontevasti vaikka se on vain 20-tuumainen. Edellisessä sessiossahan käytimme ns. sekasikiösettiä, jossa oli Gabin 22″ bassari yms. yms. Joo, mutta se riittäköön teknisestä lepertämisestä (= pikku-ukko toi minulle juuri ”kiinnostaa ihan vitusti” -lapun). Teropekka alkoi rumpujen mikittämisen joskus klo 13 aikoihin ja ruokatauon jälkeen aloitimme rumpucheckin.

Aki ja Jami saapuivat studiolle klo 15 maissa tupakoimaan. Kun rumpujen perussointi oli saatu kuntoon, aloimme rakentaa kuuntelua noin kello 16 aikoihin. Kuuntelu ja klikki löytyivät helposti ja koska virtaa tuntui vielä löytyvän, niin päätimme miettiä ensimmäisen nauhoitettavan biisin sovitusta. Haapasalo oli tässä vaiheessa lentokoneessa (cabincrew, crosscheck) matkalla Kyprokselta kotiin, joten emme ajatelleet kuitenkaan vielä nauhoittaa mitään.

Ekana päätettiin pureutua kappaleeseen nimeltä Liittymät kiinni, joka on rumpujen kannalta perushelppo rockjyrä. Teropekalla ei ollut juuri mitään lisättävää bändin hyväksi havaitsemaan sovitukseen, joten ajattelimme kokeilla pari ottoa nauhalle, vaikka Haapasalo puuttuikin. Ja katso, parin kokeilu-oton jälkeen totesimmekin, että eiköhän se biisi ole rumpujen osalta siinä. Eikä vaan siinä….vaan siinä ja siinä. Pu-dum-pum-tsih. Peittelimme studion yöpuulle joskus 19 jälkeen ja lähdin muistaakseni katsomaan Suomi-Venäjä matsin loppua.

Ti 4.5.
Markku DeFrost:
”Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen” on ehkä yksi ärsyttävimmistä biiseistä ikinä. Suomi voitti Venäjän kirkkaasti mutta saamattomat Slovakit ei sitten yhtä maalia voineet tehdä, että Suomelle olisi tullut Latvia vastaan puolivälierissä eikä Kanada. Aamulla otin kotoa mukaan eväät, kännykän ja kaksi askia tupakkia ja lähdin studiolle. Huomasitteko mikä puuttui? No sytkäri ja avaimet. Studiolla piti olla klo 10 mutta samaan aikaan toisaalla onneton rockrumpali odottaa talohuollon setää pihalla ja yrittää saada tosi muinaiseen tapaan kaarnanpaloja syttymään, että saisi reppana tupakkaansa tulta. Tämä elämää suurempi kohdalleni osunut tragedia selvisi aikanaan ja selvisin studiolle noin yhdeksitoista.

Siellä on paikalla koko konccaroncca ja Haapasalokin noin 15 minuutin kuluttua saapumiseni jälkeen. Mies oli ruskea kuin isoisäni alushousut. Päätimme rumpujen osalta jatkaa perushelpoilla biiseillä, joten toisena kappaleena oli niin hävyttömällä työnimellä kulkeva kappale, että olkoon se nyt tässä kappale nimeltä Veripunainen (nimi muutettu). Kyseessä on yksi levyn muutamasta balladintapaisesta. Setvimme hieman sovitusta mutta siihen ei tullut merkittäviä muutoksia rumpujen osalta ja biisi saatiin purkkiin parilla otolla. Pidimme myöhäisen lounaan noin klo 14.

Iltapäivällä paneuduimme tämän session rumpujen kannalta ennalta arveltuna vaikeimpaan kappaleeseen nimeltä Älä huuda. Biisi ei ole vaikea soittaa mutta siinä on paljon meheviä paikkoja rummuilla, joissa voi kuvainnollisesti näyttää nyrkkiä ja huutaa ”Täältä pölähtää”. Näin ollen rima tämän biisin osalta oli henkilökohtaisesti aika korkealla. No, lopputuloksesta voidaan olla montaa mieltä, minun mielestä siitä tuli erittäin hyvä, vaikka hermot menikin pariin otteeseen. Kyseinen biisi on aivan loistava sekoitus mm. 80 -luvun tukkaheviä ja Zen Cafeta ja se esittää Happoradion aivan uudessa valossa, sanon ma. Suljimme studion ja laskimme päivän kassan noin klo 18.30.

Ke 5.5.
Markku DeFrost:
Three down – three to go. Harras salainen toiveeni oli, että mikäli kaikki sujuu mainiosti, saamme tänään kolmen biisin rummut nauhalle ja levy on minun puolestani aika valmista kauraa. Tosin, jäljellä olevat biisit olivat suhteellisen heikossa hapessa treenien jäljiltä, joten niissä riitti vielä paljon miettimistä.

Aloitettiin päivä joskus 10 maissa ja eka biisi, joka otettiin käsittelyyn oli Voi itku mikä raita. Biisin työnimi kertonee, mitä mieltä olimme kappaleesta demotuksen jälkeen :). No, TP bändin ulkopuolisena tuottajana löysin kuitenkin kappaleen punaisen langan, josta sitten yritettiin kutoa kasaan jotain. Jatkossa nähdään, tuleeko siitä villatakki vai nenäliina. Väliosa jätettiin herran haltuun ja soitettiin muuten biisi alta pois. Ihan hyvä siitä taisi tulla, tässä kohtaa muistini kuitenkin hieman pätkii.

Lounaan jälkeen joskus 14-15 aikoihin oli vuorossa kappale työnimeltään Roskis. Ovela biisi, jossa on erittäin paljon rummuilla tarkkuutta vaativa kertosäe. Kyseiseen biisiin tuli vielä tukku pieniä rytmijippoja, joten vaadittiin muutama harjoitus ja muutama otto, että saatiin oikea kokonaisuus taltioitua. Tässä biisissä minulla kärähti hermot pahiten koko levynteon aikana. Suoraan sanottuna vitutti, kun en jaksanut millään muistaa kaikkia temppuja, joita biisin aikana piti tehdä ja aina unohtui joku juttu soittaa… Parilla ylimääräisellä tupakkitauolla siitä kuitenkin selvittiin. Teropekka sanoi että minä soitan paremmin kun olen vittuuntunut ja minä huusin ”ENKÄ SOITA!”. Ja seuraavalla otolla se biisi menikin sitten ihan hyvin :). TP totesi, että sehän on just. Eikä vaan just…. vaan just ja just. (Arh arh jälleen.)

Vaikka kello oli jo yli 17, ajattelimme vielä lähteä yrittämään viimeistä biisiä, niin Haapasalokin pääsee käymään Loimaalla ja minä vapaalle jos saadaan se purkkiin. Kappale oli työnimeltään Omatunto, jossa yhdistellään Kissin hardrock vaikutteita, 70 -luvun diskoa ja modernia poprockia. Olen aina tykännyt tästä biisistä (siis tämä biisiaihio on pyörinyt kuvioissa todella pitkään, niin sanoituksen kun pääriffinkin osalta) ja uskonut sillä olevan mahdollisuuksia vaikka hitiksi oikein toteutettuna. Tästä biisistä meillä oli tehtynä Haapasalon studiolla kolme eri versiota ja TP:n kanssa mietittiin, mihin suuntaan kappaletta pitäisi viedä. Löysimme nopeasti yhteisen sävelen etenkin kun Aki/Haapasalo olivat jo aiemmin miettineet TP:n kanssa biisiin uutta esitystapaa säkeistöön. Palaset loksahtivat paikoilleen ja yhtäkkiä kaikki olivat ihan tohkeissaan tästä biisistä. No saatiin se nauhalle parilla otolla ja olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Rummuilla biisi on aika helppo eikä siinä juuri ylpeyden aihetta ole mutta biisin sovitus ainakin tässä vaiheessa on varsin mainio ja rumpu-bassolinja toimii upeasti. Tästä biisistä kuullaan vielä. Noin kello 20 päätimme sulkea studion kannattamattomana ja lähdimme kaljalle. Happoradion kakkosalbumin rummut on nyt taltioitu ja minä sanon hip hei.

To 6.5.
Aki Tykki:
Rumpueditointipäivä. Teropekka siivosi kolmen biisin rumpuraidat ja bändi huiteli muualla. Haapasalo saunoi kännissä Loimaalla terroristimalliseen volkkariin tehdyssä saunassa. Muut tekivät jotain vähemmän merkittävää. Ai niin ja saatanan kanadalaiset. Mutta ei puhuta siitä.

Pe 7.5.
Aki Tykki:
Tänään ohjelmassa bassotteluja sekä yhden b-puolen äänitys. Minä, Jami ja Markku saavuttiin studiolle puoli kymmenen aikoihin aamulla tarkoituksenamme äänittää tulevalle sinkullemme b-puoli. Keskiviikon studiopäivän jälkeisellä olusella päätettiin yksissä tuumin tehdä ns. luurankoversio kappaleesta Kaupunki täynnä ihmisiä. Haapasalo ei ollut tänään paikalla lainkaan mutta rummut, basso ja laulu siihen jo äänitettiin. Niin ja rytmimuna! On hieman erilainen versio kuin tuo radioissa raikuva.. Vaan ite tykätään. Tietysti.

Luurankorummut soitettuaan Markku katosi arkikiireittensä pariin ja minä, Jami ja TP jäätiin hieromaan bassoja kolmeen biisiin. Aloitimme diskorockfunkheavy-biisistä Omatunto, josta Markku tuolla aiemmin jo kertoilikin. Jumalaare että kuulosti hyvältä vielä tänäänkin. Toivottavasti ei onnistuta pilaamaan tätä kipaletta laululla ja kitaroilla.. (Ismo Itsetunto iski jälleen!) Jami suoriutui melko vaativasta tehtävästään kunnialla. Vain viimeisten kertsien porno-oktaavibassot tuottivat hieman hankaluuksia, mutta oikeiden sormitusten löydyttyä Motti-man selvisi niistäkin mainiosti. Toiseksi kappaleeksi valittiin simppeli Liittymät kiinni ja parin funtsailun jälkeen bassoraita saatiin purkkiin nopeasti. Nopeutti näitä bassoäänityksiä se, että bassokuvioita mietittiin aika paljon jo rumpujen äänitysvaiheessa. Viime sessioista opimme, että näin kannattaa tehdä. Ankeaa huomata bassojen äänityksissä että rummut soittaa jonkun kohdan tietyllä tavalla ja nyt tämä hieno bassojuttu ei käykään koko biisiin.

Jostain syystä tänään unohtui pitää ruokatauko. Liittymät kiinni -kappaleen jälkeen alettiin samantien hieroa kolmatta editoitua biisiä, joka siis työnimeltään on Veripunainen. (Siinä oli ennen yks ihan paska kertsi jossa laulettiin tuo ihan paska sana ja se sitten vaan jäi käyttöön vaikkei siinä enää ihan niin paskasti lauletakaan.) Tämän biisin bassokuvio on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Puolet biisistä mennään ns. idioottibassolla eli yhtä ääntä bombombombom. Vaan kun se tuppaa olemaan niin että yksinkertainen on paitsi kaunista, myös vaikeaa. Onneksi Jami oli vielä sen verran tolkuissaan (ruoanpuutteesta huolimatta) että selvisi tästäkin junttibassottelusta hyvin.

Päivä lopetettiin tänään jo viideltä. Tuottaja Virtanen lähti maaseudulle lepäämään. Terveisiä äidille!

Ma 10.5.
Aki Tykki:
Uuden viikon aluksi päästiin kitaroiden pariin ja jottei päivä olisi lähtenyt käyntiin liian lepsuissa tunnelmissa, aloitettiin bassotetuista biiseistä vaikeimmalla. Työn alla siis Omatunto -nimellä kulkeva biisi. Haapasalo oli onneksi hyvässä vireessä ja nopea rytminen riffikin onnistui soimaan melko hyvin niin kuin pitääkin. Kitarasoundia haettiin aika pitkään kun piti tehdä päätös tehdäänkö heviä vai rokkia. Tehtiinkin sitten molempia. Onko se sitten hevirokkia? Mitään ihmeitä tähän biisiin ei tehty, koska sellaiseen ei ollut tarvetta. Kahellaan sitten myöhemmin niitä maustekitaroita yms. sälää. I alla fall hyvä biisi tulee tästä. Jee!

Omatunnon peruskitaroiden jälkeen käytiin kaupasta ankeita ruoka-aineksia, syötiin ne ja päätettiin aloittaa Liittymät kiinni -biisin kitaraäänitykset. Perusriffikitarat meni about ykkösellä sisään, mitään ihmeitä ei niihinkään tarvittu. Mitä sitä säätämään ja skitsoilemaan kun hyvät riffit on jo olemassa? Perusraidan jälkeen soitettiin Ö-osaan pari kitararaitaa jotka toivat mieleen Stevie Wonderin ja se ei voi olla huono asia?! Hyvää perusjunttia meininkiä tämä biisi kokonaisuudessaan. Ja perusjunttia meininkiä tarvitaan aina. Seuraavaksi muokattiin biisin introkitaran melodia ”oikeaksi” ja äänitettiin se vähän erikoisemmalla soundilla sisään. Siitä tulee ihan saatanan ärsyttävä kun laulan siihen vielä ”tyyttyytydyttyyy”-räikytyksen päälle. Jes!

Päivän päätteeksi Haapasalo soitti vielä kertosäkeeseen stemmakitaran että saadaan siihen vähän massaa. Jotkut kertsit vaan on semmosia että massaa pitää olla ja tämä on juuri sellainen. Hyvä tulee!

Ti 11.5.
Aki Tykki:
Loppujen rumpubiisien (Älä huuda, Voi itku mikä raita ja Veripunainen) editointipäivä. Bändiläiset omissa, säälittävissä, puuhissaan. Esimerkiksi minä ja Markku SubTV:n Aamunavauksessa ”Paskan” haastateltavana. Juhllaa.

Ke 12.5.
AH Haapasalo:
Klo 12 kun kurvasin studion pihaan, saapui paikalle samaan aikaan 51koodia-yhtyeen kitaristi Jute banjo kainalossa. Kaupunki täynnä ihmisiä -luurankoversiota päätettiin siis piristää banjolla. Mielenkiintoista. Kun Aki, minä ja Jute istuimme luurit päässä vieretysten mikitettyinä, huomasin jokaisen kasvoilla pienen hymynhäivän. Tästähän tulee hyvä! Ja hyvä siitä tuli. Ja ainakin tarpeeksi erilainen kuin originaali versio. Meikäläisen laulustemmat vielä nauhalle ja se oli siinä. Eikä vain siinä, vaan siinä ja s…

Seuraavana ohjelmanumerona kitarat kappaleeseen Älä huuda. Se on sitten mukavaa soittaa hevirokkia. Tähän biisiin lainattiin Inkfishin 7-kielistä Jacksonia. Eipä siinä mitään, mutta viritettiin vielä alin H kolme puolisävelaskelta alas. Vire oli niin matala, että tyhmempi olis voinut erehtyä luulemaan hihnaksi. Ja kitarasoolokin tuli jo soitettua. Parasta tässä soolossa on ehdottomasti (TP Virtasen vinguttelema!) lopun stemmakitara. Kuin Steve Vain sormista.

To 13.5.
AH Haapasalo:
Aamu alkoi Kaupunki täynnä ihmisiä -luurankoversion miksauksella. Vaikkei TP siihen montaa tuntia uhrannutkaan, lopputuloksena oli ihan kelpo akustinen tsibale. Banjo tietysti kruunasi koko jutun. Hyvä, Jute!

Miksauksen jälkeen kurkattiin TPn looppikansioon. Älä huuda sai kolmesta rumpuloopista kasatun hypnoottisen mausteen säkeistöön. Siitä biisistä tulee sitten hyvä, aijaijaijaijai! Akilta ja Markulta tärähtää maanantaina harkot housuun kun kuulee. (Jotka by the way suuntasivat jo tänään Joensuuhun. Meillä Jamin kanssa matka on edessä huomenna)

Veripunaisen peruskitarat nauhalle ja päivä olikin jo täynnä. Näppäilykuviot aiheuttivat sen verran päänvaivaa, että päätimme jättää ne hautumaan. Vaikkei länsimainen musiikkikulttuuri tunne kuin 12 säveltä, on yllättävän vaikeaa valita niistä ne kolme tilanteeseen parhaiten sopivaa.

Pe 14.5.
AH Haapasalo:
Bassonpompottelupäivä. Aamu alkoi soundin etsimisellä. Ehdottomasti parhaat murinat syntyi kun Jamin sormien ja Musicmanin basson jatkeeksi lisättiin Hartken nuppi jota TLAudion putkikompura kyykyttää. Todella hyvin murisee sanon ma! Ensimmäisenä Jami soitteli pois alta Älä huuda -heavytsibaleen, joka kuulosti tietysti hienolta. Luonnollisesti myös siksi että biisin soitot on nyt lauluja vaille valmiit.

Kun puolenpäivän aikoihin TP Virtanen lähti blokkaamaan BMGltä Antti Tuiskun(!) platina-albumia ja syömään hienosti Japanilaiseen ravintolaan, me jäimme Jamin kanssa kaksin jatkamaan äänityksiä. Enkä pistänyt yhtään vastaan, sillä nyt pääsi meikäläinen ProToolsin rattiin TeePeeksi TeePeen paikalle. Roskis meni muutamien harjoitusottojen jälkeen suht kivuttomasti sisään ja Voi itku mikä raita -kappaletta aloiteltuamme TP jo palasikin ilmaiselta lounaaltaan. Kuski vaihtui ja hetken päästä saimme todeta että kaikki bassot on purkissa! Hyvä Jami!

Neljältä istuimme autossa keskellä Helsingin pahinta ruuhkaa toivoen, että olisimme jo perillä Joensuussa. Mielessä mökkireissu DeFrostille ja lauantain kaksi keikkaa, joista toinen 51koodia -orkesterin keikalla yllätysesiintyjänä.

Ma 17.5.
Aki Tykki:
Argh näitä maanantai-päiviä. Ei meinaa tulla mistään mitään kun ei tahdo silmät pysyä auki. Vaan ei auta, lättyä on väännettävä! Aamu aloitettiin kuuntelemalla seuraava sinkkubiisimme ihan siltä varalta vaan, että pitääkö sille vielä tehdä jotain ennen lopullista masterointia. Kyseessä siis biisi nimeltään Tanssi, joka äänitettiin jo tammikuussa. Pientä säätöä tehtiin, muutettiin yleissoundia vähän läskimmäksi ja kitaraa vähän vähemmän hermoihin käyväksi. Tuntui ainakin parantuvan. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sinkun lopullinen masterointi on tänä iltana. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Seuraavaksi aloimme ahtaa kitaroita kappaleeseen, joka kulkee nimellä Roskis. Väsyneestä ilmapiiristä huolimatta jotain ihan tolkullistakin narulle (no joo.. kovalevylle) taisi tarttua. Ongelmia aiheutti Haapasalon Gibsonin vire. José nyt on saatana kun ei löydy kitaraa, joka pysyisi vireessä meidän virityksellämme. Oisko se tuo meidän systeemi, että koko hoito on puolisävelaskeleen normia alempana ja sitten vielä tuo ala-e viritettynä d:hen? Miks meidän piti lähteä tämmöseen leikkiin? Onko nyt hyvä sitten?! No kitarat saatiin nauhalle kuitenkin, eikä lopputulos kuulosta edes kovin epävireiseltä. Tässä vierähti tämä päivä. Ihan hyvä päivä maanantaiksi.

Ti 18.5.
Aki Tykki:
Hui kauhia, ensimmäinen laulupäivä! Aamu aloitettiin kuitenkin kuuntelemalla Teropekan ja Minerva Papin tekemät masteroinnit seuraavan sinkun biiseistä ja ihanhan nuo tuntuivat toimivan. Tavoite (eli että ei hävetä julkaista) saavutettu. Varsinainen työ aloitettiin Liittymät kiinni -biisin laululla. Olin jostain syystä kirjoittanut tähän tekstiin noin 238 ”-mme”-päättyvää sanaa ja Haapasalo oli minulle asiasta toistuvasti (päissään) huomautellut. Ja mie olin aina vaan että ”ite oot”. Nyt tosipaikan edessä kuitenkin totesin AH:n olleen täysin oikeassa, naurettavaltahan se kuulosti. Siivottiin siis Teropekan kanssa teksti enemmän puhekieleksi ja johan alkoi kuulostaa paremmalta. Lauloin biisin varmaan 15 kertaa läpi ja kunnollinen otto taidettiin saada. Mulla oli käytössä (Antti Tuiskulta opittu kikka…) semmonen ihme apteekista saatava vesipiippu, jonka avulla hengittelin eteerisiä öljyjä läpi session. Pysyy nääs äänihuulet kosteana ja pystyy laulamaan paljon enemmän päivän aikana. Autto ihan oikeasti. Raidan purkituksen jälkeen ruokatauko, valkosipuliperunoita ja lihapullia.

Iltapäivällä päätettiin yrittää vielä toista lead-laulua ja valittiin biisiksi ex-Veripunainen. Sitä luikauttelinkin sitten loppuillan ja hyvä otto saatiin siitäkin talteen. Ensin ei meinannu löytyä oikeita ääniä mitenkään kun on taas rakennettu melodia ”väärille” sävelille (ysiä ja maj7:aa yms. jazzia), mutta kun roiskin avukseni syntikkasoinnut niin alkoi sävelet löytyä. Tää on kyllä tämmönen biisi… en tiiä perkele. Kahellaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Päivä pulkassa, hyvin meni!

Ke 19.5.
AH Haapasalo:
Kitarapäivä. Ei oikein luista. Loput Roskiksen kitarat kuitenkin narulla. Pientä riitasoinnunpoikasta havaittavissa siellä täällä, mutta ei sellaista mistä ei sovittamalla selvittäisi. Iltapäivällä tehtiin Sitä et tahdo -rutistusta (entiseltä nimeltään Voi itku mikä raita!). Vaikka tää biisi nimensä mukaisesti pisti itkettämään hajanaisuudellaan ennen, nyt tuntuu paremmalta. Oikeastaan jopa aikas hyvältä! Rokkiriffi alla ja wah-melodiateema toistuu todella useasti, mutta tuntuu toimivan. Jipijee.

To 20.5. – Pe 21.5.
Aki Tykki:
Se on kyllä helevetin viksua jättää näitä studiopäiväkirjoja rästiin ja yrittää parin-kolmen viikon viiveellä muistella mitä kaikkea sitä on tullu hölmöiltyä minäkin päivänä. Ja koska meillä on tapana pyrkiä toimimaan viksusti aina, juuri näin joudun nyt tekemään. Näinä päivinä Haapasalo ei ollut studiossa, joten Teropekka ja minä ollaan äänitelty lauluja ja syntikoita. Muistini mukaan lauloimme näinä päivinä kappaleet Älä huuda, Roskis ja Sitä et tahdo, sekä teimme ns. koeottoja biiseihin Muistoksi (entinen Laidalla) ja Omatunto.

Älä huuda saatiin purkkiin melko vaivatta. Säkeistöihin tehtiin ihan pieniä sanajärjestysmuutoksia jotta saatiin siihen rytmiin jotain logiikkaa. Mainiosti onnistu tämä lauluraita ja hyvä niin sillä tämä on minun henkilökohtaisia suosikkejani tältä levyltä! Saa vähän huutaa kertosäkeessä ja sehän on aina mukavaa! Toinen huutobiisi, Sitä et tahdo, onnistui myös mainiosti alkukankeuksien jälkeen. Äänitettiin ensin Teropekan kanssa laulu varmaan kuusi kertaa läpi ja sitten kasattiin niistä semmonen mukamas hyvä raita. Sitä siinä hetken kuunneltuamme todettiin että ”ei oikein lähe” ja pyysin saada vetäistä raidan vielä kerran. Ja sittenpä se menikin kertaotolla juuri niinkuin pitääkin. Saatiin vähän ähkyä lisää. Ai niin ja semmosta kikkailua tehtiin että lyötiin säkeistöihiin falsettituplaukset että kuulostas vähän oudommalta. Ja sen Roskiksen laulu meni kai niinkuin pitikin, en oikein tästä biisistä osaa sanoa vielä juuta enkä jaata.

Ma 24.5. – Pe 28.5.
Aki Tykki:
Yhdeksännellä studioviikolla tapahtunutta:

Koska kyseessä oli Haapasalon viimeinen varsinainen työviikko levyn parissa, kuluivat nämä päivät hänen osuuksiensa viimeistelyyn. Työn alla siis rutosti kitaroita ja taustalauluja:

Muistoksi (ex-Laidalla): Tämän biisin pohjat soitimme talteen jo tammikuun sessioissa, eli tehtävänä oli vielä laulut, taustalaulut sekä mahdolliset ”bonuskitarat”. Haapasalo ja minä vedeltiin ed. viikolla tekemieni parempien demolaulujen päälle läjän stemmoja ja a vot että kuulosti (ja kuulostaa) hyvältä. Lisäksi Ö-osaan soitettiin eräänlainen soolokitara lauluosuuden perään ja niinpä valmistui tämä biisi. Juhllaa. Niin paitsi se lead-laulu puuttui vielä tässä vaiheessa.

Hitaasti: Toinen tammikuussa äänitetty biisi ei paljoa enää laulujen lisäksi kaivannut. Pienet lisäjytäkitarat soitettiin kertosäkeeseen, ei muuta.

Liittymät kiinni: Tämänkin viisun kitarat olivat jo niin hyvällä mallilla, että tehtävänä oli enää Ö-osan pienimuotoinen sooloilu. Hyvä tuli! Lisäksi sotkettiin yksi kummallinen synasoundi kertosäkeistöön tukemaan erästä kitaramelodiaa, joka puolestaan tukee laulua. (Mielenkiintoista palapelin rakentamista tämä studiohierominen.) Ja stemmoja laulettiin tähän biisiin Haapasalon kanssa kun leadit oli jo purkissa.

Roskis: Lisäsimme kertsiin räkää tukemalla kitarakuviota rosoisella synasoundilla. Ja loppukertsien soolokitara soitettiin myös ja laulettiin läjä stemmoja. Alakaa olla valamis tämäkin kipale! Ai niin ja tästä tuli lopulta nimeltään Pelko.

Sitä et tahdo: Tähän biisiin rakennettiin neroutta hipova kitarasoolo (tai no onko se nyt oikeastaan soolo.. ehkäpä pikemminkin välisoitto?) ja vieläpä Teropekan ruokatunnin aikana niin että minä äänitin ja Haapasalo soitti. Ja hieno tuli! Lisäksi AH tuplaili niinsanotun kertosäkeen ”Sitä et tahdo” -huutoja. Sillä on kyllä hieno heavyvibrato sillä miehellä ja kerrankin meidän biisissä sille on käyttöä! Niin ja stemman Haapasalo veti myös rauhalliseen Ö-osaan ja hyvin meni herkempikin tulkinta.

Ei ollu paskempi viikko tämä. Levy alkaa uhkaavaa vauhtia valmistua.

Ma 31.5. – Ti 1.6.
Aki Tykki:
Näinä päivinä lauloimme Omatunto ja Muistoksi -kappaleiden leadit sekä ensinmainitun stemmat. Omatunnon kertosäkeen melodiasta olimme edellisellä viikolla alkaneet skitsahdella kun se tuntui riitelevän ensin kitaran, sitten itsensä ja lopulta länsimaisen musiikkikäsityksen kanssa. Onneksi näissä sessioissa on välipäiviä, sillä viikonlopun jälkeen totesimme skitsoilleemme turhia. Niinpä siis lauloin kertosäkeen sillä melodialla kuin olimme ajatelleetkin. Säkeistön kinkkinen melodia vaati suhteellisen monta treenikertaa mutta kyllä ne oikeat sävelet ja iskut sieltä sitten löytyivät. Härskiä meininkiä lisättiin paitsi tavaramerkiksi hiljalleen muodostuvalla falsettituplauksella MYÖS oktaavia leadia matalammalla tuplauksella. Eli siis triplauksella. Siinä on miksaajalla ihmettelmistä kun yrittää niitä lauluja saada a) balanssiin ja b) vireeseen. (Että onnea vaan matkaan, Teropekka;) Sopivan härskiltä se kuitenkin kuulosti tähän yltiöjunttiin rockdiskopopheavy-pläjäykseen. Samaisen biisin stemmat vedin kokonaisuudessaan minä ja kylläpä taas onnistuin kuulostamaan miehekkäältä kuin Metrotytöt. Hirveää. Onneksi niitä stemmaraitoja ei (juuri) kukaan kuule koskaan sellaisenaan, au naturel.

Muistoksi-kappaleen laulu onnistui melko vähäisin ponnistuksin johtuen siitä, että sitä oli treenattu jo aikaisemmin. Hieno tuli!

Ke 2.6.
Aki Tykki:
Tänään vuorossa sessioiden viimeinen laulupäivä eli kohteena jo tammikuussa äänitetty Hitaasti. Tämän biisin kanssa on käyty melko syvällä tässä kuluneen puolen vuoden aikana, joten tuli melko hyvä fiilis kun se lopulta saatiin lauletuksi. Lyötiin oikein ylävitosta Teropekan kanssa! Lisäksi lauloin biisiin stemmat. Tänään studiolla vieraili tuotantopäällikkömme Jalonen ja miksaajarenttumme Ville Kulju, joka sattui olemaan kaupungissa miksattuaan Maj Karman Kauniita Kuvia edellisenä iltana. Päivä pulkassa ja mie baariin juhlistamaan laulettua levyä!

To 3.6.
Aki Tykki:
Ei muistikuvia.

Pe 4.6.
Aki Tykki:
Ei muistikuvia.

Asemalla-levyn äänitykset Inkfish-studiolla

12.1.2003, 0:00 | Studiopäiväkirja

…merkinnät ovat hajanaisia, vaan niin ovat miehetkin…

MA 2.12.
Aki Tykki: Ensimmäinen päivä kului rumpusoundcheckiin ja kuuntelun rakentamiseen. Koemielessä äänitettiin myös Pohjalta-biisin rumpuraita, ja sehän saatiinkin yllättäen purkkiin muutamalla otolla. Markulla oli hyvä päivä, ne muutamat otot kuluivat oikean tempon hakemiseen. Oikea tempo oli lopulta 106. Kuunnellaan se nyt vielä huomenna freeseillä korvilla ennen lopullista hyväksymispäätöstä. Fiilis on erinomainen ja työinto korkealla.

TI 3.12.
Aki Tykki: Jälleen hyvä päivä. Aamupäivä tapeltiin Happoa-biisin rakenteen kanssa ja saatiin kuin saatiinkin siihen vähän syvyyttä lisättyä. Aika suorasukainen rock-rysäys siitä kuitenkin tuntuu tulevan. Rummut onnistuivat parilla otolla joten alettiin samantien perehtyä Pois Kalliosta -kappaleen syvimpään olemukseen. Rumpuraita siihenkin valmistui melko ripeästi. Tätä biisiä vähän pelättiin etukäteen kun sen sovitus tuntui olevan todella pahasti levällään ennen studioon hautautumista. Tällä hetkellä siitä tuntuu tulevan erittäin mielenkiintoinen soppa, sikäli kun siitä nyt mitään vielä pystyy sanomaan. Hyvältä tuntuu kuitenkin. Päivän päätteeksi tarkastimme vielä, mitä kuuluu Väärä mies -kappaleelle, mutta väsymys ja huonot jutut olivat jo turruttaneet mielemme tasolle, jolla ei enää kannata uutta ryhtyä luomaan. Yksissä tuumin suljimme studion ovet tältä päivältä. Ja kyllä se niin on kuin väitetään, että työstä tämä levynteko käy. Korkeammille voimille kiitos siitä, ettemme joudu näinä päivinä lusimaan päivätöissä tämän studiorehkimisen ohella. Pää räjähtäisi.

KE 4.12.
Aki Tykki: Erinomainen päivä Markulla. Heti aamusta pyöräytti rummut biiseihin Väärä mies ja Mulla menee hyvin. Ensinmainittuun vedettiin itseasiassa kahdet rummut päällekkäin, ensin normaalisti kapuloilla ja sitten sudeilla. Soundista tulee mukavan pehmeä kun ne miksataan yhteen. Jälkimmäinen, myös ”Vittulauluna” tunnettu biisi, soitettiin käytettäväksi kolmannen sinkun b-puolena. Hienoa rypistystä lähti siihenkin. Koska nämä kaksi kipaletta saatiin purkkiin jo puoleen päivään mennessä, päätettiin tehdä rummut vielä alunperin tammikuun sessioihin tarkoitettuun Nolla-kappaleeseen. Tätä biisiä varten rummut viritettiin tuntuvasti alemmas mahdollisimman ruman ja tumman soundin löytämiseksi. Ja loistavalta ne kuulostavatkin. Biisi on sen verran hempeä, että siihen on saatava rumuutta mukaan. Ettei mene liian Amerikaksi. Pannaan biisi Gabin sanoin ”täyteen helvetinmoista paskaa”. Hyvä siitä tulee. Nollan rummutkin valmistuivat hyvissä ajoin. Koska totesimme olevamme roimasti aikataulusta edellä, päätimme lähteä kaatamaan. Markun kämpille mentiin juomaan olutta ja valkovenäläisiä ja katsomaan Elviksen ja Robbie Williamsin dvd:itä. Sitten jonkun Itäkeskuksen pubin ja Heinähatun kautta Lostariin ja sieltä vielä jatkoille. Tiedossa siis vapaapäivä studiosessioista.

TO 5.12.
Rumpuraitojen siivoamista by Teropekka Virtanen. Illalla soittotreenit Inkfishin tiloissa sessiosoittaja Juten kera. Hyvältä kuulostaa.

PE 6.12.
Rumpuraitojen siivoamista by Teropekka Virtanen. Hyvää syntymäpäivää, Suomi.

MA 9.12.
Aamupäivä omistettiin bassotaituroinnille. Jami soitti kuviot Pois Kalliosta ja Pohjalta -biiseihin ja hyvin menivät. Mulla menee hyvin -kappaleen bassot olivatkin onnistuneet lähes oikein jo rumpujen äänityksen yhteydessä, joten siihen Mottiman soitti vain ensimmäisen rytinäriffin uudestaan. Käytännöllistä soittaa sen verran hyvin ettei päälleäänityksiä tarvita. Bassojen jälkeen Miki alkoi äänittää Pohjalta-biisin peruskitaroita ja nekin etenivät kiitettävää tahtia. Pirun ruma särösoundi kyllä löytyi Golden boxilla. Loistavaa!

KE 11.12.
Tuottajat säätivät keskenään jotain meille kuolevaisille tuntemattomia asioita. Orkesterilla voittoisa Ruma-päivä.

TO 12.12.
Krapulasta huolimatta urhea Jami Motti selviytyi yhdeksitoista studiolle äänittämään bassoja kolmeen biisiin ja onnistuikin tehtävässään mainiosti. Rumpujen ja bassojen osalta purkissa ovat siis jo kappaleet Happoa, Väärä mies, Nolla, Pois Kalliosta, Pohjalta ja Mulla menee hyvin. Muut viettivät tänään lepopäivää Ruma-klubin stressin jäljiltä. Paitsi Aki oli vielä pahoilla teillä. Selvisi sentään vielä roudaamaan.

MA 16.12.
Aamuyhdeksältä Aki ja Teropekka aloittivat synaraitojen teon ja puoleen päivään mennessä Pohjalta ja Nolla saivat koskettimet yllensä. Kahdentoista maissa paikalle saapuivat Miki ja Gabi ja kitaroiden äänitys jatkui. Väärä mies -kappale on menossa tällä hetkellä johonkin yhtyeelle vielä tuntemattomaan suuntaan, mutta luotamme tuottajien näkemykseen tässä asiassa. Paljon tänään joka tapauksessa saatiin aikaan ja hyvä niin. Studioväsymystä oli tänään jo ilmassa, mutta se johtui todennäköisesti kuluneen viikonlopun ”sessioista”.

TI 17.12.
Aamupäivän Miki teki Mulla menee hyvin -kitaroita ja niistähän tulikin ihan loistavat. Gabin sanoin soolo kuulosti siltä kuin amerikkalainen kantrimies olisi vaihto-oppilaana 70-luvun Englannissa ja pääsisi punk-bändiin soittamaan. Toisin sanoen soolo kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin. Siihen kun vedetään vielä introon Yrjänän Nepalista tuomaa mitälie-urkua pohjalle niin a vot. Iltapäivällä Aki soitteli syntikoita Väärä mies -biisiin. Vähän testailtiin myös Pois Kalliosta -kappaleen laulujuttuja mutta mitään suurempaa ei siihen vielä saatu aikaiseksi. Paitsi mahtavasti epävireinen tarzan-huuto kertsin perään. Nähtäväksi (kuultavaksi) jää kuulemmeko sen myös lopullisessa versiossa. (Huomio 16.5.2006: Siellähän se raikaa melkein jokaisessa kertsissä ja vähän muuallakin!)

TO 2.1.
Lomien jälkeen palattiin pajalle ja hyvin meni tämäkin päivä, laulusolistin krapulasta huolimatta. Markku oli paikalla jo aamukympiltä kasaamassa rumpuja ja etsimässä rumpusoundeja. Iltapäivällä muut valuivat paikalle ja nauhalle saatiin sekä Ikävä ihollesi että Kerho (työnimi vain!) -biisien rummut. Fiilis oli hyvä eikä juttujen taso ollut parantunut mihinkään. Herra Virtanen yritti pehmentää natsimainettaan leppoisilla eläinaiheisilla tohveleilla, mutta sama Adolf nappuloiden takana istui tänäkin vuonna.

MA 6.1.
Kitarapäivä. Teropekka halusi aloittaa kakkossession kitaraäänitykset Tuhkaa hangelle -biisistä. Levyn ainoana triolibiisinä kyseinen kappale olikin se, jota luulimme haastavimmaksi soittaa. Mitä vielä. Defrost tykitteli rummut ensimmäisellä otolla sisään, Motin bassot meni myös keveästi ja sama juttu kitaroilla. Saa nähdä miten Akille käy. Melodiahan kappaleessa on aika haastava, mutta eiköhän tuo Kallion Carreras nekin vetäise krapulassa ilman äänenavausta. Kummallista ja ennalta arvaamatonta on musiikki. Tänään tehtiin myös Asemalla-biisiin perusjuttuja.

TI 7.1.
Ikävä Ihollesi kappaleella aloiteltiin ja soitettiin siihen uudet miehekkäät kitarat. Biisi alkaa kuulostaa sellaiselta, että hyvän tekstin takana on myös saman sävyinen soitanto. Tehtiin kitaroita ääripäämenetelmällä. Ensin rämpyteltiin sellainen slowhand-veto ja sen seuraksi jumalattoman kaunis ja lämmin näppäilykitara.

Iltapäivällä Teropekan piti poistua johonkin virastojuttuun ja Gabi istui puikkoihin. Soittamisen sijaan aloimme puhumaan elokuvista, joka kävi uupuneelle kitarataiteilijalle mainiosti. Happoradiossa on Gabin mukaan samanlaisia fiiliksiä kuin elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin elokuvissa. Ja kun levy on valmis niin sitten juodaan viinaa ja katsotaan Tarkovskia. Gentlemen! Tänään on aika ajatella kuolemaa.

KE 8.1.
Tänään jatkettiin Ikävä Ihollesi -biisin muokkaamista. Allekirjoittaneelle (MP) ei kyseinen biisi musiikillisesti aikaisemmin oikein iskenyt (pitäähän jonkun olla eri mieltä). Mutta! Tänään kyseiselle biisille saatiin monia hienoja juttuja aikaiseksi. Olimme suunnitelleet biisiin perinteistä fade out- lopetusta, mutta pikkuhiljaa biisiin alkoi pursuta ideoita, jotka oli liian hienoja jätettäväksi käyttämättä. Itseasiassa aloitimme soiton kitarasoolosta joka loppujen lopuksi oiottiin simppeliksi yhden kielen kuritukseksi. (Jimi Hendrix-vainaa vieraili henkenä studiossa ja jostain kumman syystä illalla päässä soi All along the watchtower.)

Ikävä Ihollesi alkoi hienoudestaan huolimatta tulla ulos korvista ja onneksi Tykkiaki tuli päästäämään kitaristin iltapäivällä pälkähästä. Otimme urut esiin ja aloimme päästelemään iloisesti Hammondilla.

Single-äänitykset Inkfish-studiolla

21.6.2002, 0:00 | Studiopäiväkirja

17. kesäkuuta 2002

Aki Tykki: Viimeinen ilta ennen studioon menoa ja Sinän teksti vielä täysin levällään. Mutta mitäpä noista, tämmöstähän tää on. Markku kävi tänään jo virittämässä rumpunsa paikalle ja huomenna aletaan etsimään fiiliksiä biiseistä. Raportointia studiosta sitten tulossa, halusitte sitä tai ette.

18. kesäkuuta 2002

Miki Pii: Ensimmäinen täysi päivä takana. Tää äijä on aivan soseena. Aikainen aamuherätys päivätyöhön ja sitten suoraan studiolle… Brrr… Mutta! Loistavaa tunnelmaa ja asiallista meininkiä soittopuolella. Mukavaa kun muutama ammattilainen repii meistä kaiken hyvän (ja pahan) irti. Soitto kulkee kuin toimistoautomaatio ja biiseistä löytyi uusia puolia. Tästä on hyvä jatkaa…

Aki Tykki: Joo tosiaan. Päivä oli mielenkiintoinen ja pitkä. Koko päivä soitettiin kahta biisiä, mutta mitään lopullista ei jäänyt nauhalle. Mutta Mikin kanssa samoissa tunnelmissa: fiilis ei voisi parempi olla. Hyvää tästä tulee. Ehkä jo huomenna saamme jotain nauhallekin.

19. kesäkuuta 2002

Aki Tykki: Ooolraidis. Kaksi päivää studiosessioita takana ja rummut ja bassot nauhalla. Kolmas päivä kulunee peruskitaroiden äänittämiseen. Sinä vaati pientä sävellystyötä lisää (=C-osa), mutta siitä selvittiin kunnialla. Hyvillä fiiliksillä ollaan. Eikä ”studiotaudista” vielä tietoakaan, kummallista. On sanoinkuvaamaton ilo työskennellä Teropekan ja Gabin kaltaisten ammattilaisten kanssa.

20. kesäkuuta 2002

Miki Pii: Ensmäinen kitarapäivä takana. Hyvin meni vaikka kovin paljoa ei vielä nauhalle tarttunut. Muutettiin vähän Pahoille teille -biisin moodia ja rämisteltiin kunnon rokkitarat säkeistöön. Tuli aika mehukasta tavaraa.

Jatkamme maanantaina keikkasekoilun jälkeen… Siistii mennä keikalle soittamaan biisejä, jotka on just muuttuneet studiossa hiukan. Haastavaa ja mielenkiintoista.

21. kesäkuuta 2002

Aki Tykki: Nyt seuraa kolmen päivän tauko sessioissa. Ryypätään tää juhannus pois alta ensin ja jatketaan sitten taas. Huomenna kello 14 RMJ-keikka, ylihuomenna käsinkosketeltava krapula ja maanantaina jatkuu kitarointi.

Onneksi ei ole kiirettä studiossa. Laulut vedetään todennäköisesti vasta ensi viikon lopulla, jos silloinkaan. Kunhan keretään. Näiden kahden biisin deadline vasta jossain heinäkuun puolivälin tienoilla.

24. kesäkuuta 2002

Miki Pii: Toinen kitarapäivä takana. Taas mä oon ihan soseena. Pää on täysin jumissa etc. etc. Tehtiinpäs aikamoista splendorismia. Oli kyllä nautittava päivä kun sai keskittyä oikein kunnolla ja miettiä omia juttujaan.

25. kesäkuuta 2002

Aki Tykki: Juup. Pahoille teille on nyt sitten laulettukin stemmojaan myöten valmiiksi. Lopputulos kuulosti hyvältä, mutta lopullinen tuomio annetaan vasta huomenissa. Aika massiivinen biisi tuntuu olevan tulossa, mutta sehän ei ole lainkaan paha asia, vai onko?

Rankkaa on kun pitää lusia päivät paskaduunissa ja käydä illalla venyttämässä luovuus äärimmilleen. Huomisaamuna oltava sorvin ääressä 7.30 ja kahdeksan tunnin töiden jälkeen mentävä laulamaan kakkossinkku narulle. Niin ja siinä välissä on kirjoitettava vielä sanoitus loppuun. Ei hyvä heilu. Toisaalta timanttia ei synny ilman painetta? Hyvä tästä tulee.

26. kesäkuuta 2002

Aki Tykki: No olipahan taas päivä studiossa. Nauhalle ei tarttunut ääntäkään poislukien pari harjoitusvetoa. Istuimme Gabin ja Teropekan kanssa neljä ja puoli tuntia keskustelemassa Sinän syvimmästä olemuksesta pääsemättä kunnolliseen lopputulokseen. Luojan kiitos studioaikamme ei ole kovin rajallinen. On varaa etsiä sitä ns. oikeaa ratkaisua ongelmatilanteisiin.

Nyt seuraa aivoriihitauko studiosessioista, seuraavan kerran pajalle painellaan vasta maanantaina kahdeksas päivä heinäkuuta. Siihen mennessä Sinän teksti on saatava kohdalleen ja keksittävä siihen se viimeinen silaus, joka tekee biisistä sellaisen kuin sen pitää olla.

Sinän pohjat (kitarat, bassot ja rummut nääs) kyllä kuulostavat ihan saatanan hyviltä. Ihan melkein liikutuin tänään lauluja treenaillessani. Ja sitä suuremmalla syyllä tekstin on palveltava tarkoitustaan just eikä melkein.

Kyllä tämä tästä!

7. heinäkuuta 2002

Aki Tykki: Nonnih. Nyt on tauot tauottu ja huomenna palataan asian ääreen. Sinän teksti on (näillä näkymin) lyöty lukkoon, ja sen laulan nauhalle huomenna. Huomisen hommiin kuuluu lisäksi kitaraviimeistelyjä, syntikoita ynnä stemmalaulantaa.

Tänään minulla on kiitollinen tehtävä hankkia itselleni krapula huomiseksi. Näin tehdään hyvä laulusoundi. Kippis!

8. heinäkuuta 2002

Aki Tykki: Olipa loistava päivä studiossa. Saatiin rakennettua Sinän väliosa ja vedettyä laulut. Keskiviikkona käydään vielä hieman hienosäätämässä ja sitten on kaikki valmista. Ilosaarirock-viikonloppuna Gabi ja Teropekka miksaa ja masteroi biisit, joten ensi viikolla kaikki on valmista. Siistismiä.

9. heinäkuuta 2002

Miki Pii: Tuota niinnii…. Meitsi ei ollut päässyt kuulemaan mitä jännää Pahoille teille -biisiin oli tehty. Jumankavita!! Nyt on nimittäin biisi kohdillaan. Pulputus lisää biisiin kuin biisiin neroutta. Niin taas kerran.

Hengailin päivän studiossa ja soitin vielä vähän maustekitaroita. Yhdessä vaiheessa arvottiin kahden kitarasoundin kanssa. Toinen oli perinteinen LesPaul-soundi ja toinen muistutti Gabin mukaan pussinokkaeläimen kurkkuvaivoja. Voinette varmaan arvata, että nauhalle tarttui eläimen kurkkuvaivat… :-) Gabi on kuin Tarzan. Hän ymmärtää luonnon päälle.

10. heinäkuuta 2002

Aki Tykki: Se on täytetty.

Nyt me olemme hoitaneet oman osamme kahden ensimmäisen sinkun osalta. Kaikki tarvittava (ja aika tavalla ylikin) on siis soitettu nyt sisään. Tästä eteen päin biisit ovat Herrojen (Gabi ja Tertsipede) hallussa. Maanantai-iltana, Ilosaarirockin jälkeisissä vapinoissa, kuulemme ensimmäistä kertaa valmiit biisit. Voi olla erikoinen hetki. Nyt on semmonen ”meniköhän – se – nyt – varmasti – niin – hyvin – kuin – mahdollista – ja – onhan – siellä – nyt – kaikki – mitä – sinne – tarvitaan” -olo. Luotamme että on. Kai..?

(Nonni, tervemenoa yöuni.)

18. heinäkuuta 2002

Aki Tykki: Sain valmiit versiot Pahoille teille ja Sinä -kappaleista maanantai-iltana Ilosaarirockin jälkeisessä krapulassa. Kuunneltuani biisit noin kolmeenkymmeneen kertaan näiden kolmen päivän aikana, uskallan viimein sanoa kommenttini lopputuloksesta:

Jumalauta, jätkät. Loistavaa!

Lopulliset miksaukset eivät tietenkään kuulostaneet yhtään siltä kuin ennakkoon osasin odottaa, siksi ensijärkytyksestä toipumiseen kului tovi. Nämä ovat kuitenkin Happoradion ensimmäiset julkaisukelpoisiksi tuotetut kappaleet, ja meininkihän on jotain ihan muuta kuin noilla hikisillä demonauhoilla. Vuosien varrella sitä on niin tottunut kuivaan demosoundiin, että tällainen täyteläiseksi miksattu materiaali tuntuu aluksi kovin vieraalta. Onneksi pääsin siitä yli. Ja nyt pystyn pikkuhiljaa kuuntelemaan näitä biisejä kokonaisuuksina, enkä keskity pelkkiin yksityiskohtiin, joiden hieromiseen käytettiin studiossa päiväkausia.

Miki muuten ei ole vieläkään kuullut näitä biisejä valmiina joten yksi järkytys on vielä odotettavissa. Otan kameran mukaan kun levyn sille vien, saadaan hyviä ilmeitä promokuviin.

Lisäksi on sanottava, että lauluääneni on nuorentunut muutaman vuoden. Millähän laitteella moinen efekti on saatettu. Saisikohan sillä laitteella nuorennettua muutakin kuin ääntä? Hmm..

Promo-cd 1:n äänitykset Loimaalla

23.4.2001, 0:00 | Studiopäiväkirja

Reissu I 5.-9.4.2001

Torstai 5.4.

Torstai-iltana ¾ yhtyeestä (Markku, Miki ja meitsi) lähti ajelemaan kohti Loimaata. Itse olin valvonut edellisenä yönä aamuseitsemään äärimmäisen hämärissä olosuhteissa. Suihkuunkaan en ehtinyt kun homot soittivat viisi minuuttia ennen lähtöä, että nyt. Loimaalle kuitenkin päästiin ja kasattiin rummut. Enempään ei pystytty, vaan ei ollut tarkoituskaan.

Perjantai 6.4.

Jami saapui bassoineen Loimaalle perjantaiaamuna kymmenen nurkilla. Valuimme studiolle ja aloimme äänittämään rumpupohjia. Herra Motti uhosi soittavansa kaikki bassot samoilla otoilla sisään, mutta joutui tinkimään periaatteistaan – ainoastaan Happoa taisi jäädä nauhalle alkuperäisottona. Hyvin sekin.

DeFrostin päivä ei ollut paras mahdollinen, mutta rummut saatiin purkkiin kuudessa tunnissa. Bassoihin meni tunti-pari. Uskomattomasta nopeudestamme innostuneina aloimme äänittämään jo kitaroitakin. Happoa sai ylleen pohjakitarat ja osan riffeistäkin. Jami häipyi Loimaalta bassot äänitettyään Helsingin yöhön, josta hän viesteili känniterveisiä vielä lauantaiaamuna kymmeneltä.

Lauantai 7.4.

Aloiteltiin hommat kymmenen aikaan aamulla, kitaroilla jatkettiin. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, ja kaikki pohjakitarat ja osa lisäkitaroistakin oli jo nauhalla. Tästä innostuneena päätimme kokeilla Kerhon lauluja, ja ne saatiin lopulta purkkiin myös. Vääntämiseksi meni kertosäkeen kanssa, kun kyllästyimme sen alkuperäiseen melodiaan. Säkeistöstä tuli niin helvetin nerokas (ei vähiten sen loistavan pianokuvion ansiosta! Krhm krhm!) ettemme viitsineet latistaa biisiä munattomalla kertsillä. Nykyinen versio tuntuu toimivan.

Kerhon lauluja vääntäessämme lyömäsoitintaiteilija Markku DeFrost oli kiskaissut leijonan osan Leijona-viinastaan ja alkoi olla hermostuttavassa humalassa. Tämä seikka yhdistettynä siihen, että olimme reilusti edellä aikataulusta sai aikaan sen, että päätimme aloittaa julman kaatamisen. Studiolla kännättiin ja diggailtiin mm. Tori Amosta ja Happoradiota. Kun humalatila alkoi tuntumaan turvalliselta, lauloin Mulla menee lujaa nauhalle. Siihen tuli juuri biisiin sopiva laulusuoritus. Lisäksi yllytimme Markun esittämään bravuurinsa ”Andy McCoy sings Kaksipa poikaa Kurikasta” ja saimme sen vielä nauhallekin. Se Leijona-pullo kuuluu äänestä, eikö kuulukin?

Lopulta ajauduimme johonkin loimaalaiseen salakapakkaan ja sieltä joihinkin baareihin. Mielessä on sellaisia nimiä kuin Seurahuone ja Seilori, voi olla että molemmat nimet ovat vääriä. Väliäkös tuolla. Lopulta kävelimme suurena laumana (en tuntenut puoliakaan paikalla olleista) Jykä-nimisen heebon omakotitaloon jatkoille. Siellä kaatui sorbusta ja muuta aamuun saakka. Seiskalta nukkumaan.

Sunnuntai 8.4.

Heräsin Markun veljen lattialta yhden aikaan päivällä rumpalin huutoon. Hänen päällään makasi kaksi viisivuotiasta lasta, jotka hakkasivat häntä muovisella golfmailalla. Olo oli mitä karmein. Tupakat olivat pahaksi onneksi loppuneet, joten lähdimme Markun kanssa heti herättyämme etsimään Loimaalta kioskia. Löytyi semmoinen noin kilometrin päästä. (Tai näin minulle kerrottiin, se tuntui kymmeneltä.)

Miki herätettiin samaan tyyliin kuin Markku, ja bändi oli taas valmis uusiin rangaistuksiin. Talon emäntä oli kyllin ystävällinen heittämään meidät studiolle. Olo oli hirveä. Voisin vaikka vannoa, että yhdessä risteyksessä vastaan tuli auto, jota ajoi kädetön kääpiö…

Aloitin tekemään lauluja helvetinmoisessa krapulassa. Happoa oli ensimmäinen. Sitten Pohjalta. Loogisesti vedettiin nämä teemalaulut ensiksi. Molempiin tuli sopivan tuhnuinen laulusoundi. Ja räkää tarpeeksi. Meinasin pyörtyä, kun ei happi oikein tahtonut riittää. Nollan laulut meni vähän miten meni, mutta purkkiin nekin saatiin. Tarkkuus heitti aivan saatanasti, mutta väliäkö sillä kunhan tunnetta piisaa. (Ja onhan meillä auto-tuner!)

Sunnuntai oli muuten aika turha päivä. Illalla kukaan ei enää muistanut mitä aamulla oltiin nauhoitettu. Johonkin yhteen yöllä sitä kuitenkin jaksettiin.

Maanantai 9.4.

Markku heräsi viideltä aamulla ja lähti ajamaan kohti Helsinkiä. Töitä raukalla. Miki ja minä jäätiin vielä vetämään stemmoja ja lisäkitaroita. Kuuntelimme edellispäivän otoksia, ja kyllähän sinne oli ihan asiaakin tarttunut. Huomasimme olevamme pulassa Nollan kanssa. Miki ja minä oltiin vetämässä biisiä johonkin Radioheadin suuntaan, kun taas Markku haki rummuillaan perin perinteistä suomirock-ilmaisua. Siinä sitä sitten ihmeteltiin. Päätettiin, että mietitään asia valmiiksi miksaussessioon mennessä, ja äänitellään sitten lisää mitä tarttee.

Seitsemältä illalla soitettiin vittuillessamme DeFrostille Helsinkiin, että tules hakemaan meidät studiosta, kun on koti-ikävä. Ja se hulluhan lähti ajamaan. Miksattiin hätäpäissään tasot suunnilleen kohdilleen, poltettiin parit cd:t ja tultiin Helsinkiin. Pari kertaa automatkalla kuunneltiin aikaansaannoksemme ja se kuulosti joka kerran paremmalta. Happoa ja Kerho tuntuivat onnistuneen yli odotusten. Pohjalta ja ”Pünkki” menivät juuri niin kuin pitikin, ja Nollan kanssa ollaan liemessä, kuten sanottua.

Reissu II 20.-22.4.2001

Tämän reissun teemana oli viimeistely, eli mausteiden soitto, miksaus ja masterointi. Soitimme mm. rytmimunat, marakassit ja syntetisaattorit. Parit akustiset kitarat lisäiltiin, ja tuommosta kaikkea pientä. Sitten miksattiin, ja sitten tyrittiin kaikki.

Masteroinnissa jotain meni pieleen. Meitä oli studiossa paikalla neljä ihmistä (Haapasalo, Miki, Jami ja minä) ja kuuntelimme lopullista versiota cd:ltä. Kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Lähdimme hyvillä mielin ajamaan kohti Helsinkiä ja kotona meinasi tulla itku. Demon masterointivaiheessa tehtävä kompressointi oli mennyt jotenkin vituiksi, ja yläpää oli unohtunut eli yleissoundi oli helvetin tunkkainen. Haapasalo masteroi muutaman välipäivän jälkeen nauhan uudestaan, ja homma oli hoidettu.

Tällä reissulla saatiin paljon hyvää aikaan. Nolla jotenkin asettui uomiinsa, lähinnä sen alun äänimaiseman takia. Aika limainen biisihän siitä tuli, mutta hyvä sellainen. Keksittiin Pohjalta-biisin taukoon (ennen toista kertsiä) se hieno efekti. Saatiin luupit paikoilleen, ja tehtiin pari luuppia itse.

Demo on valmis. Jupii.

Helsingissä 23.4.2001
Aki Tykki

Tulevat keikat

2017

27.10. Yksityistilaisuus
28.10. Yksityistilaisuus
03.11. TURKU, m/s Viking Grace
10.11. TAMPERE, Nenäpäivä
11.11. LAUKAA, Peurunka Areena
24.11. TAMPERE, Olympia ***
25.11. LEVI, Hullu Poro Areena
01.12. LAPPEENRANTA, Old Cock
02.12. HÄMEENLINNA, Aulanko Areena
08.12. VANTAA, Tulisuudelma
09.12. TURKU, Venus Nightclub
15.12. LAHTI, Finlandia–klubi
16.12. Yksityistilaisuus

 

***Viimeisimmät muutokset!