Happoradio

”suru on tyynimeri
laaja muttei rannaton
suru on tyynimeri
syvä muttei pohjaton”

Tämä kertosäe on soinut päässäni tässä viime viikkoina, kun eräs mulle ei läheinen mutta hyvin tärkeä ihminen on maannut sairaalassa, eikä toipunutkaan leikkauksestaan niinkuin piti. Silloin, kun olen itkenyt ja surrut eniten, niin nuo sanat on kantaneet: sitä on ajatellut, että vielä siitäkin selvitään, kun kyseisen ihmisen kanssa on kuljettu läpi aika paljosta muustakin vuosien varrella. Että se suru ja epätoivo eivät ole voittamattomia, vaikka nyt on tuntunut pahalta ja itketty paljon… Kiitos Aki tuosta hienosta tekstistä!